Heippa ja tervetuloa mukaan lenkille!
Tästä kaikki alkaa. Hely huutaa ja juoksee hullunlailla ympäri häkkiä. Kun se viimein pääsee häkistä ulos, huuto lakkaa.
Koirahäkkien vierestä noustaan pieni ylämäki ylös, jotta päästään tielle. Kotitien päästä käännymme oikealla, jotta voimme kiertää juuri tämän lenkin, jota nyt kierrämme.
Kotitiestä oikealla ja näkymä on tämä. Kävelemme naapuruston ohi risteykseen asti, jossa seuraavassa kuvassa seisomme.
Risteys ei näy, mutta kuvaa ottaessani seison sen vieressä. Seuraavaksi kävelemme tämän pitkäveteisen tien aina metsänrantaan asti. Pitkäveteisen tästä tiestä tekee sen suoruus ja se, että kuljen saman tien päivittäin. Pyöräillen kouluun, kävellen lenkillä. Tie vie useimmille pidemmille lenkeille, kouluun, kauppaan yms.
Metsänranta jonka äsken mainitsin. Tässä pysähdyin ottamaan pajunkissoista kuvia (kuvia voi nähdä valokuvausblogistani). Ohitamme rakennuksen, joka kuvassa näkyy ja heti sen jälkeen käännymme oikealle.
Lyhyt ns. sivutie, joka vie pikitielle.
Loppupätkä tiestä ja sitten käännymmekin oikealle, pikitielle.
Heti tien ylitettyämme, on levennys rekkoja varten. Tästä kuljemme jonkin matkaa eteenpäin.
Tien ympärillä on vain havumetsää. Tiedän, erittäin tylsää!
Pikitieltä käännymme suunnilleen tuon auton kohdassa. Loppumatka onkin tuttua hiekkatietä, joka talvisin tarjoaa loskaa, kuoppia ja jäätä.
Tämä tienpätkä on vuodenajasta riippumatta aina kuoppainen. Kesäisin tämä on kuitenkin aivan ihana tie, varsinkin tuosta puiden alta, kun aurinko pilkahtelee sieltä väleistä.
Taas ohitetaan naapurit ja käännytään tutulle kotitielle. Kotitien puolessa välissä Hely tulee luokseni, kiitän sitä lenkistä rapsutuksilla ja päästän ehkä irti. Joskus vien sen kuitenkin suoraan häkkiin, kuten tänään.
Kiitos lenkistä ja ajastanne! Lenkkeillään taas joskus yhdessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti