Tammikuun ensimmäinen viikonloppu

Viimeinen lomaviikko päättyi monien onnistumisien, hymyjen ja ilon saattelemana. Koirilla kaikki erittäin hyvin, Hely on päässyt kaksi kertaa tämän viikon aikana vapaasti pitämään hauskaa ja ajokoirillakin on onnistanut.

Pakkaset hellittivät loppiaisen jälkeen joten ajokoirat pääsivät metsälle. Oli niille intoa ja virtaa jo kertynytkin, onneksi käyttivät sen fiksusti hyödykseen. Raju aloitti lauantaina monen tunnin ketun ajolla haukun kanssa. Jossain vaiheessa Hilla laitettiin Rajun tilalle ajamaan ja lopulta Hillan ensimmäinen kettu saatiin ammuttuakin. Kyllä Hillalle on kehuja kertynyt, eikä Rajullakaan huonosti mennyt.

Sunnuntaina meni myöskin hyvin. Raju aloitti ketun ajolla, mutta joutui pettymään pahemman kerran, kun Hilla laitettiin sen tilalle. Hilla sitten ajoikin pitkän matkaa, kaksi tuntia haukulla. Raju pääsi vielä jatkamaan Hillan työtä lopussa, joten ei se joutunut vain autossa istua pettyneenä. Molemmat koirat ajoivat hyvin ja vieläpä haukun kanssa. Raju ei aina päästä haukahdustakaan, joten hyvä juttu, kun se edes joskus haukkuu.

Hyvän mielen viikonloppu

Pitkästä aikaa olisi kuulumisien aika. Viimeksi olen blogiin päivittänyt kuulumisia marraskuussa, mutta sen jälkeen on ehtinyt tapahtua.

Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. Mitään ihmeellistä ei sinä päivänä tapahtunut, kävin lenkillä ja hädissäni otin blogiin aiheeseen kuuluvat kuvat. Niiden eteen olen käyttänyt paljon aikaa, vaivaa ja kärsivällisyyttänikin on koeteltu. Tiedossa oli, että Hely ei ole helpoin kuvattava, mutta tilanteesta teki entistä vaikeamman kaulassa roikkuva lippuviritelmä.

Kaikki sen lippujonon kanssa ei mennyt ihan putkeen. Olisin voinut tehdä siitä lyhyemmän ja laittaa liput tiheämpään, mutta ehkä sitten ensi vuonna viisaampana. Silloin tosin taidan viedä kuvaukset astetta korkeammalle tasolla, vietämmehän sentään sadannetta itsenäisyyspäivää.

Vasta kolmannella kuvauskerralla itsenäisyyspäivänä sain kuvat, jotka edes jollain tapaa miellyttivät itseäni. Aiemmat yritykset menihän ihan metsään, mutta kun olin päätökseni kuvista tehnyt, minä myös kuvat otin. Asiassa auttoivat hieman naapurimme fasaanit, joista olen aiemminkin puhunut. Helyn huomio pysyi siivekkäissä ja käytin tilaisuuteni hyväksi.

Pelkkiä itsenäisyyspäivän kuvia ei viikonloppuun kuulunut. Lauantaina ja sunnuntaina metsältä palasi varsin tyytyväinen porukka. Parhaimpina hetkinään lempinimensä saanut kultapoika Raju ajoi kettua viikonlopun molempina päivinä varsin mallikkaasti haukun kera. Iloinen yllätys niiden liian monien kauriiden jälkeen, on meillä hieno ajokoira

Täytti tämä samainen kultapoika vuosiakin. Marraskuun viimeinen päivä tuli neljä vuotta täyteen, mikä tuntuu todella vähäiseltä. Tuntuu niin oudolta ajatella, että koira on ollut meillä vasta sen neljä vuotta, ihan kuin sitä olisi kauemmin, kun se taloon asteli.

Niin se aika kuitenkin menee, Hilla on jo reilun kahdeksan kuukauden ja Helykin täyttää ensi keväänä yhdeksän. Jos tuo koira ei muuta ole elämänsä aikana saanut aikaan, niin ainakin se vaikutti oikein tyytyväiseltä löydettyään parikymmentä fasaania naapurin puolelta! :D

Meillä kasvaa fiksu koira!

