Pitkästä aikaa olisi kuulumisien aika. Viimeksi olen blogiin päivittänyt kuulumisia marraskuussa, mutta sen jälkeen on ehtinyt tapahtua.
Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. Mitään ihmeellistä ei sinä päivänä tapahtunut, kävin lenkillä ja hädissäni otin blogiin aiheeseen kuuluvat kuvat. Niiden eteen olen käyttänyt paljon aikaa, vaivaa ja kärsivällisyyttänikin on koeteltu. Tiedossa oli, että Hely ei ole helpoin kuvattava, mutta tilanteesta teki entistä vaikeamman kaulassa roikkuva lippuviritelmä.
Kaikki sen lippujonon kanssa ei mennyt ihan putkeen. Olisin voinut tehdä siitä lyhyemmän ja laittaa liput tiheämpään, mutta ehkä sitten ensi vuonna viisaampana. Silloin tosin taidan viedä kuvaukset astetta korkeammalle tasolla, vietämmehän sentään sadannetta itsenäisyyspäivää.
Vasta kolmannella kuvauskerralla itsenäisyyspäivänä sain kuvat, jotka edes jollain tapaa miellyttivät itseäni. Aiemmat yritykset menihän ihan metsään, mutta kun olin päätökseni kuvista tehnyt, minä myös kuvat otin. Asiassa auttoivat hieman naapurimme fasaanit, joista olen aiemminkin puhunut. Helyn huomio pysyi siivekkäissä ja käytin tilaisuuteni hyväksi.
Pelkkiä itsenäisyyspäivän kuvia ei viikonloppuun kuulunut. Lauantaina ja sunnuntaina metsältä palasi varsin tyytyväinen porukka. Parhaimpina hetkinään lempinimensä saanut kultapoika Raju ajoi kettua viikonlopun molempina päivinä varsin mallikkaasti haukun kera. Iloinen yllätys niiden liian monien kauriiden jälkeen, on meillä hieno ajokoira
Täytti tämä samainen kultapoika vuosiakin. Marraskuun viimeinen päivä tuli neljä vuotta täyteen, mikä tuntuu todella vähäiseltä. Tuntuu niin oudolta ajatella, että koira on ollut meillä vasta sen neljä vuotta, ihan kuin sitä olisi kauemmin, kun se taloon asteli.
Niin se aika kuitenkin menee, Hilla on jo reilun kahdeksan kuukauden ja Helykin täyttää ensi keväänä yhdeksän. Jos tuo koira ei muuta ole elämänsä aikana saanut aikaan, niin ainakin se vaikutti oikein tyytyväiseltä löydettyään parikymmentä fasaania naapurin puolelta! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti