
Suomenpystykorva. Vain yksi sana ja se kertoo minulle todella paljon. Nyt en kerro koirarodusta tai siitä mitä rotu minulle merkitsee, vaan tuo sana kertoo minulle myös sen mistä kuvausharrastukseni lähti.
Eläimet ovat hankalia kuvauskohteita eikä koirat poikkea tästä yhtään. Varsinkaan metsästyskoiramme, joita ei ole millään lailla koulutettu. Vaikea lähteä rakentamaan kehitystä kuvaajana, kun lähtee heti vaikeasta kohteesta liikkeelle. En kadu kuitenkaan yhtään, eläinten kuvaaminen kasvattaa kärsivällisyyttä ja olen ylpeä, että olen pystynyt kehittymään kuvaamisessa niin paljon. Koirien kuvaaminen on ainakin omalla kohdallani ollut opettavaista ja onneksi aloitin niistä.


Vaikka koiria kuvaankin paljon, se on enää vain harvoin satunnaista räpsimistä. Suunnittelen paljon mihin menen kuvaamaan ja paikan päällä sitten ohjaan koiraa oikeaan paikkaan ja katson hyvän kulman kuvata. Otan monta kuvaa ja eri kulmista. Irti oleva, jatkuvassa liikkeessä oleva koira on haastavampi kuvattava. Pitää pystyä ennakoimaan koiran seuraavaa liikettä ja suuntaa mihin se on menossa, tarvitaan paljon kärsivällisyyttä!
Mm. nämä olen valokuvauksesta oppinut:
- Koiraa kuvataan sen silmien korkeudelta, samoin ihmisiä.
- Kuvien asetukset kannattaa säätää manuaalisesti, se auttaa kehittymään.
- Myös kuvan tausta on tärkeä osa kuvaa, kunhan se ei vie liikaa huomiota itse kuvauskohteesta.
- Kohdetta kannattaa kuvata monesta eri suunnasta, se tekee jokaisesta kuvasta erilaisen ja mielenkiintoisen niiden katsojalle.
- Samaan kuvaustyyliin tai kohteeseen ei kannata jämähtää, on kokeiltava myös jotain uutta.
- Kuvauskohteen ei tarvitse olla kuvan keskellä.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti