Ajokoirien täyteiset kaksi päivää

En ole aivan varma oliko se viime viikon keskiviikko vai torstai, kun päästimme pikkuveljeni kanssa Hillan irti. Siellä se juoksi pitkin poikin. Välillä lähti pois näkyvistä, välillä tuli jalkoihin kerjäämään huomiota. Ihan mukava reissu, hihnakäyttäytyminen tosin ei ole edennyt suuntaan eikä toiseen.

Kuvia on lähinnä vain alkumatkasta pellolta, kun olimme vasta menossa metsään. Akku näytti kahta tolppaa jo kotona ja lähestyi uhkaavasti loppua jatkuvasti. Lisäksi metsässä oli vastassa sellainen synkkyys, että sulloin kameran lähes välittömästi laukkuun.

Täytyy kyllä myöntää, että Helyn kanssa on paljon mukavampi kiertää metsässä. Koira on koko ajan hallinnassa ja näkyvissä sekä tulee kutsusta luo. Ei tarvitse edes laittaa sille ylimääräisiä pantoja kaulaan, jos ei välttämättä halua.

Sunnuntaina lähdin pitkästä aikaa isäni mukaan metsään. Raju teki mitä nyt ikinä tekikään, kulki pitkin poikin ja vietti aikaansa autossa. Hilla sai olla enemmän irti ja kulkea metsässä. Hajujakin eksyi nenään, mutta ei sieltä lopulta mitään löytynyt.

Täältä tullaan syysloma!

Syyslomani alkaa huomenna, viimein! Olen odottanut tätä jo useamman viikon, haluan päästä kotiin, unohtaa hetkeksi aikaa kokonaan koulujutut ja touhata koirien kanssa.

Hieman päänvaivaa on tällä viikolla aiheuttanut tavaroiden kuljetus linja-autolla kotiin. Miten saada kaikki tarvittavat vaatteet, kamera sekä kannettava mahtumaan mukaan! En ehdi edes käymään asuntolalla ennen linkan lähtöä, joten tavarat on otettava kouluun. Itse linkalla kulkeminen vielä menettelee, vaikka kaksi ja puoli tuntia onkin aika paljon. Kauhean raskasta tämä lomalle lähtö!

Niille joilla alkaa nyt tai on myöhemmin alkamassa, mukavaa syyslomaa!

Hilla - koira täynnä rakkautta

Sen lisäksi, että Hillasta on tullut minulle tärkeä ja arvokas osa arkeani, se saa ihmiset hymyilemään. Hillalle on helppo hermostua, kun se touhottaa pää kolmantena jalkana joka ilmansuuntaan yhtäaikaa, mutta siihen leppyy nopeasti. Koiran ei tarvitse kuin tunkea syliin ja tökätä kuononsa naamalle. Nauruhan siinä pääsee.

Sunnuntaina Hilla yllätti. En sitten tiedä yllättikö se muita kuin minut, mutta ainakin sai kaikki iloisiksi. Hilla ajoi kettua puoli tuntia, ja haukun kanssa. Se on lähes 6 kuukautiselta koiralta hieno juttu, todella hieno juttu.

Rajun sairasloman vuoksi Hilla pääsi sekä lauaintaina että sunnuntaina metsään. Rajulle se näytti olevan kova paikka. Vaikka kotiin jäi Hillan lähdettyä Hely, Raju ulisi monta tuntia. Niin kovasti olisi tehnyt mieli metsään, se ei edes ymmärtänyt miksi joutui jäämään häkkiin. Huuto jatkui vielä sydäntä särkävämmin, kun lähdin lenkille Helyn kanssa. Kävin oikein sääliksi Rajua.

Taas sattui ja tapahtui

Viime viikonloppuun mahtui paljon koiria.. Paljon lenkkeilyä, eläinlääkäri ja metsästystä.

Lauantaina vietin Hillan ja Helyn kanssa yli neljä tuntia ulkona. Ensin Hillan kanssa kiersimme lähes kymmenen kilometrin kävelulenkin. Se olikin mielenkiintoinen lenkki. Hilla sai ajokoiran nenäänsä paljon uusi hajuja, kun kuljimme sille aivan uutta reittiä. Millään pentu ei olisi malttanut pysyä tienreunassa, vetämättömyydestä puhumattakaan!

Lenkin lopussa käteni sanoivat itsensä irti ja ojensin flexin pyöräilevän pikkuveljeni käteen. Hölkkäsin vierellä valmiina ottamaan Hillan itselleni, jos tulee auto tai se päättää hypätä pyörän eteen. Hilla kuitenkin juoksi eteenpäin kovaa vauhtia eikä kiinnittänyt mitään huomiota takana tulevaan pyörään. Tärkeintä näytti olevan eteenpäin meneminen!

Sunnuntaina en nähnyt Hillaa kertaakaan edes vilaukselta. Isäni osti jokin aika sitten toisen samanlaisen tutkapannan, joka meiltä ennestäänkin löytyi, jotta hän voisi päästää molemmat ajokoirat irti yhtäaikaa. Isäni, pikkuveljeni ja molemmat ajokoirat olivat lähteneet metsään, koiria tosin ei pääsetty samaan paikkaan irti.

Raju toisti viime vuotisen eläinlääkärireissun, valitettavasti. Ennen puolta päivää metsältä tultiin itsensä teloneen koiran kanssa. Raju oli ilmeisesti juossut keppiin tai puunoksaan, sillä sen rinnassa roikkui repeytynyttä ihoa. Siitä taas tikattavaksi eläinlääkäriin.

Olin lähtenyt jo lenkille, kun isä palasi eläinlääkäristä, mutta kävin moikkaamassa nuutunutta ajokoiraa myöhemmin. Hilla ei ollut kotona vaan sen kanssa oltiin lähdetty uudelle metsäreissulle, aamun mennessä pieleen.