Sataa sataa ropisee...

Pihalla sataa ihan kaatamalla, kun kirjoitan tätä. Juoksimme juuri äidin kanssa hakemassa pyykkejä kaatosateessa. Sitten jyrähti ukkonen. Sanonpa vaan, että onneksi tuli tehtyä aamupäivästä lenkki!

Koirat makoilevat kopeissansa tyytyväisinä. Paitsi Raju. En tiedä onko Raju nyt metsässä ajamassa kettua vai autossa sateensuojassa, mutta todellakin toivon ettei sen tarvitsisi juosta tuolla sateessa.

Asiasta toiseen, lähdimme eilen kuuden aikoihin pyöräilemään Helyn ja pikkuveljeni kanssa. Satuimme sitten törmäämään paappaan, joka istui isän ladolla. Pysähdyimme siihen hetkeksi. Hetkeksi, joka venyi vajaaseen tuntiin... Päästin Helyn irtikin, mutta koira pyöri vain nuotion ympärillä rapsuteltavana. Kyllä se hetken juoksikin, kun kävelimme erään metsäsaarekkeen läpi.

Pari kertaa tuli haettua itsepäinen koira ladosta. Siellä se levitteli olkia samalla kun kaivoi niiden seasta hiiriä. Aikani jaksoin sitä huikki, mutta lopulta hain Helyn pois.

Kiersimme vielä lopuksi sen lenkinkin, mille alunperin lähdimme. Pyörämittariin kertyi kilometrejä 17! En kyllä osaa sanoa miten väsyksissä Hely oli, mutta tänään sitä ei huvittanut juosta pyörän vierellä yhtään. Saattoi kyllä johtua meidän erimielisyyksistä lenkkivalintaani kohtaan. Hely ei ole tyhmä, se tajuaa kyllä jos kierrämme samaa lenkkiä monta kertaa saman kuukauden ajan. Eikä auta vaikka sen menisi toisinpäin!

Viime viikolla tuli törmättyä neljään koiraan samalla lenkillä, onneksi se on harvinaista... Kaksi niistä oli metsästyskoiria ja mahtavalla kiljunnallani onnistuin säikäyttämään koirien omistajan :'D. Toinen koirista oli pentu ja tietenkin keskittyminen herpaantui, koirat pääsivät liian lähelle toisiaan ja Hely päätti näyttää hampaansa. Puoli sekuntia ja Hely oli pennun kuonossa kiinni. Onneksi, voi onneksi pentu vain säikähti hieman. Ei verta, ei jälkiä, huh! Aika vihaisin fiiliksin jatkoin lenkin loppuun.

Onneksi muuten meillä on mennyt ihan hyvin lenkkien suhteen ja nyt, kun Helyn juoksu on ohi, niin koiratkin pysyvät omissa pihoissaan ja Humu on vihdoin hiljaa. Johan sille aamuisin huudettiinkin siitä hirveästä metelistä.

Sade muuten loppui ja Raju tuli kotiin. Ei se kuulemma kastunut, kun istui kuusen juurella :'D. Ei piitannut ukkosestakaan.

Yhteisymmärrykseen koiran kanssa?

Eilen illalla selasin kuvia ja
sain idean tähän kuvaan :D

Heips!

Taisinkin jo valittaa jossain postauksessa irtokoirista, enkös? En taida niistä sen enempää valittaakaan. Mainitsen vain, että yksi sellainen liittyi seuraamme kesken lenkin. Ja kulkikin sitten koko lenkin ajan perässämme. Ei mitään tietoa meinikö se kotiin vai ei, en ole vastuussa siitä koirasta. Luulen sen kuitenkin lenkin lopussa jääneen omaan pihaan, toivottavasti ainakin.

Huonosti alkaneen lenkin huipennus oli kaatosade puolessa välissä matkaa. Ärsyyntyneenä tuli oikaistua heinäpellon poikki, mikä ei ollut järkevää -> lenkkarit ovat vieläkin märät... Hely päätti pistää stopit keskellä peltoa, eikä suostunut liikkumaan ennen kuin hyppäsin pyörän selästä pois ja siirryin sivuun, jotta koira pääsisi ohi. Hely seisahtui liian monta kertaa pellolla ja tiellä, lisäksi eteneminen tapahtui etanan vauhtia. Tulihan siinä tiuskittua ja huudettua koiralle vähän sallittua enemmän. Se ei ollut ehkä paras vaihtoehto, Hely kun tuntuu ottavan niin helposti itseensä jos sitä kiskoo liikkeelle tai huutaa. Onneksi se leppyykin nopeasti. 

Kyllä me illalla olimme jo ihan sujut Helyn kanssa. Kävimme laittamassa saunaankin puita yhdessä (isä tosin joutui viemään koiran häkkiin, kun käskyni menivät kuin kuuroille korville).

Minusta tuntuu, että postaukset ovat joka kerta aika negatiivisia... Tänä vuonna syksy ei vain ole ollut puolellani, eikä tuonut paljoakaan hyvää. Jos yrittäisin ensi viikon ottaa vähän rennommin ja positiivisemmin. Ja etsiä viimein sen TET-paikan(!!)

Missä kuvat? No totaa... Niitä ei olla taidettu oikein ottaa, heh... Puhelimenkuvat on niin huonolaatuisia, että niitä juuri ja juuri kehtaa laittaa instagramiin. Käykää muuten katsomassa INSTAGRAM