Tavoitteita vuodella 2017

⇊ Tavoitteet minulle blogin suhteen ⇊

Pidän blogin mielenkiintoisena

↪ Lenkkipostaukset ja koirille kuuluu hyvää -postaukset ovat tylsiä. En itsekään jaksa lukea postausta, jossa ei ole mitään asiaa. Haluan kirjoittaa postauksia, joita jaksaa lukea. Ennemmin mielenkiintoisia postauksia harvemmin kuin monta julkaisua viikossa, joissa ei ole mitään järkeä. Toisaalta taas haluan kuitenkin tehdä postauksia, joita itse haluan.

Julkaisen materiaalia, johon olen tyytyväinen

↪ Joidenkin postausten kohdalla tiedän jo kirjoitusvaiheessa, että en tule olemaan siihen tyytyväinen. Julkaisen postauksen siitä huolimatta ja tämä on asia, johon minun pitää kiinnittää enemmän huomiota.

Vähintään yksi postaus/viikko

↪ Tällä tavoin pidän blogin aktiivisena ja saan joka kuukausi vähintään ne neljä postausta julkaistua. Tämä tavoite on lähtenyt hyvin käyntiin.

Vapaana olevan koiran kuvaaminen & metsäreissuista kirjoittaminen

↪ Helyn liikkuminen metsässä on niin vauhdikasta, että mukana pysyminen on vaikeaa. Tänä vuonna harjoittelen enemmän liikkuvan koiran kuvaamista ja pysyn rauhallisena, vaikka koira juoksee täyttä vauhtia minuun päin. Minulle tulee yleensä pieni hätäännys: "Nyt se tulee, pakko saada kuva". Ja hyvin usein juuri ne kuvat epäonnistuvat.

 ⇊ Tavoitteet minulle koirien suhteen ⇊

Vähennän tarkoituksella tehtyjä kuvausreissuja - ne eivät toimi

↪ Hely osaa ilmaista turhankin hyvin sen ettei sitä kiinnosta. Parhaimmat kuvat olen saanut vahingossa tai koiran ollessa vapaana. Miksi kiusaisin Helyä ja itseäni yrittämällä väkisin saada kuvausreissuilta poseerauskuvia. Muutamaan kuukauteen en ole tullut kuvausreissuilta hyvällä mielellä ja kuviin tyytyväisenä.

Useammin metsään/pellolle Helyn kanssa

↪ Hely pitää siitä enkä minäkään valita. Kun jaksaa edes kilometrin kävellä, niin päätyy jo pellolle, jossa pystyy päästämään koiran irti. Tuo kävely on suurin syy miksen useammin käy metsässä, mutta tämän kanssa pitää tänä vuonna ryhdistäytyä.

↑ Tätä lisää!

Blogin syntymäpäivä!

Olen pitänyt tätä blogia pystyssä tasan vuoden! Kaikenlaista on tapahtunut vuoden aikana, mutta tälläinen tästä lopulta on muodostunut. Koko ajan kehitytään ja parannetaan blogia parempaan suuntaan.

Kirjoitan Helystä, Rajusta ja Hillasta nykyään tasapuolisesti. Päivitän blogia vähintään kerran viikossa, mahdollisuuksien ja ideoiden mukaan. Olen tyytyväinen viime aikoina kirjoittamaani tekstiin ja kuvatkin ovat parantuneet vuosien myötä.

Tähän blogiin minulla ei ole kertaakaan mennyt kokonaan motivaatiota. Sitä on koko ajan ollut, vaikkakin joskus vähän vähmmän. Pääsääntöisesti kuitenkin pidän kirjoittamisesta ja bloggaamisesta. Se olette suuri motivaation lähteni, täysin tietämättänne. Enkä voi kiittää siitä ainoastaan blogin lukijoita, vaan myös kaikkia, jotka seuraavat meidän poppootamme instagramissa.

Kiitos siis kaikille blogin 17 lukijalle, instagramin 320 seuraajalle sekä anonyymeinä meitä seuraavat ihmiset!

Seuraava postaus on muuten Hillasta ja sunnuntaipäivästä sen kanssa.

Pitkä matka tähän päivään kuljettiin

Osa lukijoita on seurannut minua aivan alusta asti, toiset ovat taas eksyneet ainoastaan tähän uuteen blogiin. Sen takia aion hieman muistella vanhoja ja palata ajassa taaksepäin. Kerron teille järjestyksessä asioita blogiuraltani. Joistakin asioista uusimmat lukijat saattavat yllättyä, vanhoille tämä on tuttua juttua. Kerrataan silti, minusta on mukava selata vanhaa blogia ja irvistellä: "Miksi tein noin?"

Aloitin bloggaamisen syksyllä 2013, tarkemmin sanottuna 21. syyskuuta. Aloitin blogin kirjoittamisen ystäväni kanssa ja perustimme blogin nimeltä Tassuttelua. Hän kertoi edesmenneestä jackrussellinterrieristään, minä tietenkin Helystä. Silloin postaukset olivat lyhyitä, vähän tekstiä, mutta paljon kuvia. Postasimme todella ahkerasti, lähes joka päivä. Kirjoitin ystäväni kanssa tammikuun puoleen väliin saakka, kunnes hän jättäytyi kokonaan pois. Siitä lähtien olen yksikseni blogannut.

Postaustahti pysyi koko Tassuttelua-blogin ajan aktiivisena. Ajan myötä se vähän hiipui, mutta edelleen kirjoitin viikossa pari kolme postausta. Tassuttelua-blogi kehittyi sitä myötä mitä minä kasvoin. Postausten teksti ja kuvat paranivat, ulkoasu alkoi näyttää siltä mitä halusin. Kehityin jokaisella osa-alueella ja olen ylpeä blogistani. Minulla oli aktiiviset, mukavat lukijat, jotka kommentoivat piristäviä kommentteja. He antoivat ystävällistä palautetta asioista, joissa minulla oli parantamisen varaa ja kertoivat miten paljon olen kehittynyt alkuajoista.

Kahden vuoden bloggaamisen jälkeen tuntui jotenkin tyhjältä. En tiennyt mitä voisin blogissa parantaa, motivaatiotakaan ei ollut. Blogi ei ollut paikka johon ryntäsin innoissani kirjoittamaan, tarvitsin uuden alun. Niinpä kirjoitin postauksen, jossa kerroin lopettavani Tassuttelua-blogin kirjoittamisen. Samana päivänä perustin kuitenkin tämän toisen blogin, tämän joka sai nimekseen Punainen pikinokka.

Mietin edelleen tarvitsiko minun vaihtaa blogia ja aloittaa aivan alusta. Olisin voinut poistaa kaikki postaukset ja tehdä uuden ulkoasun. En kuitenkaan halunnut. Nolotti lukea vanhoja postauksia ja pitää niitä julkisena kaikille, mutta halusin, että minä voin nähdä ne. Niinpä päädyin tähän ratkaisuun, Tassuttelua-blogi on yksityisenä ja tämä julkisena. Tämä blogi on se, josta pidän ja jonka haluan muillekin jakaa.

Myöhemmin blogi vaihtoi nimeksi Jäljillä, kun päätin ottaa Hillan ja Rajun mukaan. Siitä ei ole edes kauaa, joten moni on varmasti lukenutkin siitä.

Muistaako joku minut Tassuttelua-blogin ajoilta? Entä ystäväni ja hänen koiransa? Kertokaa mikä teille on "blogiuraltani" erityisesti jäänyt mieleen, olisi kiva kuulla! :)

Miten käy blogin ja koirien?

Opiskeluni alkavat 10.8. ja muutan reilun 100 kilometrin päähän kotoa. Kaikki muu jää tänne. Perheeni ja koirat jäävät tänne jatkamaan elämäänsä ja vietän heidän kanssaan vain viikonloput. Arkipäivät kulutan opiskelujen merkeissä sekä opiskelija-asuntolassa.

Ihan suoraan sanottuna minua pelottaa mielettömän paljon! Jännitän miten sopeudun tuntemattomaan paikkaan ja asuntolaan joka on täynnä ihmisiä, saanko kavereita ja miten koulu sujuu. Kaikki pelottaa! On kuitenkin pakko ajatella myönteisesti, minä sopeudun, saan kavereita ja kaikki sujuu hyvin. Jos en ajattele niin, mikään ei mene hyvin.

MITEN KÄY KOIRIEN Koirat jatkavat elämäänsä normaalisti. Rajun elämä jatkuu aivan kuten ennenkin, se pääsee ajamaan kettua läpi ketun metsästysajan. Hilla pääsee isäni opastuksella harjoittelemaan ketunajoa ja kasvamaan aikuiseksi. Hely pitää kotona oravat loitolla, nauttii elämästään ja pääsee silloin tällöin hiirimetsälle pellolle.

