Viikonlopun kuulumiset

Meidän viikonloppumme meni ihan hujauksessa ohi. Lenkillä yritimme liukua eteenpäin mahdollisimman sulavasti, kaatumatta. Lenkkeilyt ovat tosin jääneet aika vähäisiksi viime aikoina. Stressi painaa päälle koulun ja yhteishauan takia, toisaalta olen yrittänyt saada päiviin jotain positiivista. Valokuvauksen kanssa olen ainakin mennyt harppauksin eteenpäin. Uusi kamera on bongattu ja sain "kuvauskeikankin" lauantaiksi.

Kuvat huijaavat pahemman kerran. Enää ei ole lumisia peltoja tai puita, vain harmaata lakeutta ympäriinsä. Kaikkialla jäätä ja vettä. Koirien häkitkin vaikuttavat hieman vaarallisilta, onneksi ne kuitenkin pitävät itsensä pystyssä.

Rajun viikonloppu meni kotona. Sunnuntaina koiran oli tarkoitus lähteä ketun jäljille ja taisi se lähteäkin, mutta velipoika olikin ehtinyt ensin. Siihen loppui se metsäreissu.

Keleistä huolimatta, mukavaa laskiaistiistaita!

Mitä löytyy kameralaukustani?

Helmikuun ensimmäinen postaus ja vieläpä teidän toivomanne. Saitte äänenne esiin, kun kysyin mistä haluaisitte kuulla. Kamerasta ehdotettiin postausta ja tässä tulee!

Ensimmäisen järjestelmäkamerani sain vuonna 2013 syntymäpäivälahjaksi. Kamera on Nikon D3100 ja ostettu Seinäjoen Foto-Formasta. Kaikkine "varusteineen" kamera maksoi silloin 400 euroa, mutta tänä päivänä hinta on varmasti jonkin verran vähemmän. Tämä kamera on yksinkertainen ja helppo aloittelijan kamera, sopii hyvin peruskameraksi.

Kameran mukana tuli 18-55mm objektiivi. Pari vuotta myöhemmin kesällä (2015) sain rippilahjaksi pidemmän objektiivin, nikkor 55-300mm. Lyhyempi putki on ollut hyvä peruskuvissa, jossa kuvattava on paikallaan lähellä ja pidempi taas esimerkiksi metsässä koiraa kuvatessa.

Lisäksi minulta löytyy kameran jalusta ja kameralaukku, joka tuli kameran mukana.

Vaikka nykyinen kamera on ihan pätevä ja helppokäyttöinen, kaipaan silti kameralta vähän enemmän. Suunnitelmissa olisi tämän vuoden aikana ostaa uusi kameran runko. Nykyinen d3100 alkaa jäämään liian yksinkertaiseksi. Kaipaan lisää toimintoja kameraani ja haluan edistyä. Nettiä on tullut selailtua oikein urakalla ja olen miettinyt paria vaihtoehtoa.

Eikös sitä sanotakin, että kuvaamaan ei opi kuin kuvaamalla. Kuten muihinkin harrastuksiin, valokuvaamiseen pitää olla intoa ja halua oppia. Kun se paketti on kasassa, edistyy kuvaamisessa nopeammin kuin uskaltaa edes toivoa!

Lopuksi vielä kuvia, mitä olen tuolla kameralla räpsinyt. Yritin valita muitakin kuin koirien kuvia ja lopulta laitoin vain yhden kuvan koirasta, olettehan te nähneet koirakuvia ihan tarpeeksi täällä blogissa.

Talven ihmemaa

Heips!

Kävimme Helyn kanssa metsässä kävelemässä. Lumet tippuivat meidän molempien niskaan, mutta mukavaa oli! Tämä postaus on lähinnä kuvapostaus, asiaa kun ei oikein ole.

Mitäs pidätte kuvista?

Rukan matkan kuulumisia ja ehkä vähän muutakin

Heips!

Helyn kuulumispostausta kirjoittelen heti, kun pääsemme vähän "arkeen takaisin". Syysloma sekoitti vähän omaa rytmiä ja oikeastaan kokonaan koirien rytmin.

Humun elämä tosiaan päättyi 9. päivä ja loppupäivä meni vähän itkeskellen ja omissa ajatuksissa. Vaikka se omalta kohdalta tuntui surulliselta päästää koira kohti pilvilinnoja, piti kuitenkin ajatella koiran parasta. Humulle oli nyt parasta näin, yhtäkkiä se tuli, vaikka toisaalta se oli arvattavissa. Sen jalka oli reistannut jo pitkään ja vanhuuskin painoi päälle. Viimeinen päätös tuli sitten perjantaina, kun koira meni niin huonoon kuntoo. Oli aika sanoa "kiitos kolmesta ihanasta vuodesta", silittää ja hyvästellä. Itku tuli.

Humun lopetus tuli juuri ennen syyslomaa. Olin juuri päässyt tetistä ja iloisin mielin tulevasta Rukan matkasta. Sitten tuli isku vasten kasvoja. Siitä huolimatta matka meni hyvin ja oli kivaa. Loma vei vähän ajatuksia pois.

Lauantaiaamuna hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti Rukaa. Pysähdyimme n. tunniksi Kuusamon Suurpetokeskukseen ja katselimme mm. karhuja. Sitten prisman kautta Rukalle. Koko viikko vaellettiin aivan tajuttoman upeissa maisemissa! Sunnuntaina pienikarhunkierros, maanantaina valloitettiin valtavaara, tiistaina kävimme paikassa nimeltä Lohipyörre ja keskiviikkona Oulangan kansallispuistossa. Päivät menivät hurjan nopeasti ja koulu, arki ja murheet unohtuivat. Ne kaikki tosin taitavat tulla piakkoin takaisin, mutta kyllä niistä selvitään. Tämä lomaviikko tuli todellakin tarpeeseen!

Oli aivan erilaista olla Rukalla syksyllä. Monet kerrat olen kyllä Rukalla käynyt, mutta aina talvella, kun on ollut lunta. Kuitenkin oli aivan mahtavaa nähdä kaikki maisemat ja vaeltaa pitkin metsiä. Kyllä sitä hiihtoa jäi kuitenkin kaipaamaan... No, sen kerkeää sitten aikanansa.

Rukalla oli vaellusreissujen jälkeen paljon aikaa. Ja parina viimeisenä päivänä vielä enemmän. Sumun takia lähinnä ajelimme aamupäivästä autolla ja odottelimme sumun hälvenemistä. Tutustuin sitten hieman paremmin kameran asetuksiin ja netistä sain paljon uutta tietoa. Nyt vain kuvaamaan jotakin muutakin kuin koiria, jotain joka pysyy paikallaan!

Tähän loppuun en voi kuin todeta, että kaikkea sitä ehtiikin tapahtua pienessä ajassa. Mutta eteenpäin mennään!