Edelleenkin Hilla on se porukan hölmö, joka tunkee syliin ja nojautuu jalkoja vasten kerjäämään huomiota. Mutta on se kasvanutkin, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Hilla on fiksu, se on myönnettävä. Jossain vaiheessa tuskailin hihnakäyttäytymistä, ei se vieläkään täydellistä ole, mutta etenee kuitenkin. Vetäminen on vähentynyt ja se alkaa pikku hiljaa ymmärtää hihnassa kulkemisen saloja. Muutaman tunnin takaisella metsäreissulla saattoi toki olla osansa asiaan, isomman koiran perässä kun on niin hankala pysyä, pitää laittaa kaikki peliin!

Lauantai-iltana totesin myös erään erittäin positiivisen asian, Hilla on mukava ruokkia. Siinä missä Raju antaa innon purkautua riehumiseen, Hilla kylmän rauhallisesti kävelee koppiinsa odottamaan. Se kurkkii kopin luukulta sen aikaa, kun laitan ruuan sen kuppiin. Sitten se rauhassa astelee ulos, jää hetkeksi jalkoihin siliteltäväksi ja vasta sen jälkeen menee syömään. Isäni on ottanut tuohon mukaan istu-käskynkin, mutta minä jätin sen väliin. Tuli kyllä hyvä mieli lauantaina koirien ruokinnan aikaan!

Viikonlopun kuvausmaratoni

Lumen tuoma valo innostaa minut kuvaamaan aivan uudella innolla. Erityisesti lauantai oli valokuvauksen kannalta aivan upea päivä aamusta alkaen. Harmillisesti juuri sinä päivänä valokuvaus jäi vähemmälle lähinnä sen vuoksi, että Helyä ei kiinnostanut. Se olisi mieluummin juossut metsässä tai edes liikkunut eteenpäin. Paikallaan olo ei tullut kysymykseenkään.

Lauantaina otin ensimmäiset "koekuvat" Helystä itsenäisyyspäivää varten. Kaikki muu on hoidettu ja suunniteltu, enää itse kuvat puuttuvat. Toivon mukaan marraskuun lopussa maa on valkoinen, muuten suunnitelmiini tulee suuria muutoksia. Itsenäisyyspäivästä päästään kätevästi aiheeseen joulukuu ja siitä joulukalenteriin. Joulukalenteri etenee, viimein. Tietenkään kaikkia luukkuja ei ole edes suunniteltu, mutta viisi ensimmäistä on julkaisua vaille valmiita. Kerrankin olen tämän kanssa ajoissa.

Sunnuntai oli hieman synkempi päivä, mutta lumi toi onneksi valoisuutta kuviin. Pikkuveljeni avustuksella otin muutaman kuvan ajokoiristakin, joiden poseeraustaito on hieman nollan alapuolella! Hillan kanssa poseerattiin lopulta yhdessä kameralle, sillä kaikkein helpoiten se rauhoittuu, kun saa hypätä puoliksi syliin ja katsella siitä maailmaa.

Hely on alkanut vaihtamaan turkkiansa uuteen, tulkaa nyt joku kertomaan tuolle koiralle ettei sitä karvaa aleta keskellä talvea vaihtamaan! Olisi tehnyt sen edes syksyllä. Vielä, kun löytäisi jostain koirien harjat, ne tuntuvat aina olevan hukassa.

Yritän kursia tätä blogiakin vähän kasaan ennen joulukuuta. Postauksia on tullut todella vähän siihen nähden mitä olen ennen kirjoittanut, koirien kuulumiset ovat jääneet kertomatta ja ulkoasukin kaipaa jotain talvisempaa. Onneksi nyt löytyy muutama talvinen kuva kansioista, niin pääsen fiksaamaan uutta banneria.

Joululoman jälkeen minulla alkaa kuuden viikon työssäoppiminen, jonka toivon mukaan voin tehdä omalla paikkakunnalla, joka tarkoittaa, että voin koirienkin kanssa olla enemmän. Siitä kuitenkin myöhemmin lisää, eletään nyt joulu ensin.