Heips!
Helyn kuulumispostausta kirjoittelen heti, kun pääsemme vähän "arkeen takaisin". Syysloma sekoitti vähän omaa rytmiä ja oikeastaan kokonaan koirien rytmin.
Humun elämä tosiaan päättyi 9. päivä ja loppupäivä meni vähän itkeskellen ja omissa ajatuksissa. Vaikka se omalta kohdalta tuntui surulliselta päästää koira kohti pilvilinnoja, piti kuitenkin ajatella koiran parasta. Humulle oli nyt parasta näin, yhtäkkiä se tuli, vaikka toisaalta se oli arvattavissa. Sen jalka oli reistannut jo pitkään ja vanhuuskin painoi päälle. Viimeinen päätös tuli sitten perjantaina, kun koira meni niin huonoon kuntoo. Oli aika sanoa "kiitos kolmesta ihanasta vuodesta", silittää ja hyvästellä. Itku tuli.
Humun lopetus tuli juuri ennen syyslomaa. Olin juuri päässyt tetistä ja iloisin mielin tulevasta Rukan matkasta. Sitten tuli isku vasten kasvoja. Siitä huolimatta matka meni hyvin ja oli kivaa. Loma vei vähän ajatuksia pois.
Lauantaiaamuna hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti Rukaa. Pysähdyimme n. tunniksi Kuusamon Suurpetokeskukseen ja katselimme mm. karhuja. Sitten prisman kautta Rukalle. Koko viikko vaellettiin aivan tajuttoman upeissa maisemissa! Sunnuntaina pienikarhunkierros, maanantaina valloitettiin valtavaara, tiistaina kävimme paikassa nimeltä Lohipyörre ja keskiviikkona Oulangan kansallispuistossa. Päivät menivät hurjan nopeasti ja koulu, arki ja murheet unohtuivat. Ne kaikki tosin taitavat tulla piakkoin takaisin, mutta kyllä niistä selvitään. Tämä lomaviikko tuli todellakin tarpeeseen!
Oli aivan erilaista olla Rukalla syksyllä. Monet kerrat olen kyllä Rukalla käynyt, mutta aina talvella, kun on ollut lunta. Kuitenkin oli aivan mahtavaa nähdä kaikki maisemat ja vaeltaa pitkin metsiä. Kyllä sitä hiihtoa jäi kuitenkin kaipaamaan... No, sen kerkeää sitten aikanansa.
Rukalla oli vaellusreissujen jälkeen paljon aikaa. Ja parina viimeisenä päivänä vielä enemmän. Sumun takia lähinnä ajelimme aamupäivästä autolla ja odottelimme sumun hälvenemistä. Tutustuin sitten hieman paremmin kameran asetuksiin ja netistä sain paljon uutta tietoa. Nyt vain kuvaamaan jotakin muutakin kuin koiria, jotain joka pysyy paikallaan!
Tähän loppuun en voi kuin todeta, että kaikkea sitä ehtiikin tapahtua pienessä ajassa. Mutta eteenpäin mennään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti