Uusi vuosi, uudet kujeet, mutta sama itsepäinen pystykorva

Unohtamatta tietenkään meidän hassua lurppakorvaa, Rajua!

Niin vain vuosi vaihtui, 2015 jäi vain muistoihin. Vuosi vaihtui rakettien paukkeessa hyvissä fiiliksissä, toiveet ja haaveet tässä vuodessa. Toivon tältä vuodelta paljon iloa, onnea ja positiivista mieltä.

Koirien vuoden vaihde meni ihan hyvin. Vaikka kahdeksan tuntia oli aikaa ammuskella raketteja, meillä niitä tuli ensimmäiset viisi tuntia ihan harvakseen. Yhdestätoista kahteentoista taas oli niin kauhea pauke, että otin Helynkin sisälle. Katselimme sitten kahdestaan tv:tä olohuoneessa ja odottelimme, että vuosi vaihtuisi.

Kuten sanoin, uusi vuosi, uudet kujeet! Mitään en ikinä suunnittele, vaan annan kaiken mennä omalla painollaan. Aika näyttää mitä tänä vuonna tapahtuu. Blogi menee toivottavasti vain hyvään suuntaan ja pääsen kehittymään kuvaamisessa. Päivitellään tänäkin vuonna blogia ja instagramia iloisin mielin ja usein! Tänä vuonna Rajukin pääsee blogissa suurempaan rooliin :).

Yhdeksi toiveeksi (varmasti koko perheen toiveeksi) on muodostunut asia, joka koskee Rajua. Nimittäin ketulle haukkuminen. Kyllä Raju osaa, sen se on jo monesti todistanut. Usein koiran eteen pömähtää kuitenkin jostain kauris. Riistavietti herää ja illalla kirotaan, kun Raju ajoi koko päivän kaurista.

Tänään Raju ilahdutti meitä kaikkia ajamalla kettua, haukun kanssa. Oikea kultapoika meillä! Kotiin päästyään se sai lihanpalan ja kaikilta kunnon rapsutukset. On se mahtava koira! Tällä uutisella oli hyvä aloittaa vuosi 2016! Toivottavasti kaikilla on mahtava vuosi edessään!

Jäänpala nakerrettavana

Kiitos muuten viime vuonna tulleista seuraajista! Blogin lukijoihin teitä kertyi seitsemän ja instagramiin sata!

Vuoden viimeiset kuulumiset

Vuosi 2015 lähenee loppuaan. Kaikkea on tähänkin vuoteen mahtunut. Jos postaus tiivistetystä vuodesta 2015 on jäänyt lukematta, niin käykäähän katsomassa se. Postauksen oli tarkoitus tulla hieman myöhemmin, mutta sainkin sen normaalia aiemmin valmiiksi, enkä malttanut olla julkaisematta.

Tämän vuoden viimeiset kuulumiset. Ei oikein tiedä mistä aloittaisi, kun asiaa tuntuu olevan vaikka kuinka paljon. Aloitetaan vaikka 23. päivästä. Kävimme tuona päivänä pellolla Helyn kanssa ja koira pääsi hetkeksi irti. Aikansa se käytti ahkeraan haisteluun sen sijaan, että olisi juoksennellut pitkin poikin. Lopussa sitä oli jo niin haastava saada kiinni, että hermot meinasivat mennä.

Sunnuntaina kävimme vähän eri maisemissa lenkkeilemässä, mutta kuvia sieltä ei ole. Ainoastaan videopätkä instagramissa. Oli mukavaa vaihtaa hetkeksi aikaa vähän lenkkipaikkaa, kun nämä lähimmät lenkit on kierretty on satoja kertoja. Helykin sai haistella uusia hajuja.

Pakkanenkin saapui, mutta lumi jäi matkan varrelle. Pakkanen on itseasiassa oikein mukava juttu. Tiet ovat kovia ja niitä pitkin on helpompi kulkea. Pellotkaan eivät ole enää kauheaa rapavelliä. Lunta vielä kaipaillaan. Sen verran täältä löytyy, että vähän kenkien alla narskuu. Hiihtokelejä odotellessa! Ainoa miinukset näissä pakkasissa on koirien vesikuppien jäätyminen. Tullut useampaan kertaan kannettua sankoja edestakaisin. Onneksi kupeista on kuitenkin helppo kipata jää maahan. Rajulle sen voi jättää häkkiin, kun koira sen sieltä nakertaa parempiin suihin.

Löysin myös yhden videon joka on aikoja sitten jo kuvatta, Helykin on kesäkarvassa, mutta video oli niin huvittava, että jaan sen teillekin. Ottakaa siis huomioon, että molempien koirien ruuan seassa on vettä. (Video huonolaatuinen)

Tälläinen sekametelisoppa tällä kertaa. Vielä tärkeä muistutus rakettien ampujille. Rakettien ampumiseen on aika, joka kestää kahdeksan tuntia. Meidänkin koiramme pelkäävät raketteja ja kahdeksan tuntia pelkäämistä on valtavan paljon. Siinä ajassa ehtii paukutella kaikki raketit ilmaan oikein hyvin.

Palaillaan taas ensi vuonna!