Hely on koiristamme ainoa, jonka arki muuttuu näkyvästi opiskelujeni vuoksi. Koiran liikutus ja hoito on ollut vastuullani monen vuoden ajan ja nyt pääsen lenkkeilemään sen kanssa vain viikonloppuisin. Toivon, että se ei jää kokonaan huomiotta arkena vaan sitäkin käydään rapsuttelemassa ja päästetään pihaan juoksemaan. Onneksi tiedän, että ajokoirat eivät ole ainoita joita huomioidaan, Hely on muillekin tärkeä.

MITEN KÄY BLOGIN Sitten on tämä blogi. Koko blogi kertoo koirista, joita tulen näkemään vain viikonloppuisin. Niiden kuvaaminenkin keskittyy kokonaan niihin kahteen päivään jolloin ne näen. Tämä blogi on kuitenkin tärkeä minulle. Olen parempi kirjoittaja kuin puhuja ja pidän kirjoittamisesta. En siis todellakaan lopeta, se ei ole käynyt mielessäkään. Pitää vain kerätä postausideoita ja varastoida niitä luonnoksiin, ehkä siten saisin joka viikko edes yhden postauksen tehtyä. Sen näkee sitten aikanaan, mutta varmaa on, että bloggaaminen ei lopu!

Näin pidät metsästyskoirista kertovan blogisi hengissä

Sinulla on metsästyskoira ja kirjoitat blogia. Et harrasta koirasi kanssa mitään, kunhan lenkkeilette ja nautitte elämästä. Metsästyskausi kestää sen puoli vuotta ja toiset puoli vuotta tuntuu, että blogi on kuolemaisillaan. Tiedän tunteen.

Metsästyskoirista on hankala kirjoittaa, sillä useimmiten on niin, että sen kanssa ei harrasteta mitään agilityä tai vastaavaa. Yritä siinä sitten miettiä, mistä kirjoittaa, kun koira maata retkottaa pihalla auringonpaisteessa. Kokemuksen kautta listaan asioita, joiden avulla pidät blogisi hengissä. Luulen tämän pätevän muihinkin blogeihin, mutta itse mietin tämän metsästyskoirien kautta.

1. Älä kirjoita väkisin

Jos et oikeasti keksi mitään, älä kirjoita. Pidä sitten se parin viikon loma ja kerää ideoita. Kirjoitat blogia pääsääntöisesti itsellesi, sinä päätä mitä kirjoitat ja milloin.

2. Älä toteuta heti kaikkia ideoita

Vaikka keksit mahtavan idean, sitä ei kannata heti toteuttaa. Voit kirjoittaa tekstin luonnoksiin, mutta älä julkaise sitä välittömästi. Sitten kun postaustaukoa alkaa kertyä jo viikkotolkulla, voit klikata luonnoksista jonkin postauksen ja julkaista sen.

3. Tee jotain uutta koirasi kanssa

Ei se metsästyskoira pilalle mene, jos hypitte takapihalla parin esteen yli tai lähdette mökille uimaan. Päinvastoin, sehän on treeniä tulevaa jahtikautta varten. Samalla voit räpsiä kuvat blogiin ja illalla sitten istahtaa koneen ääreen blogia päivittämään.

4. Ei aina tarvita tekstiä

Miten olisi kuvapostaus? Ei aina tarvitse kirjoittaa pitkää romaania, voit kerätä yhteen postaukseen viime viikon kuvat ja kertoa vähän tunnelmia kuvaustilanteesta. Ei ehkä niin suosittu postausaihe, mutta voit taas hyvällä omallatunnolla todeta, että blogin päivitys suoritettu, viikko aikaa keksiä uusi postausidea.

5. Kopioi
Kopionti ja matkiminen, joo aina yhtä iso haloo. Loppujen lopuksi kuitenkin kaikki blogeissa pyörivät postausaiheet ovat käytettyjä.

6. Älä kirjoita suoraan koirista
Miten olisi mielipidepostaus tai rästiin jäänyt haaste? Aina löytyy jokin loppuun käytetty postausidea, mikä edelleen kiinnostaa lukijoita.

Näitä ohjeita soveltamalla olen ainakin itse kirjoittanut monen monta postausta silloin, kun ulkona on kauhea helle ja koirat retkottavat kyljellään varjossa. Tämänkin postauksen kohdalla käytin ohjetta kaksi, sillä postaus on kirjoitettu ajat sitten. Nyt vain lisäsin pari kuvaa ja painan julkaise -nappia.

Millainen on hyvä blogi?

Tästä voi olla todella montaa mieltä. Joillekin hyvä blogi on sellainen, jonka aihe itseä eniten kiinnostaa. Itse olen aika tarkka blogeista joita seuraan. Koska huomioin tarkkaan millaista blogia luen, haluan myös oman blogini näyttävän siistiltä ja helposti luettavalta.

Teksti

Tärkeintä hyvässä blogissa on tietenkin teksti. Vaikka tuntuisi kuinka kivalta tai miellyttävältä kirjoittaa omalla murteella, se ei kuitenkaan kannata. Tietenkin on mukava lukea blogia, joka on kirjoitettu juurikin sillä omalla murteellaan, mutta muut eivät murrettasi välttämättä ymmärrä. Murre tekee tekstistä epäselvää. Siksi on tärkeää kirjoittaa kirjakielellä, jota jokainen suomalainen ymmärtää. Itse kirjoitin joskus erääseen postaukseen sanan pikitie. Joku tuli kysymään minulta mikä on pikitie. Hetken katsoin kommenttia silmät lautasen kokoisena, enkä vieläkään tiedä onko pikitie murresana vai ei. Tietääkseni ei...?

Blogi on monelle varmasti myös ns. äidinkielen kurssi. Monia on luultavasti auttanut blogin kirjoittaminen sellaisiin "ongelmiin" kuin yhdyssanat tai pilkkujen paikat. Yhdyssanavirheitä näkee todella usein blogeissa ja ne kyllä pistävät ikävästi silmään. Yhdyssanojen kanssa olen aina ollut tarkka: jos en tiedä onko jokin sana yhdyssana vai ei, kysyn joltakulta tai katson netistä.  Pilkut taas olivat jossakin kohtaa pieni ongelmani. Laitoin niitä joka väliin, kunnes joku siitä mainitsi. Sen jälkeen vähensin pilkkuja huomattavasti.

Teksti on raskasta luettavaa, jos siinä on liikaa hymiöitä, ei ollenkaan kappalejakoja tai sanoja toistetaan liian usein. Hymiöiden käyttöön kiinnitin joskus omassakin tekstissäni huomiota ja poistin ne lopulta lähes kokonaan tekstistä. Toistin myös Helyn nimeä usein postauksissa. Sitten keksin poistaa joistakin kohdista nimen ja laittaa tilalle esim. se, koira tai neiti. Niistä sanoista on helppo ymmärtää kestä on kyse, kunhan muistaa silloin tällöin mainita myös koiran nimen.

Kuvat

Kuvat voivat epäonnistua monella tavalla. Ne voivat heilahtaa, olla epätarkkoja tai vaikka pakkautua liian pieniksi tiedostoiksi, jolloin niiden lisääminen blogiin on aivan turhaa. Kuvat ovat kuitenkin mielestäni tärkeä osa blogia. Minulla kuva kertoo paljon koirasta ja kuvaajasta, kuvat tuovat väriä tekstin rinnalle.

Ulkoasu

Siihen jokainen kiinnittää tahtomattaankin ensimmäisenä huomiota. Epäselvä tai liian räikeä väri hyppää liikaa silmille ja suorastaan työntää mahdollisen lukijan pois. Rauhallinen, yksinkertaisen hieno tai vaikka vähän erikoisempi banneri miellyttää jokaisen silmää ja vastaavasti vetää lukijoita puoleensa. Itse pidän nykyään bannerini yksinkertaisina enkä ala väkertämään liian vaikeita bannereita näillä olemattomilla taidoillani. Haluan kuitenkin tehdä ainakin tässä vaiheessa ulkoasuni itse, jotta se olisi juuri minun näköiseni.

Bannerin ja taustan lisäksi ainakin minä kiinnitän huomioni siihen, onko kirjoittajalle tai mahdollisille eläimille esittelysivuja. Ne antavat paljon tietoa sekä blogissa esiintyvistä ihmisistä ja eläimistä että itse blogista. Kauhean moni tuskin jaksaa alkaa etsimään erillistä postausta esittelyistä, vaan on helpompi lukea tiedot esittelysivulta. Mahdolliset linkit muihin sosiaalisiin medioihin on myös mukava löytää jostain.

