Heijastimet esiin!

Voi apua, luonnoksissa on viisi postausta, jotka odottavat julkaisuaan! Mutta pakkohan sitä johonkin väliin on saada kuulumispostaus. Joten se tulkoon nyt, kai tätä tuli jo lupailtuakin yhdessä postauksessa. Joskus aikoja sitten.

Helylle kuuluu lyhyesti sanottuna hyvää. Vaihtelevalla innostuksella olemme lenkkeilleet. Viime viikko meni nenä kiinni kirjassa... (hemmetin kokeet) Eikä viikonloppukaan näytä yhtään sen paremmalta. Koira on sen takia jäänyt vähän syrjempään.

Tänään kävimme suht' pitkän pyörälenkin ja totesin, että se sai jäädä tämän syksyn viimeiseksi. Hiekkatiet aivan ravassa ja sen seurauksena myös minä ja koira. Tässä vaiheessa voin vain kiittää, ettei meillä ole sisäkoiraa!

Pimeäkin alkaa tulla aina vain aiemmin. Taskulamput ja heijastimet ovatkin jo ajankohtaisia. Helyn taidan säästää heijastinliivi-nöyryytykseltä, kun koiran kaulapannasta ja valjaista löytyy kuitenkin heijastinta. Itse pitää tietenkin kaivaa heijastinliivi jostain kaapista, kun hämärällä lähtee tielle.

Näin pyhäinpäivänä on"lupa" muistella edesmenneitä. Itsellä ei mitään lähisukulaisia tai muuten läheisiä ja rakkaita ihmisiä ole kuollut, mutta koiria parikin kappaletta. Monia vuosia sitten lopetettu suomenajokoira Ralli, pari kolme vuotta sitten lähtenyt Hemmo ja tänä vuonna lopetettu Humu.

Sytytän kynttilän näille kolmelle tähdelle ♥

Koirien veden saanti talvisin

Talvisin, kun on kylmä ja pakkasta, koirien vesikupeista vesi jäätyy. Se on oikeastaan ihan jokavuotinen ongelma. Koirien pitää saada vettä, talvellakin. Talvella koirat juovat onneksi vähemmän vettä kuin kesällä. Se helpottaa hieman tätä talvista ongelmaa. En tiedä miten te hoidatta ulkohäkeissä elävien koirien juomaveden, mutta kerron nyt miten me sen teemme.

Leudot talvet ovat helpoimpia, vesi ei jäädy niin nopeasti, eikä tule ihan umpijäätä. Kunnon pakkasilla asia onkin ihan toisin. Metallikupeista jään saa kuitenkin helposti kipattua. (Tähän väliin on ihan pakko sanoa, että jos jätämme jään häkkeihin, varsinkin Raju alkaa leikkiä sillä ja nakertaa siitä paloja. Hely lähinnä hyppii sen päällä.) Isä osti koirille uudet vesikipot alkusyksystä ja ne ovatkin ihan älyttömän kätevät! Vesikipon saa irti kehikosta ja veden (tai jään) helposti kipattua pois. Rajun edellinenkin vesi -ja ruokakuppi yhdistelmä toimi samalla tavalla, mutta ongelmaksi muodostui innokas kipoilla leikkijä, joka sai kipot irti kehikosta. Sen takia kupit jouduttiin kiinnittää kehikkoon.

Sitten ihan itse aiheeseen, kuinka hoidamme koirien veden talvisin? Iltaisin ruuan yhdeydessä, ruuan sekaan kaadetaan vettä. Helyn kanssa vähän vaikeampaa, kun koira ei syö vettä ja ruokaa sekaisin. Raju taas hotkii kaiken suuhunsa, oli vettä tai ei. Toinen ratkaisu on lämmin vesi. Ei kuumaa, ettei koirat polta kieliään (kerran vahingossa tein senkin virheen). Eli ihan vesikuppiin lämmintä vettä, se kestää hieman kauemmin sulana kuin kylmä vesi. Iltaisin koirat juovat ruuan syötyään ja sen jälkeen alkaa niiden lepo.

Joka välissä ei yksinkertaisesti pysty viemään koirille vettä. Sen takia koirat ovat oppineet syömään lunta. Se vie janoa ja koirat saavat "vetensä". Hieman eri muodossa mutta saavat kuitenkin.

Ja tietenkin lenkkien ja metsästyksen jälkeen koirat saavat vettä. Siitä ei edes keskustella. Jos koirilla ei ole vettä, sitä viedään, piste.

Raju on osoittautunut vuosi vuodelta aina vain fiksummaksi, vaikka vähän hölmö onkin. Tuli vähän ihmeteltyä yksi talvi, että miten Helyn vesi on umpijäässä, mutta Rajulla vain ohut kerros jäätä pinnalla. Hoksasin, että Raju osaa tassulla/kuonolla painaa jään rikki. Helykin varmasti osaisi, mutta se on joka kerta vähän myöhässä. Aamulla se hyppii jään päällä, yrittäen epätoivoisesti saada jäätä rikki. "Oota nyt Hely, mä tuan vettä sulle!"

Enemmän kuvia kuin tekstiä

Mitä tehdä, kun kuvia on liikaa, mutta asiaa ei yhtään?? Kun aloin noita asetuksia vilkuilla vähän tarkemmin, niin innostuin kuvaamisesta ihan uudella tasolla. Tietenkin kuvaamisen suhteen yritän päästä niin pitkälle kuin vain kykenen. Yllätyin, kun huomasin miten hienoja kuvia tällä suht' halvalla perusjärkkärillä saa. Seuraavaksi odottelen kirkkaita kylmiä iltoja/öitä ja kokeilen miten tähtien kuvaaminen onnistuu!

Koulu alkoi tänään ja onneksi vieläpä lyhyellä päivällä. Kahden viikon tauko koulusta teki enemmän kuin hyvää ja oli ihan ok palata kouluun. Ja heti ensi viikoksi kolme koette peräkkäille päiville, jippii.

Sekä minun että Helyn kärsivällisyys oli ihan nollassa. Sidoin koiran puuhun kiinni ja menin itse hieman kauemmas jalusta ja kameran kanssa. Hely vinkui ja inisi, hyppi ja haukkui. Plaah... Hetken neuvottelun komentelun ja tiuskailun jälkeen rauhoituin ja sain koiran joten kuten seisomaan suoraan ja hännän ylös. Maiskuttelin ja heittelin käpyjä, jotta saisin Helyn edes katsomaan minuun päin. Jes, onnistui! Ja lopputulos:

Rukan jälkeen Etelä-Pohjanmaan "mäet" eivät tuntuneet yhtään miltään. Mäet meni ihan hujauksessa ohi, eikä jaloissa tuntunut ollenkaan. Pyöräilykin tuntui kevyeltä :D.

Koko päivän on ollut ihan älytön sumu. Missään vaiheessa se ei ole hälvennyt. Sen takia otinkin kameran ja koiran mukaan. Sumu vain ei oikein päässyt kuvissa oikeuksiinsa. Kuvauspaikka kuitenkin tosi kiva! Ja lähellä.

Auringonlasku

Kävin tutussa paikassa vähän kuvailemassa. Koira sattui mukaan, kun pikkuveli oli vähän apuna. Mitään koirakuvia ei ollut tarkoitus lähteä kuvaamaan, mutta siihen se lopulta päätyi. Ja onneksi päätyi, saimme todella kivoja kuvia auringonlaskusta.

Pitkä putki aiheutti vähän hankaluuksia kuvauksessa, mutta siitäkin huolimatta olen erittäin tyytyväinen kuviin. Katsokaa itse ja sanokaa mielipiteenne!

Kaksi tärkeintä, kuvaus ja koira ♥

Tästä alkaa mun lempikuvat:

Rukan matkan kuulumisia ja ehkä vähän muutakin

Heips!

Helyn kuulumispostausta kirjoittelen heti, kun pääsemme vähän "arkeen takaisin". Syysloma sekoitti vähän omaa rytmiä ja oikeastaan kokonaan koirien rytmin.

Humun elämä tosiaan päättyi 9. päivä ja loppupäivä meni vähän itkeskellen ja omissa ajatuksissa. Vaikka se omalta kohdalta tuntui surulliselta päästää koira kohti pilvilinnoja, piti kuitenkin ajatella koiran parasta. Humulle oli nyt parasta näin, yhtäkkiä se tuli, vaikka toisaalta se oli arvattavissa. Sen jalka oli reistannut jo pitkään ja vanhuuskin painoi päälle. Viimeinen päätös tuli sitten perjantaina, kun koira meni niin huonoon kuntoo. Oli aika sanoa "kiitos kolmesta ihanasta vuodesta", silittää ja hyvästellä. Itku tuli.

Humun lopetus tuli juuri ennen syyslomaa. Olin juuri päässyt tetistä ja iloisin mielin tulevasta Rukan matkasta. Sitten tuli isku vasten kasvoja. Siitä huolimatta matka meni hyvin ja oli kivaa. Loma vei vähän ajatuksia pois.

