Loppiainen - pakkaspäivä metsässä

Kirjoitin edellisvuoden loppiaisesta blogiin postauksen ja se miksi tämän mainitsen on se, että tänään oli lähes samanlainen päivä. Aurinko paistoi, oli kylmä ja lähdimme Helyn kanssa metsään. Sattumalta paikka ja päivämäärä ovat samat kuin tasan vuosi sitten.

Hely sai kaulaansa Hillan tutkapannan, jossa oli yksi reikä liian vähän. Hillallekin pantaa on lyhennetty, joten Helyllä oli hieman liian väljä panta kaulassaan. Panta pysyi kaulassa eikä Helyn menoa haitannut!

Hely tykkää todella paljon vapaana juoksemisesta ja sen takia minusta onkin kiva juttu, että tämä on jo toinen kerta tällä viikolla. Helyn päästäminen vapaaksi ei tarkoita metsästystä vaan koiran hauskanpitoa. Se saattaa haistella jäniksen jälkiä muutaman metrin verran tai kaivaa pellolla hiiriä etsien, mutta lähinnä metsään lähteminen tarkoittaa juoksemista.

Tälläkin kertaa Hely juoksi edellämme ison ojan pohjalla, jossa kävelimme jonkin matkaa. Jos koira jäi jälkeen, tuli se kauhealla kiireellä takaamme ja ohitti meidät. Kuvista voi kuitenkin päätellä, että eteenpäin se suuntasi eikä paljon odotellut meitä. Kauaksi Hely ei lähtenyt vaan kulki mukana. Välillä lähellä, välillä vähän kauempana.

Loppiainen 6.1

Silmät pyöreinä, kylmästä hytisten katsoin lämpömittaria. Lukemat näyttivät vähintäänkin -25 astetta, ylikin. Silti lähdimme isän, pikkuveljeni ja Helyn kanssa metsään kävelemään. Kasvot jäätyivät tunnottomiksi ja hiukset olivat aivan kuurassa. Kuitenkin, kun kunnolla puki vaatetta päälle, ei ollut kylmä ja pystyi vähän iloitsemaankin kunnon talvesta.

Hely kitisi malttamattomana koko automatkan pikkuveljeni sylissä. Se kerjäsi rapsutuksia ja yritti kiinnittää huomiomme siihen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kitinä loppui, kun auto pysähtyi ja päästin Helyn ulos.

Sää oli kylmyyden lisäksi aurinkoinen ja nätti. Kameran molemmista akuista loppui akku pakkasen takia, joten kuvamateriaali jäi aika vähäiseksi. Helyä tosin ei paljoa näkynyt. Se juoksi metsässä edellämme ja kävi välillä tarkistamassa olemmeko tulossa. Vaikka kaikki joet ja ojat olivat jäässä, Hely ei uskaltanut ylittää yhtäkään. Pitkän aikaa menimme koiran kanssa eripuolilla isoa ojaa, kun Hely ei maanitteluista huolimatta uskaltanut ylittää ojaa. Yhden ojan yli isä nosti Hely oikealle puolelle, koska muuten Hely olisi jäänyt toiselle puolelle huutamaan. Sitten matka jatkuikin normaalisti. Helyllä vauhtia ja äkillisiä suunnan muutoksia riitti. Kurssia jouduimme vaihtamaan kerran, kun huomasimme edessä toisen koiran jäljet. Kerran piti tarkistaa mihin koira hävisi, mutta aika pian Hely tuli metsästä.

Autolle tullessa sormet, naama ja varpaat olivat jäässä, mutta onneksi Helyn pehmeä turkki lämmitti sylissäni. Kotimatkalla ohitimme toisen koiran ja yksi haukahduskin kuului. Onneksi ei sen enempää, sillä kimeä haukunta korvan juuressa ei ole kauhean mukavan kuuloista.

Sää on Helylle aivan täydellinen. Se tulee mieluusti ulos kopistaan pitkäksikin aikaa eikä välitä kylmästä ollenkaan. Rajukin tulee pihalle tsekkaamaan kuka tuli ja mikä oli asia. Sitten se katoaa koppinsa uumeniin. Isä vaihtoi Rajulle kopinluukunkin, ettei sen kautta tule kylmää ilmaa. Lattialämmityksen vuoksi kopissa on kuitenkin lämmin ja Raju viihtyy.