Kurkkukivusta huolimatta pidin sovitusta kiinni ja kävin ottamassa rippikuvat naapurilleni. Jännitin kuvaamista todella paljon, sillä en ole ikinä ennen ottanut kenellekään rippikuvaa. Rippikuva on kuitenkin aika tärkeä kuva, jonka on vain pakko onnistua. Onneksi kuvaukset meni kuitenkin ihan hyvin ja olen kuviin ihan tyytyväinen. En voi niitä kuitenkaan teille näyttää, sillä kuvattava tuskin haluaa naamaansa näyttää täällä.
Kuvauksesta innostuneena otin Helyn mukaani ja menimme vähän matkan päähän kuvaamaan. Paikka on ollut todella hieno kuvauspaikka varsinkin kesällä, kun aurinko tulee mäntyjen välistä. Nyt kuitenkin sieltä on puita kaadettu ja metsä ei enää näytä yhtä hienolta. Siellä on kuitenkin paljon suuria kiviä ja kantoja, joiden päällä on hyvä kuvata.
Tie joka metsän ja peltojen läpi kulkee, ei oltu tietenkään aurattu. Potkukelkalla kun olin liikenteessä, jouduin työntää sitä hangessa mukanani. Ei mikään helppo homma!
Joka sanoo, että helyillä ei voi ostaa ystävyyttä, on väärässä.
Minulla on kuitenkin maailman paras Hely!
Hyvää ystävänpäivää!