Lauantaiaamuna hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti Rukaa. Pysähdyimme n. tunniksi Kuusamon Suurpetokeskukseen ja katselimme mm. karhuja. Sitten prisman kautta Rukalle. Koko viikko vaellettiin aivan tajuttoman upeissa maisemissa! Sunnuntaina pienikarhunkierros, maanantaina valloitettiin valtavaara, tiistaina kävimme paikassa nimeltä Lohipyörre ja keskiviikkona Oulangan kansallispuistossa. Päivät menivät hurjan nopeasti ja koulu, arki ja murheet unohtuivat. Ne kaikki tosin taitavat tulla piakkoin takaisin, mutta kyllä niistä selvitään. Tämä lomaviikko tuli todellakin tarpeeseen!

Oli aivan erilaista olla Rukalla syksyllä. Monet kerrat olen kyllä Rukalla käynyt, mutta aina talvella, kun on ollut lunta. Kuitenkin oli aivan mahtavaa nähdä kaikki maisemat ja vaeltaa pitkin metsiä. Kyllä sitä hiihtoa jäi kuitenkin kaipaamaan... No, sen kerkeää sitten aikanansa.

Rukalla oli vaellusreissujen jälkeen paljon aikaa. Ja parina viimeisenä päivänä vielä enemmän. Sumun takia lähinnä ajelimme aamupäivästä autolla ja odottelimme sumun hälvenemistä. Tutustuin sitten hieman paremmin kameran asetuksiin ja netistä sain paljon uutta tietoa. Nyt vain kuvaamaan jotakin muutakin kuin koiria, jotain joka pysyy paikallaan!

Tähän loppuun en voi kuin todeta, että kaikkea sitä ehtiikin tapahtua pienessä ajassa. Mutta eteenpäin mennään!

LG:n gallerian sisältöä

Heips!

Pääsette kurkistamaan puhelimeni gallerian sisältöön. Korjaan huonolaatuiseen sisältöön!

Mitä piditte tälläisestä postauksesta? Lisää vaiko ei?

On aika jättää hyvästit

Aurinko paistaa, syksyn värit hohtavat kirkkaina, taivas on pilvetön ja syysloma alkoi... Silti kyyneleet valuvat hitaasti poskia pitkin...

Nyt olet vapaa ja mukana tuulen,

saat kulkea rajalla ajattomuuden.

Olet kimallus tähtien, pilven lento,

kasteisen aamun pisara hento.

On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa

nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa

jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin

teille laulamme nyt näkemiin...

Näkemiin Humu, halataan kun tavataan!

Joskus menee huonommin, joskus paremmin

Kolme kuukautta. Jouluaattoon nimittäin. Olen ikuinen joulufani ja kun tänään heräsin tähän ajatukseen, aloin miettiä blogia ja blogin joulupostauksia. Ehkä ne olisi kuitenkin hyvä siirtää nämä ajatukset marraskuun loppuun ja keskityn tähän syksyyn ja lähenevään syyslomaan. Hahah.

Kävimme Helyn kanssa vajaan parin tunnin pyörälenkillä ja vietyäni pyörän kotiin otin kameran ja lähdin kuvaamaan metsään. Aurinko häiritsi kuvaamista, joten pysyteltiin varjossa. Ei siis menty kovin kauas tiestä.

Lauantaina olin isän kanssa metsällä. En herännyt varhain vain päästäkseni metsälle vaan isä soitti puoli kymmenen aikaan että lähdenkö mukaan. Ja myöntävän vastauksen jälkeen isä haki minut kotoa. Tavallaan koko päivä meni ihan "hukkaan", koska Raju ei tehnyt oikein mitään mikä olisi ollut oikein. Ketun sijaan koira ajoi kaurista (=ehdoton nou meillä), pelastimme sen ennen pikitietä, ennen kuin se pääsi tielle asti ja kaiken lisäksi Raju ei haukkunut paljoa. Välillä kuului haukku, mutta pari kertaa isä harmitteli, kun Raju ei haukkunut. Jotain positiivista sentään, näin kauriin! Kamera tosin jäi kotiin, harmi. Mutta oli kivaa!

Isä nappasi Rajun kesken ajon kyytiin ja menimme kotiin syömään. Ruuan jälkeen isä lähti vielä takaisin, muttei käsittääkseni päästänyt koiraa enää irti. Tänään Raju ajoi kyllä jotain, mutta kukaan ei oikein tiennyt mitä. En siis ollut edes mukana tänään.

Sain Helyn pienellä houkuttelulla ja juksaamisella makuulle ja ehdin ottamaan pari kuvaa. Taitaa olla ensimmäiset ihan tarkoituksella otetut kuva Helyn ollessa makuulla.