Loppiainen - pakkaspäivä metsässä

Kirjoitin edellisvuoden loppiaisesta blogiin postauksen ja se miksi tämän mainitsen on se, että tänään oli lähes samanlainen päivä. Aurinko paistoi, oli kylmä ja lähdimme Helyn kanssa metsään. Sattumalta paikka ja päivämäärä ovat samat kuin tasan vuosi sitten.

Hely sai kaulaansa Hillan tutkapannan, jossa oli yksi reikä liian vähän. Hillallekin pantaa on lyhennetty, joten Helyllä oli hieman liian väljä panta kaulassaan. Panta pysyi kaulassa eikä Helyn menoa haitannut!

Hely tykkää todella paljon vapaana juoksemisesta ja sen takia minusta onkin kiva juttu, että tämä on jo toinen kerta tällä viikolla. Helyn päästäminen vapaaksi ei tarkoita metsästystä vaan koiran hauskanpitoa. Se saattaa haistella jäniksen jälkiä muutaman metrin verran tai kaivaa pellolla hiiriä etsien, mutta lähinnä metsään lähteminen tarkoittaa juoksemista.

Tälläkin kertaa Hely juoksi edellämme ison ojan pohjalla, jossa kävelimme jonkin matkaa. Jos koira jäi jälkeen, tuli se kauhealla kiireellä takaamme ja ohitti meidät. Kuvista voi kuitenkin päätellä, että eteenpäin se suuntasi eikä paljon odotellut meitä. Kauaksi Hely ei lähtenyt vaan kulki mukana. Välillä lähellä, välillä vähän kauempana.