Lauantaina lähdettiin kaupan kautta vaeltamaan ja etsimään erästä mökkiä, joka tönöttää nevan reunalla. Siellä tulee käytyä todella harvoin, viimeisimmän reissun olen tehnyt sinne viime talvena hiihtäen. Ilman latua eksyisin nevalle luultavasti viidessä minuutissa, joten hyvä kartanlukija on välttämätön tälle reissulle.
Hely pääsi irti heti, kun GPS-panta saatiin kaulaan. Se totteli irti pääsemisestä alkaen hyvin ja kuunteli, jos joku huikkasi vaihtamaan suuntaa. Alkumatka meni hyvin, kunnes koiran tottelevaisuuden jyräsi tieltään riistavietti. Hirvet saapuivat kuvioihin ja Hely lähti tietenkin niiden perään. Muutama minuutti yritettiin huikkia koiraa pois, mutta koira jatkoi päättäväisesti matkaansa. Mökki oli jo lähellä ja Hely juoksi hurjaa vauhtia vain poispäin meistä. 1,3 kilometrin päässä olevaa koiraa ei niin vain saa pois huutamalla. Kävelimme loppumatkan mökille ilman Helyä. Aikansa se jaksoi ihmetellä itsekseen ja tuli lopulta takaisin luoksemme. Mökin luona se viihtyi hyvin eikä lähtenyt ollenkaan omille reissuille. Oikein mielellään se tutki paikkoja mökissä ja haukkui ruuan perään.
Viikko sitten kävelimme isäni mökille nevan kautta. Teimme saman retken uudelleen äitini ja Helyn kanssa lauantaina. Pikkuveljeni ei lähtenyt tällä kertaa mukaan eikä GPS-pantakaan ollut käytössämme. Päästin kuitenkin koiran menomatkaksi juoksemaan vapaana ja otin sen mökillä sitten hihnan päähän pienten erimielisyyksien takia. Menomatka sujui ihan hyvin sen suuremmitta ongelmitta. Mökillä ennen makkaranpaistoa Hely oli laitettava hihnan päähän, kun olisi halunnut juosta pitkin poikin. Olisi saanut minun puolesta juostakin, jos olisi ollut tutkapanta kaulassa. Ilman sitä on vähän turvaton olo, kun koiraa ei näy eikä ole mitään tietoa missä se on. Tulomatkan Hely oli flexissä, en viitsinyt sitä enää vapaaksi päästää.
