Missä mennään Hillan suhteen?

Siinä pisteessä, että ensimmäiset näyttelyt kutsuvat 12. elokuuta.

Seinäjoella järjestetään kahden päivän mittainen ryhmänäyttely 12.-13.8.2017. Päivistä valitsimme lauantain, jotta koko perhe pääsee katsomaan miten Hillalla menee. Hilla on juuri täyttänyt 15 kk ja ikänsä puolesta olisi mennyt kolmeen eri luokkaan. Pienellä avustuksella päädyimme ilmoittamaan koiran junioriluokkaan. Muista vaihtoehtoja olisi ollut nuorten luokka ja avoin.

Ilmoittautuessa ainoa jännittämisen aihe oli Hillan arkuus. Se jännittäminen jätettiin 24.7 näyttelyharjoituksiin, joissa Hilla kulki häntä vispaten. Kaikkia koiria olisi tehnyt mieli mennä moikkamaan eikä ihmiset pelottaneet yhtään. Hampaiden tarkistus ja korkeuden mittaaminen sujui ongelmitta, kun vähän rapsutti koiraa samalla ja se sai kääntää vasemman kyljen minuun päin. Seisomisessa ja vierellä juoksussa ei ollut mitään ongelmia, onhan sitä jo harjoitultu kotonakin monta kuukautta.

Päätös näyttelyharjoituksiin lähtemisestä tehtiin tunti ennen lähtöä, mutta ne tulivat kyllä tarpeeseen. Ei niinkään sen takia etteikö Hilla osaisi vaan arkuuden vuoksi. Arkuus ihmisiä kohtaan suorastaan hirvitti. Harjoituksissa siitä ei kuitenkaan ollut tietoakaan, joka poisti jännitystä huomattavasti. Hyvä juttu myös se, että Hilla sai nyt totutella korkeuden mittaamiseen ja harpaiden tarkistukseen. Itse unohdin erityisesti jälkimmäisen kokonaan, ja se onkin tällä hetkellä ainoa asia mitä on vielä harjoiteltava. Muuten olemme aivan valmiita!

Näillä näkymin esitän koiran itse, ja ainoa jännittämisen aihe koskee itseäni. Koskaan en ole koiraa esittänyt enkä liiemmin näyttelyissäkään kulkenut. Ehkä nyt olisi aika esittää ensimmäistä kertaa, innolla ja jännityksellä odotan!

Hillan käytöskoulu osa 2

Tästä uudesta ongelmastamme on päästävä eroon. Näyttelyhommat alkavat jo sujua hyvin, mutta tämä ongelma siirtää näyttelyihin lähtöä. Ja se on arkuus. Ikinä en olisi uskonut Hillan arastelevan tuntemattomia ihmisiä, mutta nyt joudummekin totuttelemaan Hillaa pois arkuudesta.

Lähtötilanne. Ihmisten ilmoilla käydessämme sain todeta Hillan arastelevan vieraita ihmisiä, välillä tuttujakin. Ei siis anna kenenkään koskea ja katselee mieluummin kauempaa. Välillä saattaa mennä nopeasti haistamaan kättä, jos sitä tarjotaan. Ongelma on nimenomaan silloin, kun Hilla on hihnan päässä. Häkissä se tulee häntä heiluen siliteltäväksi, silloinkin kun silittäjä on vähän "räväkämpi tyyppi".

Tavoite. Hillan ei tarvitse rynniä jokaisen ihmisen luokse kerjäämään huomiota, mutta liika arkuus on saatava kitkettyä pois. Jos joku kyykistyy koiraa silittääkseen, Hillan on mentävä katsomaan.

Miten lähden kohti tavoitetta? Yksinkertaisesti kulkemalla paikoissa, joissa on ihmisiä ja ääntä. Kiertelemällä ensin vähän kauempana ja katsellen rauhallisesti. Antamalla Hillan mennä katsomaan ihmisiä, jos se niin haluaa. Tärkeää on mennä Hillan ehdoilla, kaikki voi mennä puihin yhdestä virheestä. (Vielä, kun tietäisi mihin menisi!)

Puhelinkuvia alkukesältä

Kauheasti ei tule puhelimella otettua kuvia varsinkaan koirista, mutta kyllä niitä muutama löytyy ja nyt jaan ne tänne blogiin.

