
Perinteeksi on muodostunut myös Helyn mukaan ottaminen. Se saa juoksennella pitkin metsää sillä välin, kun muut etsivät hyvää kuusta. Pariin kertaan piti huikata koiraa, kun sitä ei näkynyt. Pian Hely jostain suunnasta juoksikin luoksemme ja matka jatkui.
Ensimmäisestä paikasta ei sopivaa kuusta löytynyt vaan jouduimme vaihtamaan paikkaa. Lopulta kuusi löytyi ja lähti matkaan mukaan. Hely oli hieman vastahakoinen kotiin lähdön suhteen eikä sitä meinattu saada autoon ollenkaan. Itse koira ei välttämättä autoon hyppää, koska se on niin korkealla. Syliin ottamisesta Hely ei pidä, joten se parhaansa mukaan vältteli autoon menemistä. Lopulta sain sen itse syliini ja kannettua autoon.










Ei kommentteja:
Lähetä kommentti