Tiesittekö, että pystykorva kuuluu maailman vanhimpiin koiriin? Se on pysynyt alkukantaisena, eikä sitä ole jalostettu! Siinä on teille teksti luettavaksi. Tiedätkö toista koiraa, joka olisi säilynyt näin alkuperäisenä näin pitkään?
Joulukuun 12. päivä
Hiljaisena suljin
häkin oven Aavan jäljessä. Katsoin hetken pennun ruokailua, mutta
hyvästelin sen sitten ja lähdin kohti isovanhempieni kotia kohti.
Koko eilisillan olin vain maannut huoneeni lattialla miettimässä
Saagaa. Aava oli riehunut vinkulelunsa kanssa sängylläni, mutta en
ollut välittänyt siitä ennen kuin äiti tuli valittamaan kauheasta
metelistä. Matkani kesti kaksinkertaisen ajan laahustaessani
eteenpäin. Hymyilin harjoittelemaani tekohymyä vastaan tuleville
ihmisille ja sain vastaukseksi lämpimän hymyn. Viimein saavuin
isovanhempieni talon eteen. Se talo toi valtavasti lapsuusmuistoja
mieleen. Olin viettänyt siellä paljon aikaa nuorempana, kun
vanhempani olivat olleet aina töissä. Koputin oveen ja avasin
oven.
”Moi!” huikkasin eteiseen ja suljin oven perässäni.
Otin kengät jalastani ja sain mummiltani lämpimän halin. Halasin
häntä tiukasti takaisin ja irrotin sitten käteni.
”Ihanaa,
että tulit. Saat tulla maistamaan jouluun ensimmäisiä
joulutorttuja! Tehdään kuumaan kaakaotakin”, mummi sanoi
innoissaan. Aloin hymyilemään, mummi oli jokaisen päiväni
pelastaja. Nyökkäsin ja seurasin häntä keittiöön.
Istuimme
olohuoneessa hipihiljaa, joululauluja kuunnellen. Mummini kutoi
villasukkia ja minä selvitin ja kerin sotkuisia lankakeriä. Nostin
jalkani sohvan reunalle ja nojauduin taaksepäin. Pyöräytin
langanpään viimeisen kerran lankakerän ympäri ja heitin kerän
koriin. Aloin pyörittää joista lankaa sormeni ympärille.
”Mitenkäs
koulussa menee?” mummini kysyi ja katsoi kutomaansa villasukkaa
lasiensa alta.
”Ihan hyvin”, vastasin lyhyesti ja aloin
huomaamattani keriä lankaa nopeammin. Silmäkulmastani huomasin
mummin lopettavan kutomisen ja katsovan minua.
”Mikä on?” hän
kysyi huolestuneena. Lopetin kerimisen ja tuijotin vain varpaitani.
Mummi toisti kysymyksen ja nappasi minut kainaloonsa.
”Saaga
suuttui minulle”, sanoin ahdistuneena. Mummi tiukansa otettaan:
”Mitä tapahtui?”
”Puhun kuulemma
aivan liikaa Aavasta”, selitin ja lisäsin vielä loppuun
kuiskaten: ”hän sanoi, että Aava ei kuitenkaan jää
meille”.
”Voi Tinja pieni! Oletko varma, että kaikki johtuu
ainoastaan Aavasta? Jos Saagalla oli huono päivä?” mummi sanoi.
Käänsin katseeni nähdäkseni isoäitini ilmeen. Se oli lempeä ja
rauhoittava.
”En usko, että
se johtui vain huonosta päivästä. Muutoin Saaga olisi tullut
pyytämään anteeksi”, selitin. Mummi hymyili varovasti ja sanoi:
”Jospa kysyisit Saagalta mikä hänellä oli”.
”Kysyinkin.
Hän sanoi vain, että puhun liikaa Aavasta”, vastasin ja painoin
pääni alas harmistuneena.
”Entä, jos Saaga ei sanonutkaan
oikeaa syytä?” Mummini kysyi ja sai minut mietteliääksi. Niin,
entä jos? Saaga kuitenkin piti Aavasta aivan valtavasti!
”Mikä
Saagalla sitte oli?” mietin hämmästyneenä. Mummi kohautti
pienesti olkiaan ja kehotti kysymään.
