Viikon päästä on joulukuun 23. päivä eli aatonaatto. Olen hämmästellyt viimeisen viikon ajan sitä, miten nopeaa aika menee. Ei aika näin nopeaa yleensä mene, eihän?
Tässä luukussa tulee puhelinkuvia kesältä, syksyltä ja tältä alkutalvelta. Lähes kaikki kuvat ovat Hillasta, hieman ihmettelin missä kaikki muut kuvat ovat, mutta siinähän koko kesän puhelinkuvat olivatkin!
1. Ensimmäisiä kuvia Hillasta, matka kotiin alkoi. 2. Oli se sitten niin sylivauva, ja tietenkin meillä haluttiin halailla ja sylitellä pientä ajokoiraa. 3. Pieni paholainen, äiti ei pitänyt tästä touhusta yhtään. 4. Omnomnom, oli hyvää.
1. Hely juoksi äkkiä turvaan häkkiin, kun penikka rynnisti päälle. 2. Raju kylmän rauhallisena odottaa niskaan hyppäävää terävähampaista koiraa. 3. Hillan vinkulelu on Helyn suurin vihollinen. Se ihan tosissansa yrittää aina saada sen hengiltä. 4. Ajokoirat lähtivät yhtä aikaa häkin ovelta, tekivät samaan aikaan täysin samanlaisen kiekan ja palasivat häkin ovelle.
1. Osaa Hilla välillä olla rauhassakin. 2. Opeteltiin istumaan, tassu nousi ilmaan...! 3. Tälläinen automatkustaja löytyi, kun lähdettiin rokottamaan Hillaa.
1. Ilmeisesti jonkinnäköisiä erimielisyyksiä. 2. Ihan sovussa tällä kertaa, Hely tosin osoitti mieltään. 3. Kesken lenkin istahdettiin alas ja otettiin muutama kuva. 4. Metsäänmetsäänmetsään.
1. Vaeltamassa kera koiran ja äidin. 2. Kuvausten jälkeistä pelleilyä ja leikkejä. 3. "Älä tunge sitä kuonoa mun naamalle" tunki silti. 4. Metsällä taas.
1. Perjantai-illan lenkki meneillään. 2. Tämäkin mahtaa olla perjantailta, tai ehkä lauantailta. 3. Raahautuin Hillan perässä pitkin metsiä ketun hajun. Pikkuveljeni teki ketunhännällä jäljen lumeen ja piilotti hännän sitten johonkin pusikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti