Luonnon päivä 4.2

Lauantaina 4.2. vietettiin Suomen luonnon päivää. Luonnon päiviä on vuoden aikana neljä, jokaisena vuodenaikana. Ne on osa Suomi 100 -hanketta ja tavoitteena on saada mahdollisimman moni kyseisinä päivinä luontoon.

Me äitini ja Helyn kanssa osallistuimme tähän retkeilyn merkeissä. Pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme kävellen laavulle paistamaan makkaraa. Juuri sopivasti saatiin luntakin maahan, joten tunnelma siirtyi takaisin syksyisestä talviseen. Hely lähti tietenkin matkaan mukaan ettei sen tarvinnut yksin kotiin jäädä.

Kävellen matkaa retkellemme tuli reilu viisi kilometriä. Mennessä 2,6 km ja tulessa sama määrä. Opastus alussa oli vähän huono ja kävelimmekin kerran ohi paikasta, josta olisi pitänyt kääntyä. Alun jälkeen opastus parani eikä tullut enää epäselviä tilanteita.

Itse laavulla tosin tuli pieni ongelma vastaan. Hely ei voi sietää muita koiria ja tietenkin meillä kävi huono tuuri. Laavulle saapui toinen koira eikä se ollut ollenkaan Helyn mieleen. Onneksi olimme juuri saaneet syötyä niin pääsimme lähes heti lähtemään.

Itse laavu ja nuotiopaikka olivat siistit ja puita löytyi laavun takaosasta. Meillä tosin oli omat puut mukana, kaikilla laavuilla ei puita välttämättä ole.

Laavuillaan taas!

Perjantaina suunnittelimme äitini kanssa vaellusta laavulle. Innostuin ajatuksesta ja lauantaina suuntasimme auton kohti paikkaa x. Siirryimme Etelä-Pohjanmaalta Pohjanmaan puolelle, ruotsin kieliselle alueelle, ja koska päähäni ei jää yhtäkään ruotsin kielistä sanaa, ei paikan nimikään jäänyt mieleen. Autosta ulos tultuamme laitoin Sports Trackerin päälle ja Helylle valjaat niskaan.

Todella yksitoikkoinen vaellusreitti, pitkälti hiekkatietä ja suoraa, mutta mahtui joukkoon pari kivaakin pätkää. Itse odotan vaellusreiteiltä aina eniten pitkospuita, sillä niitä on mukava kävellä ja niiden varrelta löytyy useimmiten parhaimmat näkymät. Tällä kertaa pitkospuut tarjosivat nevaa ja kyllä sitä mielellään katseli niiden mäntyjen ja kivikkoisten teiden sijaan. Kävelimme laavulle n. 8-9 kilometriä ja samaa reittiä sitten takaisin. Yhteensä matkaa kertyi 17,5 km, aikaa meni neljä ja puoli tuntia.

Hely tuntui viihtyvän hyvin. Tietenkin sillä olisi ollut mukavempaa juosta vapaana, mutta Helyn luonne nyt on mitä on. Flexissä ei kuitenkaan näyttänyt olevan mitään vikaa, vaan koira kulki ihan nätisti. Ei vetänyt, kulki polkua pitkin, ei tehnyt turhia pysähdyksiä. Mielenkiintoisen näköiset sillatkin (kaksi lautaa vierekkäin) Hely ylitti reippaasti ja jatkoi matkaa ihan kuin koko lautahöskää ei olisikaan. Laavulla piti vähän haukkua, mutta ymmärtäähän sen, makkara on Helyn suuri heikkous.

Autolla Hely hyppäsi auton takaosaan, jossa vaihdoin sille kaulapannan. Heti, kun ovi sulkeutui, se kävi makuulle. Taisi se reilu 17 kilometriä olla hieman väsyttävä reissu. Itsellä ainakin huonojen kenkien takia jalanpohjat tajuttoman kipeät, varsinkin kun alla oli aamun lenkki Hillan kanssa. Seuraavana aamuna sanoin heipat puutuneille jaloille ja lähdin aamulenkille Helyn kanssa.

Aktiivinen viikonloppu koirien kanssa, kun jokainen pääsi metsään tai lenkille. Hilla oli onnekas, kun sen kohdalla toteutuivat molemmat! Hilla on muuten kasvanut tajuttoman paljon, mihin aika ja pennun tuoksu karkaavat? Haluan sen kevyen sylivauvan takaisin.

Rytilammen laavu

Kävimme sunnuntaina 17.7. Simpsiöllä Rytilammen laavulla. Hely pääsi mukaan, vaikka ulkona olikin hieman lämmin. Hyvin sillä kuitenkin meni eikä malttanut millään pysähtyä kun halusin kuvata. Teimmekin äitini kanssa vähän yhteistyötä, äiti nappasi Helyn hihnana aina, kun pysähdyin kuvaamaan ja juoksin heidät sitten kiinni.

Rytilampi on pieni, nimensä mukaisesti lampi. Se on keskellä metsää ja sen ympäri menee polku. Polun varrella on pari nuotiopaikkaa sekä laavu, jossa me pysähdyimme paistamaan makkaraa. Helyn köytimme puuhun kiinni, jotta makkarat saivat olla rauhassa. Huutoahan siitä seurasi, mutta parin makkaransiivun jälkeen sekin taukosi.

Laavu oli hienossa paikassa, näkymä lammelle vain ei ollut ihan selvä vaan välissä oli pieniä koivuja ja muita risuja. Polut olivat vähän kivikkoisia, mutta saipahan hyppiä pitkin poikin. Polun varrella, aina siellä täällä oli penkki ja ns. taulu jossa oli esim. lyhyt esittely metsäkurjenpolvesta, jota vieressä saattoi kasvaa. Kokonaisuudessaan koko paikka oli hieno ja yllätyin miten läheltä meitä löytyykin noin hieno paikka. Ei aina tarvitse lähteä kauas pohjoiseen löytääkseen jotain hienoa. Sitä voi löytyä lähempää kuin osaa arvatakaan. Toki lappi on aina yhtä mykistä ja mahtava paikka. Mutta Simpsiötä voi suositella kaikille, jos sinne eksytte joskus lumettomaan aikaan, suosittelen kiertämään.

Sekä minulle ja äidilleni että Helylle tuotti iloa jättimäiset mustikat, joita polun vieressä kasvoi. Hely tunnetusti ihastui niihin niin paljon, että sain tosissani kiskoa sitä eteenpäin. Muuten reitillä ei ollut mitään Helyä pysäyttävää vaan se taivalsi reipasta tahtia eteenpäin.

Reissulta on vielä vaikka kuinka paljon kuvia, mutta esittelen niitä vaikka instagramissa, sillä tähän postaukseen en viitsi enempää tunkea. Edellisessä postauksessa on muuten video tältä kyseiseltä päivältä. :)

Sunnuntai videolla

Tässä videopostaus eiliseltä. Videon muokkauksessa tuli vähän kiire, sillä video oli pakko saada tänä aamuna youtubeen ja blogiin. Siispä lähes puoli kahteentoista tappelin videon kanssa vaikka aamulla oli kuudelta herätys töihin. No, hyvällä tuurilla saan tänään koneen huoltoon.

Hely sai liikuntaa normaalia enemmän liikuntaa ensin normaalin lenkin muodossa, iltapäivällä laavuilun merkeissä. Laavusta tulossa oma postauksensa myöhemmin, nyt jätän teille vain videon.

Sunnuntaiajelulla

Eilen aamulla päätettiin äitini kanssa lähteä hänen kymmenennelle laavulleen, minulle se oli yhdeksäs. Yksitoista kilometriä autolla oli heti eieiei, pyörät alle ja menoksi!

Menomatka meni ihan Helyn rauhalliseen tahtiin, tulomatka sitten vielä hitaampaa, kun aurinko alkoi porottamaan ihan kunnolla. Lämpimät ilmat ovat ihan kivoja, mutta koiralle se ei tuottanut muuta kuin väsymystä.

Ihan laavulle asti ei päässyt pyörällä, vaan joitakin satoja metrejä kävelimme polkua pitkin. Siellä oli iloksemme saavillinen sadevettä, josta sai koiralle kylmää vettä juotavaksi. Hely pääsi varjoon lepäilemään veden kera.

Nuotion teko on aina suuri riski tähän aikaan vuodesta, mutta tuolla laavulla oli erittäin hyvä kolo tehty nuotiota varten. Jos tiedättä mikä on betoninen kaivonrengas, niin tiedätte millainen nuotiopaikka oli. Jos ette, niin googlettamalla löytää hyvin.

Sytytimme pienen nuotion, paistoimme makkarat ja söimme kera salaatin. Makkara ei ollut parasta syömääni, mutta koiralle kelpasi. Paitsi että, mikä tuolla nyt ei kelpaisi?

Istuskelimme, sähläsimme ja kuvasimme paahtavassa auringonpaisteessa hetken aikaa, kunnes pakkasimme tavaramme ja lähdimme hitaalle kotimatkalle. Kotona koira laittoikin maate väsyttävän ja lämpimän retken päätteeksi.

Puhelias nuotiokamu

Kaikki postaukset vähintään päivän myöhässä, heh... Ehkä kuitenkin parempi hieman myöhässä kuin ei koskaan. Kuvat tapahtumineen eiliseltä laavupäivältä. Ja laavuhaasteen kuudes laavu! Tähän asti käydyistä laavupaikoista tämä oli hienoin. Kävimme äitini kotiseudulla joen rannalla. Virtaava koski kuului aivan läheltä, mutta ei valitettavasti näkynyt. Aurinkoakaan ei saatu seuraksi ennen kuin vasta kotona.

Hely on malttamaton ja haukkui jatkuvasti. Lopulta luovutin ja kävin vähän kävelyttämässä sitä ja annoin sen haistella uusia paikkoja. Sen jälkeen Hely hiljenikin joksikin aikaa. Kunnes tulikin aika paistaa makkaroita. Jos kaipaat puheliasta kaveria makkaranuotiolla, täällä on yksi. Kunhan muistaa makkarat, saa tästä koirasta nopeasti ystävän.

Laavupaikka oli aika roskainen, mitä en kyllä yhtään ihmettele. Ilmeisesti aika suosittu paikka nuorille ja erilaisille ryhmille tai kerhoille, vaikea sanoa. Paikka kuitenkin niin hieno, ettei satunnaiset roskatkaan haitanneet. Ja siinähän ne roskat paloivat nuotiossa puiden mukana.

Laavu numero viisi

Laavu-haasteen seuraava laavu tuli nopeammin kuin osasin edes odottaa. Maanantaina pakkasimme tarpeelliset tavarat reppuun (tulitikkuja myöten) ja lähdimme kohti uutta laavua. Viides laavu jossa kävimme, sijaitsee Simpsiöllä hiihtoreitin varrella. En yleensä laavuja täällä mainitse, mutta tämä sijaitsee sen verran kaukana, että voin jo kertoakin. Vaikka laavu oli hiihtoreitin varrella, sinne pääsi helposti jopa autolla. Me kuitenkin kävelimme, kun koirakin oli mukana.

Sen verran huono tuuri meitä seurasi, että laavulla oli jo ihmisiä koiransa kanssa. Helyn jouduin siis jättämään laavun viereen puuhun kiinni. Kun se toisen koiran viimein bongasi, niin huutohan siitä syntyi. Siinä sitten kävimme nopean neuvottelun hyvistä käytöstavoista ja sain koiran jopa lopettamaan haukkumisen. Yllättävän hyvin meni, huudosta huolimatta.

 

"Kai sulla on tulitikut?"

1.

2.

Kerroin aiemmin tänä vuonna facebookissa olevasta laavu 2016 -haasteesta. En ole asiasta sen jälkeen mitään puhunut, sillä emme ole käyneet koiran kanssa laavulla. Kuitenkin Ylläksellä aloitimme haasteen ja kävimme kolmella laavulla paistamassa makkaraa. Hely ei tietenkään siellä ollut mukana eikä näin ollen ole ollut laavuillakaan. Tänään pääsi kuitenkin Helykin korkkaamaan laavuhaasteen.

Varustauduimme laavulle lähtöön hyvin: makkarat, mehu ja pääsiäisestä jääneet herkut mukana, lämpimästi vaatetta ja hyvät kengät, jopa puukko ja paperia repussa. Aina ei kuitenkaan onnistu. Unohdimme tulitikut! Makkarat jäivät siis paistamatta.

3. ja 4.

5.

Kylmä makkara kuitenkin menetteli ja Helylle se maistui oikein hyvin. Vaikka makkarat jäivät paistamatta, meillä oli mukavaa ja oli kiva lähteä Helynkin kanssa vähän kauemmas lenkille. Päivä oli hieno, aurinko paistoi eikä kova tuuli edes tuntunut kylmältä. Lämmin ainakin tuli.

Seuraavalla kerralla sitten tulitikut taskuun ja makkarat tulille, toivottavasti pian!

6. ja 7.

8.

9.

10.

11.

En olekaan pitkään aikaan kysynyt postauksen lemppari kuvaa, joten nyt! Mistä kuvasta/kuvista pidätte erityisesti? Entä mitä pidätte uudesta ruskeasta ulkoasusta? Yksinkertainen ja ehkä jopa vähän vaiheessa, mutta omaan silmään ihan ok. Kertokaa tekin mielipiteenne :)