Pakkaspäivät

Kuraiset tiet ovat jäässä, puut ja maa kuurassa ja pakkanen iskee päin kasvoja lenkillä. Ne ovat mukavia päiviä, erityisesti jos taivaalla paistaa aurinko tuomassa valoa. Kylmä on tietysti ja joskus miettii, että voi kun saisi samanlaisen turkin päälleen, mikä Helyltä löytyy. Mutta vaatetta päälle ihmiset, talvi tuli! Lunta täältä ei paljoa löydy, tuntuu että koko muu Suomi on lumen peitossa. Tännekin toivotaan lunta...!

Sunnuntaiajelulla

Eilen aamulla päätettiin äitini kanssa lähteä hänen kymmenennelle laavulleen, minulle se oli yhdeksäs. Yksitoista kilometriä autolla oli heti eieiei, pyörät alle ja menoksi!

Menomatka meni ihan Helyn rauhalliseen tahtiin, tulomatka sitten vielä hitaampaa, kun aurinko alkoi porottamaan ihan kunnolla. Lämpimät ilmat ovat ihan kivoja, mutta koiralle se ei tuottanut muuta kuin väsymystä.

Ihan laavulle asti ei päässyt pyörällä, vaan joitakin satoja metrejä kävelimme polkua pitkin. Siellä oli iloksemme saavillinen sadevettä, josta sai koiralle kylmää vettä juotavaksi. Hely pääsi varjoon lepäilemään veden kera.

Nuotion teko on aina suuri riski tähän aikaan vuodesta, mutta tuolla laavulla oli erittäin hyvä kolo tehty nuotiota varten. Jos tiedättä mikä on betoninen kaivonrengas, niin tiedätte millainen nuotiopaikka oli. Jos ette, niin googlettamalla löytää hyvin.

Sytytimme pienen nuotion, paistoimme makkarat ja söimme kera salaatin. Makkara ei ollut parasta syömääni, mutta koiralle kelpasi. Paitsi että, mikä tuolla nyt ei kelpaisi?

Istuskelimme, sähläsimme ja kuvasimme paahtavassa auringonpaisteessa hetken aikaa, kunnes pakkasimme tavaramme ja lähdimme hitaalle kotimatkalle. Kotona koira laittoikin maate väsyttävän ja lämpimän retken päätteeksi.

Ai mitäkö kuuluu?

Se on ihan hyvä kysymys, vielä kun siihen osaisi vastata. Olen ollut aika hiljaa täällä blogin puolella, samoin instagramissa. Olen vähän jopa stressannut sitä, että pitäisi kirjoittaa ja pitäisi käydä kuvaamassa koiria. Lopulta unohdin koko stressaamisen ja ajattelin, että tämä on minun blogini enkä kirjoita tätä teitä lukijoita varten, vaan itseni takia.

Toinen syy hiljaisuuteeni on ollut se, että minulla ei ole mitään asiaa. Olen nauttinut näistä aurinkoisista päivistä ja näpsinyt satunnaisia kuvia. Olen käynyt paljon pyörälenkeille koiran kanssa ja eilenkin kiersimme parin tunnin aikana lähes kahdenkymmenen kilometrin lenkin. Alkuvaikeuksina oli Helyn jatkuva pysähtely, mutta siitä päästiin yli ja pyöräily alkoi rullaamaan. Koiran vauhdilla mentiin jokainen metri ja välillä annoin koiran hörpätä ojasta vettä. Lähtiessämme lämmintä oli noin kymmenisen astetta, mutta harmittavasti aurinko lämmitti ilman kahteenkymmeneen asteeseen saakka. Vähän liian lämmin joo, mutta hyvin Hely jaksoi ja energiaa riitti vielä kotonakin.

Muuten koirat ovat nautiskelleet lämpimistä säistä auringossa makoillen. Lämmittävän auringon vastapainoksi ne tykkäävät maata viileille laatoilla. Toinen kylki tiukasti maassa ja silmät ummessa, mutta nopeaa tahtia liikehtivät korvat kertovat niiden tarkkailevan jatkuvasti mahdollisia ihmisiä.

Tätä meille kuuluu, mites teille? Mukavaa kesän odottelua!

Aurinko häikääsöö!

Koirat osaavat myös nauttia aurinkoisesta kevätsäästä. Ne makasivat eilen pitkän aikaa ulkona nauttimasta lämmittävästä auringosta. Oli vaikeaa mennä ottamaan kuvia, kun kumpikin nousi heti, jos menin lähemmäs. Lopulta istuin häkin edessä noin kymmenen minuuttia odottamassa, että koirat menevät makuulle ja saan kuvia.

Valitettavasti häkin verkko häiritsee paljon kuvia. Pari viimeistä kuvaa on otettu Helyn häkistä, joten niissä ei verkko niin paljoa häiritse.

