Tällä hetkellä Etelä-Pohjanmaalla on vähän lunta ja lumen päällä kevyt henki, joka kuitenkin rikkoutuu kevyemmästäkin painosta. Se on erittäin huono ajokoirien tassujen kannalta, eikä kenelläkään ole asiaa metsään päästämään ajokoiraa irti. Raju ja Hilla viettivät viikonlopun häkeissään, kuten moni muukin koira. Tämä päivä oli kuitenkin minulle aivan täydellinen. Kaikki metsästäjät pysyivät ajokoirineen kotona ja muihin koiriin en onnekseni edes törmännyt. Helyn tassuille nämä kelit eivät te mitään, joten suunta kohti metsää!
Lähdin Helyn ja pikkuveljeni kanssa metsään. Hely sai purkaa enenrgiaa ja pitää hauskaa, se niin kovasti pitää vapaana juoksemisesta. Pikkuveljeni päätti paikan ja suunnan, ilman häntä olisin luultavasti eksynyt. Hienoissa paikoissa kävelimme, harmi vain niin hämärissä, että kuvien otosta ei tullut oikein mitään. Suurin osa kuvista onkin sellaisia, joissa Hely seisoo paikallaan. Se kulki pitkin tiheitä ja pimeitä metsiä, joissa kuvaaminen oli turhaa. Annoin koiran kulkea omia reittejään hajujen perässä, se pääsee nykyään niin harvoin metsään. Mukavaa sillä vaikutti olevan. Oravankin koira ehti haistaa, mutta puuhun pompannut pörröhäntä jäi Helyltä näkemättä.
Hely totteli todella hyvin. Välillä tietenkin vähän erimielisyyksiä ja jouduin kiinnittämään hihnan, jos tilanne meinasi kääntyä kohti Helyn voittoa. Kuitenkin todella mukava reissu. Aina metsäreissun jälkeen tulee mietittyä, että näitä pitäisi tehdä useammin. Väistelen kuitenkin mielummin metsästäjiä ja koiria, sillä niiden luota ei Helyä helpolla saa pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti