Eka pyöräilykerta ja kaivurikoira

Nämä lumet sulivat jo, onneksi.

Pääsiäinen lähestyy ja sen myötä myös loma, joka omalla kohdallani kestää poikkeuksellisesti yli viikon. Siinä missä muut pitävät muutaman ylimääräisen lomapäivän viikonlopun lisäksi, minun lomani alkoi eilen ja päättyy pääsiäisen jälkeisenä tiistaina. Lomalla ehtii hyvin treenaamaan ja pyöräilemään Hillan kanssa sekä lenkkeilemään ahkerasti pitkiä lenkkejä Helyn kanssa. Pitkästä aikaa voisi myös kuvata jotain muutakin kuin koiria. Ja ehkä vähän niitä koiriakin.

Kolmen viikon sairastelu alkaa vihdoin helpottaa. Heti perjantaina nappasin hihnan päähän sekä Helyn että Hillan. Ensin Helyn kanssa kävellen lenkki ja huomasi heti koiran jääneen vähemmälle liikunnalle. Millään ei malta pysyä paikoillaan vaan koko ajan pitää liikkua ja mahdollisimman nopeaa. Hillan kanssa siinä mielessä helpompaa ettei tarvinnut kauheasti jarrutella. Ensimmäinen pyöräilykerta Hillalle ja sanotaanko, että meni paremmin kuin osasin kuvitella. Valmistauduin kaatumaan monet kerrat, mutta sen sijaan olin pyörän kanssa kumossa vain kerran. Vauhdin kanssa ei ongelmia tullut, sen sijaan tiellä pysyminen meinasi olla vähän hankalaa. Hillalla on niin paljon voimaa, että sai ihan tosissaan kiskoa toiseen suuntaan. Kotiin päästiin kuitenkin ehjin nahoin!

Helyä selkeästi kismittää naapurin fasaanit, jotka viettävät aikaansa koirahäkin läheisyydessä ja pitävät (Helyn) huomiota herättävää ääntä, sen verran isoja kuoppia koira on innostunut viime aikoina kaivamaan. Jonain päivänä jostakusta fasaanista on jäljellä vain muutama höyhen. Sitä päivää en mielelläni odottele, sen verran hankalaa on saada Hely pois fasaanien luota. (Kokemusta on!)

Tää koirakamu on innostunu taas kaivuuhommista. Joku päivä se viel pääsee tekeen lähempää tuttavuutta naapurin fasaanien kans 😅 #suomenpystykorva

Henkilön JÄLJILLÄ (@jaljillablogi) jakama julkaisu 8. 04ta 2017 klo 10.15 PDT

Eka viikko takana päin

Kesäloman ensimmäiset päivät ovat menneet erittäin hyvin. Lämpimien ilmojen jälkeen tuli viileää, mikä tarkoitti sitä, että lenkkeilimme pidempiä lenkkejä pyöräillen. Pyöräilyn kanssa tuntuu aina olevan jotain parannettavaa, samoin oman kärsivällisyyteni kanssa, mutta kun se lähtee rullaamaan niin hyvin menee.

Koirat ovat vähän väliä vaihdelleet häkkejä, kun koppeja on remppailtu ja häkkejä siivottu. Ihan hyvin ne ovat aina häkeissään viihtyneet, tuntemattomasta häkistä löytyy nimittäin vaikka ja mitä mielenkiintoista. Hely löysi muun muassa pienen käärmeen, eikä neitiä pelottanut lainkaan. Uteliaana se tökki sitä tassullaan ja haukkui hullun lailla. Onneksi äidillä oli vapaapäivä ja käärme koki kohtalonsa. Hyi, pysyisivät poissa!

Lauantaina suuntaamme erämessuille, siitä olenkin tosin tainnut mainita jo moneen kertaan. Kysyn kuitenkin, haluaisitteko päivästä pitkästä aikaa videopostausta? Vaikka videossa ei meidän koiramme pyörikään, se kuitenkin jollain tapaa liittyy blogiin.

Sunnuntaiajelulla

Eilen aamulla päätettiin äitini kanssa lähteä hänen kymmenennelle laavulleen, minulle se oli yhdeksäs. Yksitoista kilometriä autolla oli heti eieiei, pyörät alle ja menoksi!

Menomatka meni ihan Helyn rauhalliseen tahtiin, tulomatka sitten vielä hitaampaa, kun aurinko alkoi porottamaan ihan kunnolla. Lämpimät ilmat ovat ihan kivoja, mutta koiralle se ei tuottanut muuta kuin väsymystä.

Ihan laavulle asti ei päässyt pyörällä, vaan joitakin satoja metrejä kävelimme polkua pitkin. Siellä oli iloksemme saavillinen sadevettä, josta sai koiralle kylmää vettä juotavaksi. Hely pääsi varjoon lepäilemään veden kera.

Nuotion teko on aina suuri riski tähän aikaan vuodesta, mutta tuolla laavulla oli erittäin hyvä kolo tehty nuotiota varten. Jos tiedättä mikä on betoninen kaivonrengas, niin tiedätte millainen nuotiopaikka oli. Jos ette, niin googlettamalla löytää hyvin.

Sytytimme pienen nuotion, paistoimme makkarat ja söimme kera salaatin. Makkara ei ollut parasta syömääni, mutta koiralle kelpasi. Paitsi että, mikä tuolla nyt ei kelpaisi?

Istuskelimme, sähläsimme ja kuvasimme paahtavassa auringonpaisteessa hetken aikaa, kunnes pakkasimme tavaramme ja lähdimme hitaalle kotimatkalle. Kotona koira laittoikin maate väsyttävän ja lämpimän retken päätteeksi.

Joskus menee huonommin, joskus paremmin

Kolme kuukautta. Jouluaattoon nimittäin. Olen ikuinen joulufani ja kun tänään heräsin tähän ajatukseen, aloin miettiä blogia ja blogin joulupostauksia. Ehkä ne olisi kuitenkin hyvä siirtää nämä ajatukset marraskuun loppuun ja keskityn tähän syksyyn ja lähenevään syyslomaan. Hahah.

Kävimme Helyn kanssa vajaan parin tunnin pyörälenkillä ja vietyäni pyörän kotiin otin kameran ja lähdin kuvaamaan metsään. Aurinko häiritsi kuvaamista, joten pysyteltiin varjossa. Ei siis menty kovin kauas tiestä.

Lauantaina olin isän kanssa metsällä. En herännyt varhain vain päästäkseni metsälle vaan isä soitti puoli kymmenen aikaan että lähdenkö mukaan. Ja myöntävän vastauksen jälkeen isä haki minut kotoa. Tavallaan koko päivä meni ihan "hukkaan", koska Raju ei tehnyt oikein mitään mikä olisi ollut oikein. Ketun sijaan koira ajoi kaurista (=ehdoton nou meillä), pelastimme sen ennen pikitietä, ennen kuin se pääsi tielle asti ja kaiken lisäksi Raju ei haukkunut paljoa. Välillä kuului haukku, mutta pari kertaa isä harmitteli, kun Raju ei haukkunut. Jotain positiivista sentään, näin kauriin! Kamera tosin jäi kotiin, harmi. Mutta oli kivaa!

Isä nappasi Rajun kesken ajon kyytiin ja menimme kotiin syömään. Ruuan jälkeen isä lähti vielä takaisin, muttei käsittääkseni päästänyt koiraa enää irti. Tänään Raju ajoi kyllä jotain, mutta kukaan ei oikein tiennyt mitä. En siis ollut edes mukana tänään.

Sain Helyn pienellä houkuttelulla ja juksaamisella makuulle ja ehdin ottamaan pari kuvaa. Taitaa olla ensimmäiset ihan tarkoituksella otetut kuva Helyn ollessa makuulla.

Sataa sataa ropisee...

Pihalla sataa ihan kaatamalla, kun kirjoitan tätä. Juoksimme juuri äidin kanssa hakemassa pyykkejä kaatosateessa. Sitten jyrähti ukkonen. Sanonpa vaan, että onneksi tuli tehtyä aamupäivästä lenkki!

Koirat makoilevat kopeissansa tyytyväisinä. Paitsi Raju. En tiedä onko Raju nyt metsässä ajamassa kettua vai autossa sateensuojassa, mutta todellakin toivon ettei sen tarvitsisi juosta tuolla sateessa.

Asiasta toiseen, lähdimme eilen kuuden aikoihin pyöräilemään Helyn ja pikkuveljeni kanssa. Satuimme sitten törmäämään paappaan, joka istui isän ladolla. Pysähdyimme siihen hetkeksi. Hetkeksi, joka venyi vajaaseen tuntiin... Päästin Helyn irtikin, mutta koira pyöri vain nuotion ympärillä rapsuteltavana. Kyllä se hetken juoksikin, kun kävelimme erään metsäsaarekkeen läpi.

Pari kertaa tuli haettua itsepäinen koira ladosta. Siellä se levitteli olkia samalla kun kaivoi niiden seasta hiiriä. Aikani jaksoin sitä huikki, mutta lopulta hain Helyn pois.

Kiersimme vielä lopuksi sen lenkinkin, mille alunperin lähdimme. Pyörämittariin kertyi kilometrejä 17! En kyllä osaa sanoa miten väsyksissä Hely oli, mutta tänään sitä ei huvittanut juosta pyörän vierellä yhtään. Saattoi kyllä johtua meidän erimielisyyksistä lenkkivalintaani kohtaan. Hely ei ole tyhmä, se tajuaa kyllä jos kierrämme samaa lenkkiä monta kertaa saman kuukauden ajan. Eikä auta vaikka sen menisi toisinpäin!

Viime viikolla tuli törmättyä neljään koiraan samalla lenkillä, onneksi se on harvinaista... Kaksi niistä oli metsästyskoiria ja mahtavalla kiljunnallani onnistuin säikäyttämään koirien omistajan :'D. Toinen koirista oli pentu ja tietenkin keskittyminen herpaantui, koirat pääsivät liian lähelle toisiaan ja Hely päätti näyttää hampaansa. Puoli sekuntia ja Hely oli pennun kuonossa kiinni. Onneksi, voi onneksi pentu vain säikähti hieman. Ei verta, ei jälkiä, huh! Aika vihaisin fiiliksin jatkoin lenkin loppuun.

Onneksi muuten meillä on mennyt ihan hyvin lenkkien suhteen ja nyt, kun Helyn juoksu on ohi, niin koiratkin pysyvät omissa pihoissaan ja Humu on vihdoin hiljaa. Johan sille aamuisin huudettiinkin siitä hirveästä metelistä.

Sade muuten loppui ja Raju tuli kotiin. Ei se kuulemma kastunut, kun istui kuusen juurella :'D. Ei piitannut ukkosestakaan.