Kävimme sunnuntaina 17.7. Simpsiöllä Rytilammen laavulla. Hely pääsi mukaan, vaikka ulkona olikin hieman lämmin. Hyvin sillä kuitenkin meni eikä malttanut millään pysähtyä kun halusin kuvata. Teimmekin äitini kanssa vähän yhteistyötä, äiti nappasi Helyn hihnana aina, kun pysähdyin kuvaamaan ja juoksin heidät sitten kiinni.
Rytilampi on pieni, nimensä mukaisesti lampi. Se on keskellä metsää ja sen ympäri menee polku. Polun varrella on pari nuotiopaikkaa sekä laavu, jossa me pysähdyimme paistamaan makkaraa. Helyn köytimme puuhun kiinni, jotta makkarat saivat olla rauhassa. Huutoahan siitä seurasi, mutta parin makkaransiivun jälkeen sekin taukosi.
Laavu oli hienossa paikassa, näkymä lammelle vain ei ollut ihan selvä vaan välissä oli pieniä koivuja ja muita risuja. Polut olivat vähän kivikkoisia, mutta saipahan hyppiä pitkin poikin. Polun varrella, aina siellä täällä oli penkki ja ns. taulu jossa oli esim. lyhyt esittely metsäkurjenpolvesta, jota vieressä saattoi kasvaa. Kokonaisuudessaan koko paikka oli hieno ja yllätyin miten läheltä meitä löytyykin noin hieno paikka. Ei aina tarvitse lähteä kauas pohjoiseen löytääkseen jotain hienoa. Sitä voi löytyä lähempää kuin osaa arvatakaan. Toki lappi on aina yhtä mykistä ja mahtava paikka. Mutta Simpsiötä voi suositella kaikille, jos sinne eksytte joskus lumettomaan aikaan, suosittelen kiertämään.
Sekä minulle ja äidilleni että Helylle tuotti iloa jättimäiset mustikat, joita polun vieressä kasvoi. Hely tunnetusti ihastui niihin niin paljon, että sain tosissani kiskoa sitä eteenpäin. Muuten reitillä ei ollut mitään Helyä pysäyttävää vaan se taivalsi reipasta tahtia eteenpäin.
Reissulta on vielä vaikka kuinka paljon kuvia, mutta esittelen niitä vaikka instagramissa, sillä tähän postaukseen en viitsi enempää tunkea. Edellisessä postauksessa on muuten video tältä kyseiseltä päivältä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti