Pois tieltä kissat, täältä tulee Hely!

Heips!

Kahtena peräkkäisenä päivänä olen saanut todeta, että täällä on kissoja ja paljon onkin. Hely ei ole mikään kissojen ylin ystävä, päinvastoin. Kimppuun vaan ja äkkiä, ajattelematta. Pari kissaa on tuurilla ja talutushihnan töpätessä saanut pitää henkensä. Pyöräillessä jää moni asia huomaamatta ja yksi niistä on kissat. Heti, kun Hely äkkää kissan, se menee ja hyökkää kimppuun. Onneksi kaikki kissat tähän asti ovat selvinneet säikähdyksellä. Pelolla odotan sitä päivää, kun kissa ihan oikeasti menettää henkensä tuon koiran takia.

Jätetään kuitenkin kissat sikseen ja siirrytään tämän päiväiseen lenkkiin. Lenkkiin ilman hihnaa ja tietä. Ykdeksän aikaan isä huikki alakerrasta, että olenko lähdössä lenkillä ja että mentäisiinkö metsään päästämään Helyä irti. No mikäs siinä, kelpaa!

Nopeasti tuli kyllä lämmin, mutta koiraa ei haitannut yhtään. Rapatassu juoksi innoissaan sinne tänne, niin ettei kuviakaan oikein saanut.

Isän riistapellosta sai vähän "välipalaa". että jaksoi loppuun asti ;) Herneet meni koiran suuhun nopeasti.

Mihin häviää kansalliskoira?

Olen halunnut jo pitkään tehdä tästä aiheesta postauksen, mutta joidenkin ihmisten mielipiteet ovat pidätelleet. Nyt kuitenkin julkaisen tämän ja toivon todella, että joku ottaisi kantaa tähän aiheeseen. Positiivista tai sitten negatiivista, pääasia että joku kommentoisi :).

Viime vuosina on paljon puhuttu suomenpystykorvan kannan laskusta. Aihe pyörii eniten pystykorvaharrastajien parissa. Ja näin suomenpystykorvan omistajana kuulen siitä usein.

Minusta on ehkä jopa hieman surullista, että suomenpystykorvian kanta laskee vuosi vuodelta yhä enemmän. Joskus kymmeniä vuosia sitten pystykorva oli yleinen näky Suomessa. Nykyään moni ei edes tiedä koko rodusta. Se on jollain tapaa niin väärin, suomenpystykorva on kuitenkin kansalliskoiramme.

Yritin kovasti keksiä syytä, miksi kanta on vähentynyt niin paljon. Mieleen tuli pari ihan hyvääkin vastausta, suomenpystykorville epilepsia on valitettavan yleistä. Ja koska se on perinnöllistä, koiralla ei voi silloin teettää pentuja. Luulen tämän olevan yksi syy.

Toinen voi olla se, että pystykorvaharrastajat myyvät pentuja vain metsästäviin koteihin. Ja tämän itseasiassa ymmärrän täysin, niin minäkin tekisin. Varmasti jotkut ei-metsästävät haluaisivat suomenpystykorvan, koska se on kaunis ja ystävällinen rotu. Mutta pystykorva on luotu kulkemaan metsässä, se on sen työ.

Kolmas syy voisi olla huono lintukanta. Lapista löytyy lintuja, mutta etelämpää niitä on oikeasti haasteellista löytää. Tämä voi johtaa siihen, ettei koira hauku linnuille tai muuten toimi metsässä. Minkä vuoksi omistaja ei halua teettää pentuja koiralla joka ei tee sille luontaista työtä, sillä se voi hyvin johtaa siihen, etteivät pennutkaan toimi metsässä. Ja silloin rodun käyttötarkoitus muuttuisi täysin.

Toivoisin kovasti, että tämä tilanne paranisi ja ihmiset oppisivat tuntemaan kansalliskoiramme. Itse olisin oikein mieluusti mukana parantamassa pystykorvien tilannetta, jos se vain jotenkin olisi mahdollista.

Ihmisten pitäisi oppia arvostamaan tätä rotua ja näkemään se muunakin kuin "mummolan-pihamaan-räksyttävänä-pihavahtina". Koska ei se sitä ole. Ne pystärit jotka itse tunnen, ovat uskollia, ystävällisiä ja lempeitä (ja itsepäisiä). Joskus tulevaisuudessa haluaisin omistaa suomenpystykorvan, jos toisenkin. Sitten joskus :).

Mitä mieltä te olette suomenpystykorvista? 

Millaisia kokemuksia teillä on rodusta?

Metsäreissu 22 .8

Heippa!

Blogin toinen postaus, joka käsitteleekin heti lauantaista metsäreissuamme. Olin jo edelliseen blogiin kirjoittanut postauksen siitä, mutta poistinkin sen sitten ja "suljin" blogin. Mutta mennäämpä asiaan.

Näin lämpimien säiden aikana on lähdettävä aikaisin liikkeelle, ettei koiralle tule liian kuuma. Niimpä lauantaiaamuna hyppäsin pyörän selkään ja pyöräilimme parin kilometrin päähän luottopaikkaamme. Onneksi muita koiria ei ollut, sillä muuten olisin joutunut vaihtaa paikkaa. Päästin kuitenkin Helyn irti ja annoin sen mennä omia polkujansa. Kovasti yritin pysyä kameran kanssa mukana, mutta se taisi jäädä yritykseksi.

Jollakin oli pomppufiilis!

Pitkässä heinikossa housunpultut kastuivat ihan läpimäriksi, kumppareista huolimatta. Helylläkin oli jalat ja mahanalusta märät, mutta eipä se menoa haitannut!

Tunnin ajan jaksettiin kävellä pellolla ja metsässä, mutta sitten alkoi tulla jo niin lämmin, että oli pakko ottaa koira kiinni ja lähteä kotiin.

Blogissa kerron aika vähän muista koiristamme, mutta jos haluaa niistä kuulla lisää, niin kannattaa seurailla instagramia: PUNAINEN PIKINOKKA

Punainen pikinokka

Heippa! :)

Tämä on uusi blogini, Punainen pikinokka. Joillakin saattaa välähtää mistä olen nimen keksinyt. Pikinokka tarkoittaa suomenpystykorvaa ja punainen väritystä, siitä siis nimi.

Minulla on takanani kahden vuoden kokemus bloggaamisesta, mutta lopetin edellisen blogini kirjoittamisen, blogin mennässä mielestäni huonoon suuntaan. En kuitenkaan halunnut lopettaa bloggaamista, joten aloitin kaiken alusta, ihan puhtaalta pöydältä!

Olen -00 syntynyt tyttö Etelä-pohjanmaalta. Aikoinani aloitin bloggaamisen innostuessani kuvaamisesta ja halusta kertoa suomenpystykorvasta (tai siitä miten mahtava rotu se on). Jo ajatus siitä että kertoisin koirien sijaan omasta elämästäni blogissa, tuntui kaukaiselta. Koirat ovat aina olleet minulle tärkeitä ja suuri osa elämääni, niin oli heti selvää mistä tulen blogissa kirjoittamaan.

Koira, josta kerron ja jonka kuvia tulette näkemään kyllästymiseen asti, on suomenpystykorvanarttu Hely. Hely on ollut osa perhettämme jo vuodesta 2008. Elämän pituinen tarinamme taisi alkaa kuitenkin vasta pari kolme vuotta myöhemmin, kun kasvoin. Juurikin Helyä pidän ensimmäisenä omana koiranani. Sen kanssa on paljon koettu ja siltä on paljon opittu. Toivottavasti tämän neidin kanssa olisi vielä paljon yhteisiä vuosia edessä! :)