Aamulla nautimme myös pitkästä aamulenkistä. Tiet olivat pakkasen jäljiltä ihan kivikovia, joten käveleminen oli helppoa. Aurinko ei päässyt niitä niin paljoa sulattamaan lenkin aikana, että ne olisivat yhtä kuravelliä olleet. Saa nähdä koska saan polkupyöräni kuntoon ja pääsisimme pyöräilemään.

"Kai sulla on tulitikut?"

1.

2.

Kerroin aiemmin tänä vuonna facebookissa olevasta laavu 2016 -haasteesta. En ole asiasta sen jälkeen mitään puhunut, sillä emme ole käyneet koiran kanssa laavulla. Kuitenkin Ylläksellä aloitimme haasteen ja kävimme kolmella laavulla paistamassa makkaraa. Hely ei tietenkään siellä ollut mukana eikä näin ollen ole ollut laavuillakaan. Tänään pääsi kuitenkin Helykin korkkaamaan laavuhaasteen.

Varustauduimme laavulle lähtöön hyvin: makkarat, mehu ja pääsiäisestä jääneet herkut mukana, lämpimästi vaatetta ja hyvät kengät, jopa puukko ja paperia repussa. Aina ei kuitenkaan onnistu. Unohdimme tulitikut! Makkarat jäivät siis paistamatta.

3. ja 4.

5.

Kylmä makkara kuitenkin menetteli ja Helylle se maistui oikein hyvin. Vaikka makkarat jäivät paistamatta, meillä oli mukavaa ja oli kiva lähteä Helynkin kanssa vähän kauemmas lenkille. Päivä oli hieno, aurinko paistoi eikä kova tuuli edes tuntunut kylmältä. Lämmin ainakin tuli.

Seuraavalla kerralla sitten tulitikut taskuun ja makkarat tulille, toivottavasti pian!

6. ja 7.

8.

9.

10.

11.

En olekaan pitkään aikaan kysynyt postauksen lemppari kuvaa, joten nyt! Mistä kuvasta/kuvista pidätte erityisesti? Entä mitä pidätte uudesta ruskeasta ulkoasusta? Yksinkertainen ja ehkä jopa vähän vaiheessa, mutta omaan silmään ihan ok. Kertokaa tekin mielipiteenne :)

Lähdetään lenkille!

Heippa ja tervetuloa mukaan lenkille!

Tästä kaikki alkaa. Hely huutaa ja juoksee hullunlailla ympäri häkkiä. Kun se viimein pääsee häkistä ulos, huuto lakkaa. 

Koirahäkkien vierestä noustaan pieni ylämäki ylös, jotta päästään tielle. Kotitien päästä käännymme oikealla, jotta voimme kiertää juuri tämän lenkin, jota nyt kierrämme. 

Kotitiestä oikealla ja näkymä on tämä. Kävelemme naapuruston ohi risteykseen asti, jossa seuraavassa kuvassa seisomme. 

Risteys ei näy, mutta kuvaa ottaessani seison sen vieressä. Seuraavaksi kävelemme tämän pitkäveteisen tien aina metsänrantaan asti. Pitkäveteisen tästä tiestä tekee sen suoruus ja se, että kuljen saman tien päivittäin. Pyöräillen kouluun, kävellen lenkillä. Tie vie useimmille pidemmille lenkeille, kouluun, kauppaan yms. 

Metsänranta jonka äsken mainitsin. Tässä pysähdyin ottamaan pajunkissoista kuvia (kuvia voi nähdä valokuvausblogistani). Ohitamme rakennuksen, joka kuvassa näkyy ja heti sen jälkeen käännymme oikealle. 

Lyhyt ns. sivutie, joka vie pikitielle.

Loppupätkä tiestä ja sitten käännymmekin oikealle, pikitielle.

Heti tien ylitettyämme, on levennys rekkoja varten. Tästä kuljemme jonkin matkaa eteenpäin. 

Tien ympärillä on vain havumetsää. Tiedän, erittäin tylsää! 

Pikitieltä käännymme suunnilleen tuon auton kohdassa. Loppumatka onkin tuttua hiekkatietä, joka talvisin tarjoaa loskaa, kuoppia ja jäätä. 

Tämä tienpätkä on vuodenajasta riippumatta aina kuoppainen. Kesäisin tämä on kuitenkin aivan ihana tie, varsinkin tuosta puiden alta, kun aurinko pilkahtelee sieltä väleistä. 

Taas ohitetaan naapurit ja käännytään tutulle kotitielle. Kotitien puolessa välissä Hely tulee luokseni, kiitän sitä lenkistä rapsutuksilla ja päästän ehkä irti. Joskus vien sen kuitenkin suoraan häkkiin, kuten tänään.

Kiitos lenkistä ja ajastanne! Lenkkeillään taas joskus yhdessä!