VASEN  Käytiin katsomassa pesispeliä Hillan kanssa ja tehtiin samalla suht' pitkä lenkki.

OIKEA  Hely nauttii auringon lämmöstä isän sylissä.

VASEN  Hilla tunkee heti syliin juuri tällä tavalla, jos joku istuu. Se viihtyy siinä vaikka kuinka kauan, jos joku vain silittää. Oli ilmeisesti vähän lämmin, kun kieli niin pitkällä.

OIKEA  Istuttiin Hillan kanssa katsomossa seuraamassa pesispeliä. Loppuratkaisu jäi katsomatta, kun Hilla halusi jatkaa matkaa.

VASEN  Lämmintä on!

OIKEA  Malttoi pysähtyä hetkeksi rapsuteltavaksi. Tai no, ainahan sille huomio kelpaa.

VASEN  Jos joku tästä tykkää niin tervetuloa siivoamaan! Mutta vasta myöhemmin kesällä, ne on puhtaat nyt!

OIKEA  Pääasiassa Hilla pysyi kopissa tarkkaillen luukulta, mutta välillä se tuli vierelle kerjäämään huomiota.

VASEN  "Jos mä istun vaikka täs". Raju oli lähinnä tiellä pyörimässä, mutta pitihän sitä välillä rapsuttaa korvan takaa, kun se tällä lailla istu eteen.

OIKEA  Puspus

VASEN  Siihen se nojautui jalkaa vasten siliteltäväksi.

OIKEA  Hely ei tyytynyt nojautumiseen, ylemmäksi oli päästävä.

VASEN  Kolme häkkiä siivottu!
OIKEA  Kuvan teksti kertoneen kaiken.

Kesäkuun kuulumisia

Meidän kuulumiset on sijoittunut viime aikoina vahvasti instagramiin. Siellä on stooreja käärmeistä ja pöydälle hyppivästä koirasta. Ylipäätään rentoa kesäoleilua. Lenkit ovat jääneet vähän vähemmälle lämpimien ilmojen vuoksi ja Hely on oleskellut enemmän terassilla vapaana. Vaikka blogi on pysytellyt hiljaa, kamera on kulkenut mukana. Aina hyvän tilaisuuden tullen olen ottanut muutaman kuvan. Ja hyvin nopeasti niitä on kertynyt ihan jonoksi asti.

Hely rakastaa voikukkia. Se nappaa kukan varren mahdollisimman alhaalta poikki ja syö varren aina kukkaa myöten. Kun ensimmäinen puska on syöty, se siirtyy seuraavaan. Vaikea sanoa mikä voikukissa niin houkuttaa, ehkä ne maistuu niin hyvältä? No, kunhan voikukat lopettavat kukintansa, Hely siirtyy marjoihin. Ja niistä sitten omenoihin. Syöminen on mitä ilmeisemmin todella kivaa.

Auringon lämpöön kömpineet koirat

Koirien häkit siivottiin painepesurin avustuksella vappuna ja ylimääräiset heinätkin nypittiin talikon avulla pellon puolelle. Jo häkin edustan siivoamisessa riitti hommaa, onneksi ei tarvinnut enää alkaa leikkiä painepesurin kanssa. Hely joutui heittämään hyvästit kaivamilleen kuopille ja Hillan kipot saatiin vihdoin jonkinnäköiseen järjestykseen. Yksi ylimääräinen kippo lensi pois ja vesikippo sai telineen. Vesi tosin läikkyy kiposta, kun Hilla pomppii ympäriinsä, mutta ainakin häkki näyttää siistimmältä.

Aurinkoisilla ilmoilla koiratkin kömpivät kopeista auringon lämpöön köllöttelemään. Hillaa en ole montaa kertaa nähnyt makaamassa ulkona, mutta Raju ja Hely ottavat kaiken irti lämmöstä. En olisi ikinä uskonut saavani kuvia silmät ummessa makaavasta Helystä, mutta hah! Sain, vähän varoen tosin, kyykkiä häkin vieressä kameran kanssa eikä Helyä loppujen lopuksi juurikaan kiinnostunut. Lähtöä tehdessäni se tosin nousi huomiota kerjäämään. Kevät ja vanhuus tekee tehtävänsä, muutama vuosi sitten sain vain haaveilla näistä kuvista. Rajusta sen sijaan saa kesäisin monta samankaltaista kuvaa aurinkoa ottamassa.

Himskatti, kun haukotuttaa!

Näin nukkuu pystykorva, korvat tarkkana myös levätessä.

Hilla ei ehdi nukkua, onhan jonkun pidettävä vahtia!

Eräsuvun Hilla | 1v

Päivälleen vuosi sitten syntyi pitkään odotettu pentue, josta meille saapui Hilla. Itsepäinen ja rohkea sylivauva, josta on kasvamassa kova kettukoira. Metsällä pitää keskittyä, mutta kotona saa sitten leikkiä ja riehua mielensä mukaan. Kotona se yrittääkin parhaansa mukaan haastaa häkkinaapureitaan leikkeihin mukaan. Hely ei innostu junnun touhuista, mutta Raju leikkii välillä mielellään.

Hilla on tuonut mukanaan paljon viihdettä, naurua, turhautumista ja kiukkua. Välillä ärsyttää suunnattomasti jatkuvasti liikkeellä oleva, joka ei tunnu kuulevan mitään eikä ketään. Toisaalta Hilla aiheuttaa viihdettä tempauksillaan. Onhan sen tekemisissä välillä ihmeteltävää, mutta juuri se Hillassa on parasta. Se saa tietämättään kaikki hyvälle tuulelle. Toivottavasti yhteisiä vuosia tulee vielä reilusti lisää, tämä ensimmäinen on nimittäin ollut oikein kiva kaikin puolin!

SAJ:n päänäyttely

Suomen Pystykorvajärjestön päänäyttelyn jälkeen tulin kipeäksi enkä ole vieläkään täysin terveenä. SAJ:n näyttelyyn oli kuitenkin päästävä, vaikka sitten vähän flunssaisena. Päänäyttely järjestettiin Kauhavalla Anssin Jussin Areenalla (Härmän kylpylä) ja pidettiin sisätiloissa. Kehiä oli kaksi ja suomenajokoiria oli molemmissa kehissä. Koska itse seurasin vain 2. kehää, minulta meni täysin ohi narttujen junioriluokka. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä se, sillä siinä oli Hillan ikäiset.

Pystykorvien näyttelyyn verrattuna tuolla oli rauhallista. Jokainen koira käyttäytyi hyvin eikä kuulunut kuin satunnaisia haukahduksia. Hyviä kuvia olisi saanut takuuvarmasti ellei areenalla olisi ollut niin huono valaistus. Onneksi kamerani sietää hyvin ISO-arvon nostamista ja muokkauksella saa vähän kuvia pelastettua.

Näyttelystä sai uutta intoa Hillankin koulutukseen. Tuo koira ei nimittäin lähde näyttelyihin kiskomaan tai haukkumaan. Kuten viime postauksesta näki, seisominen onnistuu jo hyvin ja sunnuntaina hihnassa kulkeminenkin meni hyvin. Oli mahtavaa käydä katsomassa miten näyttelyhomma toimii, kyllä me tästä Hillankin kanssa kehään päästään.

Tästä linkistä pääset katsomaan kaikki kuvat

Eräsuvun Hilla | 11 kk

Alle kuukausi ja Hilla täyttää vuoden. Vaikea uskoa, viimeinen vuosi on mennyt todella nopeaa. Ensi kuussa ihmetellään sitten enemmän sitä miten nopeaa Hilla on kasvanut ja voivotellaan kuinka ihanaa olisi, jos se olisi vielä pieni. Pieni se on edelleen, henkisesti.

Hihnassa kulkeminen menee miten menee, välillä paremman ja välillä sitten vähän huonommin. Sitä aletaan harjoittelemaan aktiivisemmin sitten kesälomalla, kun on kunnolla aikaa. Yksi asia koiralta kuitenkin luonnistuu niin hyvin, että oli pakko saada se tallennettua muistikortille. Nimittäin seisominen. Se kärsivällisesti jaksaa tapittaa napua kädessäni hievahtamatta. Ei hypi eikä hauku, mikä sinällään on hieman outoa. Ruualle perso koira kuitenkin näyttää tekevän kaikkensa saadakseen sen yhden herkun.