Mitä tietää puolen vuoden metsästystauko?

Hiihtoloma päättyi aivan liian nopeasti. Viikko meni Pyhällä hiihtäen ja MM-kisoja seuratessa. Koirat jäivät paappani hoidettavaksi kotiin ja lopettivat metsästyskautensa muita aiemmin. Sinällään harmi, päivää ennen Pyhälle lähtöä tuli hyvät metsästyskelit ja ne jäivät meidän koirilta nyt välistä. Hyvä metsästyskausi kuitenkin takana, erityisesti Hillalla, nyt vain keskitytään ihan muihun juttuihin seuraavat puoli vuotta.

Hillan kanssa jatkamme epäsäännöllisen säännöllistä koulutusta siitä miten hihnassa kuljetaan. Asiaa hankaloittaa se, että asun viikot poissa kotoa eikä muilla ole juurikaan kiinnostusta harjoitella Hillan kanssa. Pikkuveljeni on muutaman kerran Hillan kanssa kokeillut, mutta minun vastuulleni se loppujen lopuksi jää. Joten hitaasti edetään ja välillä mennään vähän takapakkia, mutta kyllä se siitä.

Hillan energiaa lähdetään purkamaan metsästyskauden ulkopuolella ensin potkukelkkaillen ja lumien sulaessa siirrytään sitten pyöräilyyn. Jos siinä olisi edes vähän virikettä tuolle ikiliikkujalle. Pyrin opettamaan Hillalle, että vetovaljaissa saa vetää, kaulapannassa ei. Eli vetovaljaita käytetään ainoastaan vetämiseen. Vielä, kun saisi ne valjaat hankittua, yllättävän hankalaa touhua!

Tulimme Pyhältä päivää aikaisemmin mitä oli tarkoitus ja se sopi minulle hyvin. Oli mukava päästä vielä kokonaiseksi viikonlopuksi kotiin ennen koulun alkua. Hely sai erityisesti sunnuntaina liikkua paljon. Ensin kävellen lähes kymmenen kilometrin lenkki ja myöhemmin potkukelkalla vauhdikkaampi neljän kilometrin lenkki. Vielä olisi koiralla ollut virtaa, mutta ehkä siinä oli hyvä kilometrimäärä yhdelle päivää.

Iloinen pyöreähkön karvakasan omistaja

 

Kuvat on otettu tietääkseni vuonna 2008 tai 2009 isäni pienellä mökillä keskellä ei mitään (eli keskellä metsää). En ole monta kertaa tuolla käynyt, sillä sinne pääsee nopeiten ja helpoiten talvelle latua pitkin ja kilometrejä kertyy n. seitsemän + saman verran takaisin.

Tänään otin itseäni "niskasta kiinni" ja lähdin taas kohti mökkiä. Hely ja pikkuveljeni roikkuivat matkassa mukana, vai olinko se minä joka roikuin mukana... Perinteinen hiihto ei ole todellakaan minun lajini ja hiihto näyttikin aika räpiköinniltä. Hely ainakin oli innoissaan ja juoksi edellämme. Varsinkin loppumatka meni hyvin, alkumatkasta taas tuli pieni mutka matkaan. Toinen pystykorva nimittäin tepsutteli omistajansa kanssa vastaan. Muuten tilanne olisi mennyt ihan ok, mutta Hely oli juuri silloin vapaana. Loppujen lopuksi se meni kuitenkin aika kivuttomasti, vastaantuleva hiihtäjä piti Helyn loitolla koirastaan sen aikaa, että ehdimme paikalle. Pikkuveljeni, joka paikalla ehti ensimmäisenä, otti Helyn syliinsä ja sain napsauttaa hihnan lukon koiran kaulapantaan. Tapaturmilta vältytty!

Kun Hely hetken kuluttua unohti toisen koiran, päästin sen uudelleen irti ja matka jatkui taas hyvin. Ennen hiihtämään lähtöä kauhistelin miten Hely tottelee minua, sillä unohdin herkut kotiin. Kaikki meni siltä osin kuitenkin todella hyvin, annoin neidin mennä omia polkujaan, sillä aina jossain vaiheessa se kiiti ohitseni kuin pikajuna. Koira teki siis kulkemisen mahdollisimman helpoksi itselleen ja kipitti latua pitkin. Onneksi se ei kuitenkaan paina niin paljoa, että olisi ladut pilannut. Kutsuttaessa Hely totteli hyvin (paitsi silloin kun toinen koira tuli vastaan...) 

Lomalle aikana koiranruokkijamme oli hoitanut hommansa hyvin. Raju ei liho niinkään helposti, mutta voi kauhistus tuo pystykorvainen. Onneksi sen mahan ympärille ei ole montaa kiloa kertynyt ja ne saa nopeasti lähtemään liikunnalla.

Älkää kauhistuko Helyn järkyttävästä karvanlähdöstä. Tarkoitus oli harjata se eilen lenkin jälkeen, mutta se sitten jäi. Tänään olin niin väsynyt, että juotin vain koiran ja päästin sen häkkiinsä. Tälläinen oli viimeinen hiihtolomapäivämme. Oli mukavaa viettää päivä Helyn kanssa, kun en voinut olla sen kanssa muuten viikolla.

Lumipyryn keskellä

Koko päivän on satanut lunta. Kuvaamisen kannalta vähän huonompi juttu, mutta muuten ihan mukava juttu. Vihdoin koulustressi pois harteilta ja voi ottaa seuraavan viikon ajan ihan rennosti. Koulusta ei ehkä kannattaisi stressata niin paljoa, mutta kaikki vaan tuntuu painavan harteita.

Hely oli innoissaan kotimetsän hajuista, eikä välittänyt vihellyksistäni tai taputuksesta. Pää oli ja pysyi tiukasti maan uumenissa. Onneksi naapurit pelastivat kuvausreissuni, ei jäänyt sekään turhaksi.