”Jos Saaga nyt
edes puhuu minulle...” sanoin hiljaa. Mummi kuitenkin kuuli sen ja
vastasi lohduttavasti: ”Kyllä hän puhuu, tehän olette
erottomattomat! Olette kuin toisenne puuttumattomat siskot”. Aloin
väkisinkin hymyilemään, niinhän se olikin.
Tää tarina on ihana! :) Ja kävin lukemassa tuon tekstin, ihan totta!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaPystykorva on kyllä pysynyt hyvin samanlaisena pitkään ja on itsellekin lapsuudesta rakas rotu. :) Sen verran sitä on kyllä jossain myöhemmässä vaiheessa oikein erikseen jalostettu, että on yritetty saada sen väristä mahdollisimman puhdas punainen ilman valkoisia merkkejä tai mustia karvanpäitä. Valitettavasti kyseinen värijalostus on syönyt rodulta jalostuspohjaa, mikä on harmillista, kun monia muuten hyviä ja terveitä koiria on jätetty jalostuksesta pois pienen värieron vuoksi.
VastaaPoistaTuosta en ole kuullutkaan. Toisaalta harmittavaa, mutta toisaalta taas ihan ymmärrettävää. Tietääkseni valkoiset merkit eivät ole alunperin kuuluneetkaan suomenpystykorvalle. Kyllä tänäkin päivänä vielä sanoisin, ettei valkoiset merkit kuulu pystykorvalle. Harmillistä tästä tekee se, että on tyhmää vielä tänä päivänä tehdä noin (jos tehdään), koska kantaa pitäisi saada hurjasti ylöspäin. Uskon kuitenkin, että ainakaan järkevät kasvattajat eivät jätä pienen valkoisen merkin omaavia pystykorvia pois. Jos jättävät, se on erittäin tyhmää. En sitten tiedä onko tässä "värijalostuksessa" onnistuttu, Helyltä ainakin löytyy aivan pieni valkoinen merkki rinnasta. Sitä kuitenkin tuskin edes huomaa.
PoistaSuomenpystykorva ja pohjanpystykorva ovat lähtöisin samoista kantakoirista, on siis jo ihan alkujaan ollut olemassa suomalaisia, punaisia pystykorvia, joilla on valkoisia merkkejä. Sitten jossain vaiheessa "viisaat miehet" päättivät, että suomenpystykorvasta halutaan yksivärinen, jonka jälkeen kaikki ne valkomerkkiset jätettiin rodusta pois ja valkomerkkisiä pentuja on jopa lopetettu heti syntymästä. Myöhemmin nämä valkomerkkiset pystykorvat koottiin ruotsin puolella pohjanpystykorva-roduksi.
PoistaTässä vaiheessa sanoisin nyt vain, että suomenpystykorva ja pohjanpystykorva ovat kaksi eri rotua jotka ovat vain samoista kantakoirista. Niistä on muodostuneet omat rotunsa, suomenpystykorva ilman ylimääräisiä (valkoisia) merkkejä ja pohjanpystykorva merkkeineen. Mistä olet nämä tiedot repinyt tietoosi? :)
PoistaJos olemme samaa mieltä siitä, että sekä suomen- että pohjanpystykorvat (ja myös venäläinen rotu karjalais-suomalainen laika, joka on liitetty suomenpystykorvaan) ovat kehittyneet samoista suomalaisista maatiaispystykorvista (suomenpk yksivärisemmistä punaisista ja pohjanpk laikukkaammista), ja että "sekavärisen" sukutaustan vuoksi suomenpystykorvilla edelleen esiintyy pieniä, valkoisia merkkiä, vaikka niitä rodusta onkin yritetty karsia pois, niin mikä tieto on sellainen, joka minun olisi pitänyt repiä jostain? :) Edellämainitut asiat ovat ihan virallista tietoa, joka löytyy mm. kennelliiton ja pystykorvajärjestön sivuilta. :) Kuten ensimmäisessä kommentissani mainitsin, rotu on minullekin kovin rakas, ja juuri siksi olenkin kovasti siitä tietoja aikojensaatossa hankkinut. :)
PoistaEn ala tästä enää kanssasi väitellä, vaikka joistakin asioista mielipiteemme hieman eroavat.
Poista