Mitä tietää puolen vuoden metsästystauko?

Hiihtoloma päättyi aivan liian nopeasti. Viikko meni Pyhällä hiihtäen ja MM-kisoja seuratessa. Koirat jäivät paappani hoidettavaksi kotiin ja lopettivat metsästyskautensa muita aiemmin. Sinällään harmi, päivää ennen Pyhälle lähtöä tuli hyvät metsästyskelit ja ne jäivät meidän koirilta nyt välistä. Hyvä metsästyskausi kuitenkin takana, erityisesti Hillalla, nyt vain keskitytään ihan muihun juttuihin seuraavat puoli vuotta.

Hillan kanssa jatkamme epäsäännöllisen säännöllistä koulutusta siitä miten hihnassa kuljetaan. Asiaa hankaloittaa se, että asun viikot poissa kotoa eikä muilla ole juurikaan kiinnostusta harjoitella Hillan kanssa. Pikkuveljeni on muutaman kerran Hillan kanssa kokeillut, mutta minun vastuulleni se loppujen lopuksi jää. Joten hitaasti edetään ja välillä mennään vähän takapakkia, mutta kyllä se siitä.

Hillan energiaa lähdetään purkamaan metsästyskauden ulkopuolella ensin potkukelkkaillen ja lumien sulaessa siirrytään sitten pyöräilyyn. Jos siinä olisi edes vähän virikettä tuolle ikiliikkujalle. Pyrin opettamaan Hillalle, että vetovaljaissa saa vetää, kaulapannassa ei. Eli vetovaljaita käytetään ainoastaan vetämiseen. Vielä, kun saisi ne valjaat hankittua, yllättävän hankalaa touhua!

Tulimme Pyhältä päivää aikaisemmin mitä oli tarkoitus ja se sopi minulle hyvin. Oli mukava päästä vielä kokonaiseksi viikonlopuksi kotiin ennen koulun alkua. Hely sai erityisesti sunnuntaina liikkua paljon. Ensin kävellen lähes kymmenen kilometrin lenkki ja myöhemmin potkukelkalla vauhdikkaampi neljän kilometrin lenkki. Vielä olisi koiralla ollut virtaa, mutta ehkä siinä oli hyvä kilometrimäärä yhdelle päivää.

Luonnon päivä 4.2

Lauantaina 4.2. vietettiin Suomen luonnon päivää. Luonnon päiviä on vuoden aikana neljä, jokaisena vuodenaikana. Ne on osa Suomi 100 -hanketta ja tavoitteena on saada mahdollisimman moni kyseisinä päivinä luontoon.

Me äitini ja Helyn kanssa osallistuimme tähän retkeilyn merkeissä. Pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme kävellen laavulle paistamaan makkaraa. Juuri sopivasti saatiin luntakin maahan, joten tunnelma siirtyi takaisin syksyisestä talviseen. Hely lähti tietenkin matkaan mukaan ettei sen tarvinnut yksin kotiin jäädä.

Kävellen matkaa retkellemme tuli reilu viisi kilometriä. Mennessä 2,6 km ja tulessa sama määrä. Opastus alussa oli vähän huono ja kävelimmekin kerran ohi paikasta, josta olisi pitänyt kääntyä. Alun jälkeen opastus parani eikä tullut enää epäselviä tilanteita.

Itse laavulla tosin tuli pieni ongelma vastaan. Hely ei voi sietää muita koiria ja tietenkin meillä kävi huono tuuri. Laavulle saapui toinen koira eikä se ollut ollenkaan Helyn mieleen. Onneksi olimme juuri saaneet syötyä niin pääsimme lähes heti lähtemään.

Itse laavu ja nuotiopaikka olivat siistit ja puita löytyi laavun takaosasta. Meillä tosin oli omat puut mukana, kaikilla laavuilla ei puita välttämättä ole.

Loppiainen - pakkaspäivä metsässä

Kirjoitin edellisvuoden loppiaisesta blogiin postauksen ja se miksi tämän mainitsen on se, että tänään oli lähes samanlainen päivä. Aurinko paistoi, oli kylmä ja lähdimme Helyn kanssa metsään. Sattumalta paikka ja päivämäärä ovat samat kuin tasan vuosi sitten.

Hely sai kaulaansa Hillan tutkapannan, jossa oli yksi reikä liian vähän. Hillallekin pantaa on lyhennetty, joten Helyllä oli hieman liian väljä panta kaulassaan. Panta pysyi kaulassa eikä Helyn menoa haitannut!

Hely tykkää todella paljon vapaana juoksemisesta ja sen takia minusta onkin kiva juttu, että tämä on jo toinen kerta tällä viikolla. Helyn päästäminen vapaaksi ei tarkoita metsästystä vaan koiran hauskanpitoa. Se saattaa haistella jäniksen jälkiä muutaman metrin verran tai kaivaa pellolla hiiriä etsien, mutta lähinnä metsään lähteminen tarkoittaa juoksemista.

Tälläkin kertaa Hely juoksi edellämme ison ojan pohjalla, jossa kävelimme jonkin matkaa. Jos koira jäi jälkeen, tuli se kauhealla kiireellä takaamme ja ohitti meidät. Kuvista voi kuitenkin päätellä, että eteenpäin se suuntasi eikä paljon odotellut meitä. Kauaksi Hely ei lähtenyt vaan kulki mukana. Välillä lähellä, välillä vähän kauempana.

Vuoden ensimmäinen peltoreissu

Oikein hyvää uutta vuotta 2017 minunkin puolestani. Tämä on vuoden ensimmäinen postaus ja mikä olisikaan parempi postausaihe kuin pystykorvan kanssa käyty hyvän mielen peltoreissu.

Täällä on jo pitkän aikaa ollut todella liukkaat kelit ja lenkkeily ilman nastalenkkareita on aika vaarallista. Onneksi minulle ostettiin omat nastalenkkarit, joiden ansiosta olen pysynyt hyvin pystyssä. Ne tosin aiheuttivat minulle muutaman aran kohdan nilkkaan, koska eivät ole vielä muotoutuneet kunnolla jalkoihini.

Lenkkeily sai täksi päiväksi jäädä ja vaihdoin sen pieneen retkeen pellolla. Nappasin herkkuja mukaan ja päästin Helyn lähimmälle isolle pellolle irti. Koira totteli hyvin eikä minun tarvinnut hermostua sille kertaakaan. Hely kävi kurkkaamassa muutaman ladon sisälle ja katosi hetkeksi metsään, muuten se pysyi pellolla. Kävelimme muutaman ison pellon läpi ja lopulta tulimme tien kautta kotiin. Tietkään eivät olleet yhtä liukkaita kuin viimeisen viikon ajan, kun eilen satanut lumi oli tamppautunut jään päälle. Onneksi saatiin lunta, niin maisemat näyttävät taas hetken aikaa valoisemmilta ja kauniilta.

Viikonlopun kuvausmaratoni

Lumen tuoma valo innostaa minut kuvaamaan aivan uudella innolla. Erityisesti lauantai oli valokuvauksen kannalta aivan upea päivä aamusta alkaen. Harmillisesti juuri sinä päivänä valokuvaus jäi vähemmälle lähinnä sen vuoksi, että Helyä ei kiinnostanut. Se olisi mieluummin juossut metsässä tai edes liikkunut eteenpäin. Paikallaan olo ei tullut kysymykseenkään.

Lauantaina otin ensimmäiset "koekuvat" Helystä itsenäisyyspäivää varten. Kaikki muu on hoidettu ja suunniteltu, enää itse kuvat puuttuvat. Toivon mukaan marraskuun lopussa maa on valkoinen, muuten suunnitelmiini tulee suuria muutoksia. Itsenäisyyspäivästä päästään kätevästi aiheeseen joulukuu ja siitä joulukalenteriin. Joulukalenteri etenee, viimein. Tietenkään kaikkia luukkuja ei ole edes suunniteltu, mutta viisi ensimmäistä on julkaisua vaille valmiita. Kerrankin olen tämän kanssa ajoissa.

Sunnuntai oli hieman synkempi päivä, mutta lumi toi onneksi valoisuutta kuviin. Pikkuveljeni avustuksella otin muutaman kuvan ajokoiristakin, joiden poseeraustaito on hieman nollan alapuolella! Hillan kanssa poseerattiin lopulta yhdessä kameralle, sillä kaikkein helpoiten se rauhoittuu, kun saa hypätä puoliksi syliin ja katsella siitä maailmaa.

Hely on alkanut vaihtamaan turkkiansa uuteen, tulkaa nyt joku kertomaan tuolle koiralle ettei sitä karvaa aleta keskellä talvea vaihtamaan! Olisi tehnyt sen edes syksyllä. Vielä, kun löytäisi jostain koirien harjat, ne tuntuvat aina olevan hukassa.

Yritän kursia tätä blogiakin vähän kasaan ennen joulukuuta. Postauksia on tullut todella vähän siihen nähden mitä olen ennen kirjoittanut, koirien kuulumiset ovat jääneet kertomatta ja ulkoasukin kaipaa jotain talvisempaa. Onneksi nyt löytyy muutama talvinen kuva kansioista, niin pääsen fiksaamaan uutta banneria.

Joululoman jälkeen minulla alkaa kuuden viikon työssäoppiminen, jonka toivon mukaan voin tehdä omalla paikkakunnalla, joka tarkoittaa, että voin koirienkin kanssa olla enemmän. Siitä kuitenkin myöhemmin lisää, eletään nyt joulu ensin.

Pakkaspäivät

Kuraiset tiet ovat jäässä, puut ja maa kuurassa ja pakkanen iskee päin kasvoja lenkillä. Ne ovat mukavia päiviä, erityisesti jos taivaalla paistaa aurinko tuomassa valoa. Kylmä on tietysti ja joskus miettii, että voi kun saisi samanlaisen turkin päälleen, mikä Helyltä löytyy. Mutta vaatetta päälle ihmiset, talvi tuli! Lunta täältä ei paljoa löydy, tuntuu että koko muu Suomi on lumen peitossa. Tännekin toivotaan lunta...!