Tämä on minun näkemykseni hyvästä blogista ja juuri tälläisiä blogeja itse alan seuraamaan (kunhan aihe on kiinnostava). Jokainen blogi on kuitenkin juuri tekijänsä näköinen, eikä siihen voi kukaan ulkopuolinen vaikuttaa. Tämä ei siis ole mikään ohjepostaus vaan puhtaasti oma mielipiteeni.

Bloggaaminen ja kommentit - mielipide

Minkä takia te bloggaatte? Että saisitte näkyvyyttä, hyvää palautetta ja rahaa? Vai, että voisitte jakaa kuvia ja ajatuksianne johonkin päiväkirja tyyppisesti. Minä olen tuon jälkimmäisen kannalla. Minä bloggaan koska haluan jakaa asioita ja muistella niitä sitten vuosien päästä. On kivaa huomata menestyneensä jossain asiassa, kuten kuvaamisessa. Eikä se, että kukaan ei lue tai kommentoi, haittaa ollekaan, kun pitää tekemästään asiasta todella paljon. Bloggaaminen on minulle harrastus, mitä teen kun huvittaa ja juuri niin kuin itse haluan. Blogi on minulle paikka johon voin purkaa ajatukseni ja tehdä blogista juuri omanlaiseni. Tarkoitukseni oli ensimmäistä blogia perustaessani, että en halua kenenkään tutun lukevan blogiani ja vielä tätäkin perustaessani olin sitä mieltä, mutta nykyään minulle on ihan se ja sama kuka tätä lukee.

En siis bloggaa siksi, että haluaisin paljon lukijoita ja kommentteja (vaikka ne kivoja juttuja ovatkin) tai, että haluaisin tästä rahaa. Tämä on, kuten jo sanoinkin, kiva harrastus muun elämän lisäksi.

Hain edellistä blogia kirjoittaessani Hurttahuoneelle, mutta ymmärrän hyvin miksen päässyt. Ja olen iloinen etten päässyt. Jos tällä hetkellä kuuluisin johonkin blogiportaaliin, luultavasti eroaisin siitä, koska en halua blogini kautta olla sidottuna mihinkään. Teen tätä silloin kun huvittaa, omilla ehdoillani, piste.

Tiedän miten paljon joitakin harmittaa, kun tekstejänne ei lueta tai yhtäkään kommenttia ei tule. Minulla oli bloggaamisen alussa (ja välillä vieläkin) ihan samoja fiiliksiä, miten mukava olisikaan jos joku lukisi tekstejä. Tämän tilanteen tullessa, blogia aletaan linkittämään erilaisille sivustoille ja laitetaan esimerkiksi niille portaaleille viestiä. Sillä tavalla saa lukijoita, mutta ovatko he sellaisia jotka vain arvostelevat ja haukkuvat vai sellaisia joita oikeasti kiinnostaa?

Omasta mielestäni olen onnistunut molempien blogieni kanssa hyvin. En ole saanut yhtäkään negatiivista kommenttia, ainoastaan mukavia ja piristäviä. Olen saanut lukijat blogiini "oikein". En tiedä mitä olen tehnyt, ehkä en mitään, mutta jokainen tätä blogia lukeva on mukava ihminen joka antaa positiivista kommenttia ja osaa pitää suunsa kiinni tilanteen niin vaatiessa.

Sitten päästäänkin näihin arkemme "sankareihin", jotka jaksavat päivästä toiseen olla haukkumassa ja arvioimassa muita ja muiden tekemisiä anonyyminä. Onko se kivaa? Varmasti, kun tietää olevansa omasta mielestään oikeassa ja saa toisen näyttämään muiden silmissä idiootilta. On se mukavaa, kun voi nimettömänä tulla netissä haukkumaan ja pätemään. Oikeasti, herätkää!

En ole ikinä, en ikinä, laittanut negatiivista kommenttia netissä kenellekään. Jos jokin asia ei minua miellytä, pyrin olemaan hiljaa tai laittamaan neutraalin viestin, josta tulee mielipiteeni esille nätisti sanottuna. Ja nimellisenä. Jos oikeasti haluat haukkua ja mollata ihmisiä, tee se nimellä varustettuna, niin bloggaaja voi tarpeen tullen olla yhteydessä poliisiin, jos viestisi eivät häntä miellytä! :))

Olen puhunut, joten, mukavaa illanjatkoa kaikille! :)