Vuonna 2016...

tapahtui vaikka ja mitä! Sen lisäksi, että meille saapui kolmas koira, vuonna 2016 tapahtui paljon muutakin. Jokaisesta kuukaudesta löydät omat koosteensa kuvien kera, kun selaat hieman alaspäin. Sitä ennen käyn kuitenkin läpi hieman blogin tilastoja.

Tänä vuonna kävijämäärät pomppasivat ihan kunnolla ja erityisen selvä raja näkyy syyskuun ja lokakuun välissä. Ero on niin suuri, että siihen on oltava jokin erityinen syy. En vain ole millään keksinyt mikä tämä syy on. Alapuolella kävijämäärät kuukausittain, jotta tekin näette tämän hurjan nousun.

Tammikuu 596

Helmikuu 260

Maaliskuu 272

Huhtikuu 295

Toukokuu 359

Kesäkuu 802

Heinäkuu 468

Elokuu 408

Syyskuu 274

Lokakuu 4493

Marraskuu 5320

Joulukuu -

En tiedä kuinka hyvin nuo paikkansa pitävät, mutta eivät kai ne paljon huijaa. Kesäkuun nousun selittää varmasti Hilla, joka saapui tuolloin. Lokakuun kävimämääristä en osaa sanoa yhtään mitään. Mahtavaa, että ne nousivat, mutta miksi? Se on iso kysymysmerkki.
Tammikuussa saimme valkean maan, Raju aloitti vuoden ketun ajolla, kävimme Helyn kanssa paljon metsässä ja potkukelkailemassa ja kerroin blogissa normaalia enemmän omia mielipiteitäni. Tammikuu oli blogin aktiivisin kuukausi, postauksia tuli tehtyä 15 ja luetuin postaus oli metsästykseen liittyvä.
Sain helmikuussa uuden kameran liian pitkän harkinnan jälkeen ja tein kamerajutuista muutaman postauksenkin. Stressasin yhteishakua aivan älyttömästi ja vihjasin Ruokakupista on moneksi -postauksessa tulevasta koiranpennusta. Kuukauden lopussa oli monella tavaa pieleen mennyt Ylläksen reissu. Mitä löytyy kameralaukustani oli helmikuun luetuin postaus ja kirjoitin yhteensä kahdeksan postausta sen kuun aikana.
Maaliskuu blogissa alkoi postauksella Millainen on hyvä blogi. Itse olimme vielä kuun alussa hiihtolomaa viettämässä mutta heti kotiin päästyämme käytimme viimeiset lumet hyväksemme hiihdon merkeissä. Kävimme myös pariin otteeseen kävelyllä lumikenkien kanssa ja ottamassa kivoja kuvia lähimetsässä. Lumien sulettua aloitin koirahäkkien kevätsiivouksen ja kuun lopussa kävimme laavuilemassa kaksi kertaa. Yhteensä postauksia kertyi maaliskuussa yhdeksän ja luetuimmiksi postauksiksi ylsivät aiemmin mainittu millainen on hyvä blogi sekä postaus, jossa pohdin eri ryhmien koirarotuja.
Stressasin, seurasin kevään etenemistä, kirjoitin muutaman postauksen metsästyksestä ja rustasin huhtikuun luetuimman postauksen, "rotumääritelmä" suomenpystykorvasta. Huhtikuussa jatkoimme maaliskuun postaustahtia kirjoittamalla yhdeksän postausta.
Tämä kuukausi alkoi tuttuun tapaan Vapulla ja aiheeseen sopivilla kuvilla. Lämpenevien päivien kunniaksi aloitimme pitkät pyörälenkit, jotka olivat pituudeltaan 10-20 kilometriä. 14. päivä Hely täytti kahdeksan vuotta ja tein blogiin videon. Homma etenee -postauksessa vihjasin toisen kerran tulevasta koiranpennusta, tämä kuukausi oli myös itselleni viimeinen peruskoulussa. Postauksia tuli kirjoitettua yhdeksän ja luetuimmaksi nousi Helyn synttäripostaus videoineen.
Kesäkuussa aktivoiduin enemmän kirjoittamisen suhteen ja blogi eli muutoksen aikaa. Tuli koiranpentu Hilla, nimi vaihtui ja into bloggaamiseen vain kasvoi. Postaukset ovat mielestäni edelleen hyvin kirjoitettuja ja toteutettuja. Henkilökohtaiseksi postaussuosikiksi yltää Hei hei peruskoulu -postaus, koska se oli minulle loppujen lopuksi todella suuri juttu. Mukaan mahtui monen moista postausta, niin Hillasta kuin Helystäkin, erämessuista, video sekä hieman ärsyyntynyt vastaus postauksen muodossa heille, jotka arvostelivat hieman negatiiviseen sävyyn koirahäkkiemme pohjaa. Blogin katsojaluvut nousivat jopa hieman yllättäen kesäkuussa todella paljon ja yllätyksekseni laatoihin liittyvä postaus nousi luetuimmaksi ja olen siihen kyllä itsekin todella tyytyväinen! Kirjoitin kokonaiset 12 postausta.
Suurin piirtein heti kuun alussa postilaatikkoon tipahti ihka ensimmäinen voittamani palkinto, tai Hillahan sen oikeastaan voitti. Kirjoitin myös valokuvauksesta ja kävimme Helyn kanssa paljon heinäkuun aikana kuvaamassa. Muutama laavukin kierrettiin taas vaihteeksi ja kirjoitin pitkän sepustuksen millaista arki Hillan kanssa on. Kyseinen postaus taisteli itsensä kuukauden luetuimmaksi kahdentoista postauksen seasta.
Muistelin blogihistoriaani, mietin blogin tulevaisuutta opiskeluiden keskellä, nautimme viikonlopuista marjametsässä ja kävin Hillan ja isäni kanssa metsässä päästämässä pentua irti. Elokuu oli blogissa hiljaisempaa opiskeluiden ja toisen paikkakunnan vuoksi, mutta siitä huolimatta postauksia kertyi seitsemän joista Sänkipellolla Hillan kanssa oli luetuin.
Blogin hiljaisin kuukausi vain kolmella postauksella. Parhaiten mieleen jäi Hillan yritys ajaa jänistä sekä lähes 20 kilometrin vaellusreissu koiran kanssa. Nautin suuresti viikonlopuista kotona, kun pääsin lenkittämään koiria ja olemaan kotona. Luetuin postaus oli Laavuillaan taas.
Rajulle sattui jälleenkerran ja jo toisen kerran saman asian takia lähdettiin tikattavaksi ja metsästyksen suhteen tuli vähän takapakkia, kun Raju joutui pitämään taukoa. Hillan kanssa taas otettiin askel eteenpäin, kun se ajoi ensimmäistä kertaa kettua. Syyslomaakin päästiin viettämään ja me suuntasimme nenämme kohti Vuokattia. Lokakuun lopussa kävimme pikkuveljeni sekä Hillan kanssa metsässä, metsästyspainotteinen kuukausi siis. Neljästä postauksesta luetuimmaksi nousi Taas sattui ja tapahtui.

Marraskuun viidestä postauksesta luetuin oli Pitkän päivän jälkeen väsyttää, jossa oli pitkästä aikaa kuvia Rajusta. Otin myös todella kivoja talvisia kuvia Helystä ja kuun viimeisessä postauksessa kehuin Hillaa fiksuksi koiraksi, kun se oli oppinut hyvän tavan. Marraskuu koirien kanssa oli vähän hiljaisempaa, se meni lähinnä lenkkeillessä.
Joulukuu pyörähti käyntiin joulukalenterilla, joka kesti loppuun saakka. Joulukalenterin luukkuja tuli siis 24 ja kaksi postausta siitä mitä meille kuuluu (+ tämä). Stressasin suuresti työssäoppimispaikkaa ja viime hetkien kokeet ennen lomaa painoivat päälle, kalenterikin aiheutti paineita. Kokonaisuudessaan todella stressaava kuukausi, mutta siitä huolimatta pidin tästä joulukuusta. Tähän asti luetuin postaus joulukuulta on joulukalenterin 1. luukku

Joulukalenteri | 24. luukku

Joulukalenteri on saatu nyt päätökseen. Kiitos kaikille lukijoille ja seuraajille, jotka ovat kalenteriani seuranneet ja oikein rauhallista joulua jokaiselle!

Joulukalenteri | 23. luukku

Toiseksi viimeinen luukku tälle vuotta eli joulukuun 23. päivä. Eilen, tai oikeastaan jo keskiviikkona alkoi joululomani ja sen kunniaksi ajattelin kuvat koirattoman my dayn. No eihän se ihan suunnitelmien mukaan mennyt, kun hyppäsimme ensin kaupasta toiseen, sitten vietin aikaa kaverini kanssa ja kotona tein piparitaikinan valmiiksi seuraavaa päivää varten. Loppuilta meni koneella istuessa ja tv:n ääressä. En muistanut kuvata, myönnän, ja se totta kai harmittaa. Olisin halunnut kuvat hyvän videon, mutta eilen ei ollut ehkä oikea päivä siihen.

Julkaisen nyt kuitenkin videon, vaikka siitä puuttuukin paljon pätkiä päivästäni. Koiria videolla ei tosiaan näy ollenkaan vaan torstain oli täysin koiraton päivä.

Joulukalenteri | 22. luukku

Blogin instagram. Sinne hyppäsin sekaan jo ennen tämän nykyisen blogin perustamista. Olihan se aluksi vaikea sulautua joukkoon, kun ei millään meinannut löytyä muita koirabloggaajia. Jossain ne piilottelivat ennen kuin löysin edes muutaman.

Pikku hiljaa alkoi mielenkiintoisia seurattavia kertyä ja nykyään listastani löytyy niitä 86. Kaikki liittyvät jollain tapaa koiriin tai luontoon, sillä ne ovat asioita joita mieluiten seuraan. Olen todella kriittinen tämänkin asian suhteen ja siksi seuraan ainoastaan 86. Se on pieni määrä verrattuna siihen kuinka moni meitä seuraa. 445 seuraajaa, se on todella paljon!

Seuraajani ovat varmasti jokainen koiraihmisiä, rakentuuhan tili kokonaan koiriin. Mukana on paljon pystykorvasta ja ajokoirasta kiinnostuneita ihmisiä ja juuri he ovat ahkerimpia kommentoijia ja tykkääjiä. Uskon, että pystykorvan tai ajokoiran omistajan on helpompi ymmärtää kuvieni kuvatekstejä ja päästä niihin enemmän sisälle. He tietävät mistä puhun.

Mitä blogin instagramtilillä sitten on? Kaikkea. Koirien kuvia enimmäkseen. Osa kameralla otettua parhaimmistoa, puhelimen räpsyjä tai blogipostauksiin liittyviä kuvia. Usein kuvateksti kertoo enemmän kuin itse kuva. Infoan paljon blogin asioita ja muutoksia sekä kerron uusista postauksista.

Instagramista löytää ensimmäisenä ne jutut, jotka päivittyvät blogiin viimeistään viikon sisällä tapahtuneesta. Tililtä löytyy useampi kuva lenkeistä ja koirien hölmöyksistä.

Jos sinua kiinnostaa puhelinkuvat ja asiat, jotka kerron ajallansa, liity ihmeessä mukaan. Yritän toki kertoa samat asiat blogissa, mitä instagramiinkin eksyvät, mutta aina ei voi onnistua. Meidät löytää instagramista nimellä tuuliblogi

Joulukalenteri | 21. luukku

Olen innostunut kuvien tilaamisesta, sillä asuntolan seinät olisivat muuten aivan tyhjät ja tylsät. Jotain väriä siihenkin kämppään tarvitaan. Olen rakentanut seinälleni niin sanotun valokuvaseinän, joka ei tosin ole sellainen minkä kuvasta olette saattaneet yhdessä luukussa nähdä. Päivä postauksen julkaisun jälkeen laitoin uudet kuvat vanhojen seuraksi seinälle ja vaihdoin vieläpä niiden paikkaa.

Tässä luukussa ainoastaan koirakuvat, sillä osassa kuvista on maisemia ja kuvia minusta muiden ihmisten kanssa.

Miksi tilasin nämä kuvat?

Tämän kuvan halusin, koska se on paras yhteiskuva minusta ja Helystä. Meistä on todella vähän yhteiskuvia, sillä minä olen se koirien kuvaaja perheessämme enkä juuri koskaan saa ketään ottamaan yhteiskuvaa minusta ja Helystä.

Jokin kuva oli saatava myös Humusta ja tämä oli paras niistä. Humusta oli todella hankala saada kuvaa, joten minulla on vain muutama hyvä kuva koirasta.

Rakastan tuota pentukuonoa! Se on vaan niin suloinen, että pakkohan sekin oli tilata asuntolan seinälle.

Hillan kanssa taas yhteiskuvia riittää! Se tykkäsi olla sylissä eikä kukaan koskaan kieltäytynyt koiraa ottamasta syliinsä. Silkkinen kuono kaulalla ja tassut olkapäillä oli yksi Hillan pentuajan ihanimmista jutuista.

Tämä on yksi suosikkikuviani mitä Hillasta on. Vaikka tausta onkin vähän häiritsevä, niin muuten kuva on juuri oikealla hetkellä otettu ja niin viaton ilme.

Tämäkin yksi harvoista hyvistä yhteiskuvista Helyn kanssa ja tästä huomaa miten pieni pystykorva oikeasti onkaan. Jokainen onnistunut yhteiskuva Helyn kanssa lukeutuu suosikkeihini.

Ei ole ehkä parhaimpia otoksia, mutta tässäkin on sitä jotain mikä sai minut tilaamaan kuvan. Ja tuo vauvamasu!

Jokaisesta koirasta on oltava kuva seinällä ja tämä kuva valikoitui Rajusta. Syinä Rajun rauhallisuus ja se, että koiralla ei ole esim. kaulapantaa häiritsemässä kuvaa.

Tunnelma tässä kuvassa on syy miksi minulla on tämä kuva paperilla. Pidän erityisesti siitä, että meistä näkyy vain sinetti laskevaa aurinkoa vasten.

Näitä kuvia on muutama ja ne kuvat saavat hyvälle tuulelle. Raju ja Hely ovat ihan hyvää pataa keskenään ja innostuivat ennen Hillan tuloa välillä leikkimään keskenään. Ne juoksivat häkin viertä vierekkäin ja hyppäsivät kopin seinää vasten moikkamaan toinen toistaan.

Tämä kuva ihan vain sen takia, että se on otettu konfirmaatiopäivänäni. Vieraiden jo lähdettyä hain Helyn kanssani muutamiin kuviin.

Tässä kuvassa Hillan luonne tulee hyvin selkeänä esiin, kuva valittu vain sen hauskuuden vuoksi. "Mitä ihmettä tuolla on??" miettii Hilla ensimmäisenä päivänään meillä. Vai olisiko kenties kuperkeikka aluillaan? Vastaus löytyy ainoastaan itse koiralta

Joulukalenteri | 20. luukku

Viimein päästiin kahdenkymmenen puolelle joulukalenterissa. Enää nämä neljä luukkua ja sitten on joulu!

Minulta kysellään usein millä kameralla kuvaan ja millaisilla asetuksilla. Se minkä kameran omistan, saa helposti tietoonsa blogin sivupalkista. Kamerani Nikon D7100 on ostettu helmikuun lopussa ja on ollut minulla nyt vähän vajaan vuoden.

Otan kuvani aina manuaaliasetuksilla ja suurimman osan videoistakin. Videot olisi ehkä hyvä ottaa automaattiasetuksilla, mutta olen ihan jämähtänyt tähän manuaaliin. Ja ehkä parempi niin.

Haasteita manuaaliasetuksissa on eniten tuottanut valon vähäisyys. Erityisesti metsässä, kun suljinajan pitää olla lyhyt, valon määrä heikkenee entisestään ja ISOa pitää nostaa. Kamera onneksi tosin sietää hyvin ISO-arvon nostamista eikä mene välittömästi huonolaatuiseksi. Tietysti aukkoa säädän ensimmäisenä niin suureksi (luku pieni) kuin pystyn. Suljinaika vaihtelee. Koulussa meille sanottiin, että tärähtämättömän kuvan saa 1/80 sek. Sitä pidemmäksi ei kannata laittaa, jos haluaa tarkan kuvan. Itse laitan koirakuviin 1/100-1/320. Tähtikuvaukseen ja revontuliin on sitten ihan omat juttunsa.

Valkotasapainon suhteen olen yrittänyt ryhdistäytyä, mutta edelleenkin pidän sen useimmiten automaatilla. En liiemmin pidä vaihtoehdoista joita siellä on, johtuu varmaankin siitä etten ole perehtynyt valkotasapainon säätämiseen juuri mitenkään.

Kuvanottotapa, kuten ohjekirja sen ilmaisee, pysyy minulla lähes aina samana. Yleensä kamerassa on yksittäiskuvaus päällä, mutta joskus myös hidas tai nopea sarjakuvaus. Riippuu hieman siitä mitä kuvaan. Tuota kiekkoa en muista melkein koskaan säätää vaikka ehkä pitäisikin.

Joulukalenteri | 19. luukku

Muutama koulupäivä enää, sitten kotia kohti. Loman kynnyksellä on hyvä esitellä teillekin huone, jossa olen viimeiset puoli vuotta asunut. Koskaan tästä ei täydellistä tule, mutta suunta on oikea. Tällä hetkellä huone on hieman kolkko enkä millään keksi miten tätä piristäisi, mutta nappasin silti muutaman kuvan tekstiä värittämään.

Opiskelija-asuntoloiden huoneet kieltämättä ovat todella pieniä. Erityisesti, jos niissä on kaksi. Minun onnekseni olen kuitenkin huoneessa yksin ja hyvä niin, ei sitä ihan jokaista minuuttia jaksa viettää ihmisten kanssa. On mukava olla välillä yksin. Alla olevista kuvista näette tarkemmin miltä huoneeni näyttää.

Huoneiden kaihtimet ovat suurimmalla osalla jatkuvasti kiinni. Ikkunoiden alla kulkee paljon ihmisiä ja vieressä on toinen asuntola, josta on suora näköyhteys tähän asuntolaan. Ikkunan alle laitoin valot joulukuun alussa tuomaan hieman joulumieltä. Verhot taas ovat aivan kauheat, mietinkin voisiko ne vaihtaa...

Kuten kuvasta voi päätellä, pöydän ympäristö on käytetyintä aluetta. Koulujutut, tietokone, valokuvat, kosmetiikka ym. Laatikoihin olen tunkenut kaikkea sälää, jota en näkyville halua.

Kahdessa ensimmäisessä kuvassa ei näkynyt lainkaan ovea tai kaappeja. Ei niissä sen kummemmin mitään esiteltävää ole. Toisesta löytyy ulkovaatteet ja kenkiä, toisesta muut vaatteet, petivaatteet ja joitain ruokia kuten riisi ja kaakao. Pyyhkeet roikkuvat naulakoista kaappien vieressä.

Ilmoitustaululla on vain joulukalenteri ja lukujärjestys sekä muutama ylimääräinen juttu esim. tuo lippunauhaan alunperin tarkoitettu suomen lippu.

Näissä kuvissa näkyy lähemmin pöytäni. Olen yrittänyt kerätä siihen vain tärkeimmät asiat kuten tietokone ja kosmetiikka. Silti siihen kerääntyy vähän väliä tiskiä ja paperiroskaa. Koreihin olen järjestänyt joitain juttuja, pöydällä paljon siistimmän ja kivemman näköistä! Huomatkaa mustan korin hintalappu, saksien etsiminen kävi liian vaikeaksi tehtäväksi.

Ostin myös Jyskistä kivat valot tuohon pöydälle, eivätkä olleet edes kalliit. Tällä hetkellä ihan suosikkijuttujani.

Pöydän vieressä vielä sänky ja nurkassa tuoli, johon voin laittaa puhelimeni yöksi latautumaan. Lattialle ostettiin pieni tähtimatto, joka näin tarkemmin ajateltuna olisi voinut olla isompikin. Suurempi matto voisi tuoda lisää kodikkuutta huoneeseen,

Joulukalenteri | 18. luukku

Tämän päivän luukku menikin myöhäiseksi ja niin menee luultavasti vielä moni muukin lopuista luukuista. Tänään oli kuitenkin luvassa joulukuusen haku, kuten joka vuosi. Meillä on aina ollut aito kuusi ja itse haettu.

Perinteeksi on muodostunut myös Helyn mukaan ottaminen. Se saa juoksennella pitkin metsää sillä välin, kun muut etsivät hyvää kuusta. Pariin kertaan piti huikata koiraa, kun sitä ei näkynyt. Pian Hely jostain suunnasta juoksikin luoksemme ja matka jatkui.

Ensimmäisestä paikasta ei sopivaa kuusta löytynyt vaan jouduimme vaihtamaan paikkaa. Lopulta kuusi löytyi ja lähti matkaan mukaan. Hely oli hieman vastahakoinen kotiin lähdön suhteen eikä sitä meinattu saada autoon ollenkaan. Itse koira ei välttämättä autoon hyppää, koska se on niin korkealla. Syliin ottamisesta Hely ei pidä, joten se parhaansa mukaan vältteli autoon menemistä. Lopulta sain sen itse syliini ja kannettua autoon.