Sen lisäksi, että Hillasta on tullut minulle tärkeä ja arvokas osa arkeani, se saa ihmiset hymyilemään. Hillalle on helppo hermostua, kun se touhottaa pää kolmantena jalkana joka ilmansuuntaan yhtäaikaa, mutta siihen leppyy nopeasti. Koiran ei tarvitse kuin tunkea syliin ja tökätä kuononsa naamalle. Nauruhan siinä pääsee.
Sunnuntaina Hilla yllätti. En sitten tiedä yllättikö se muita kuin minut, mutta ainakin sai kaikki iloisiksi. Hilla ajoi kettua puoli tuntia, ja haukun kanssa. Se on lähes 6 kuukautiselta koiralta hieno juttu, todella hieno juttu.
Rajun sairasloman vuoksi Hilla pääsi sekä lauaintaina että sunnuntaina metsään. Rajulle se näytti olevan kova paikka. Vaikka kotiin jäi Hillan lähdettyä Hely, Raju ulisi monta tuntia. Niin kovasti olisi tehnyt mieli metsään, se ei edes ymmärtänyt miksi joutui jäämään häkkiin. Huuto jatkui vielä sydäntä särkävämmin, kun lähdin lenkille Helyn kanssa. Kävin oikein sääliksi Rajua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti