Tarinan aika; "Kun Raju katosi"

Raju tuli meille 2013 helmikuussa, joskus hiihtoloman jälkeen. Aika jolloin kyseinen katoaminen tapahtui, oli saman vuoden keväällä, eli Raju oli vielä todella pieni. Isä lähti metsään kävelemään ja katselemaan "tiluksia" Raju mukanaan. Silloin koiralla oli kaulassa ainoastaan kaulapanta.

Raju oli vielä niin pieni ettei tietenkään lähtenyt isän luota kovin kauaksi ja kulki koko ajan tämän perässä. Jossain vaiheessa koiran mielenkiinto siirtyi isästäni johon kulhoon/astiaan, jonka sen maasta bongasi. Isä jatkoi matkaa luullen, että pian se sielä pinkoo perään. Ilmeisesti Rajun huomio oli kiinnittynyt niin intensiivisesti muuhun, eikä se hoksannut lähteäkään perään. Kun sen mielenkiinto astiaan lopahti, ei isää enää ollutkaan näkyvillä. Luultavasti siinä vaiheessa se hätääntyi ja lähti johonkin, sillä kun isä huomasi koiran jääneen taaksepäin ja palasi takaisin, pentua ei näkynyt missään.

Lopulta siinä kävi niin, etteivät kumpikaan löytäneet toisiaan. Isä soitti äidilleni, jonka kanssa lähdimme myös Rajua etsimään. Huoli kasvoi jatkuvasti, sillä Raju oli oikeasti vielä niin pieni ja avuton, eikä se millään osaisi yksin kotiin, kuten esimerkiksi Hely. Äitini oli jonkin ajan etsimisen jälkeen aivan varma, että Raju oli tipahtanut syvään ojaan yms. josta se ei pääsisi ylös, eikä sitä löydettäisi sieltä. Isä kuitenkin sanoi, että hän ei luovuttaisi ennen kuin koira löytyy. Niin siinä kävikin, hän ei ennen koiran löytymistä lopettanut.

Isä kyseli katoamispaikan lähistöllä asuvilta ihmisiltä ovatko he koiraa nähneet. Joku sanoi, että irti oleva koira oli heidän kanssaan kulkenut vähän aikaa, mutta ulkonäkö ei täsmännyt. Myöhemmin olemme miettineet, että koira oli ehkä sittenkin Raju.

Lopulta tilanne selvisi niin, että isäni kaverille soitti eräs lähistöllä asuva ihminen joka pennun otti kiinni. Isä haki koiran sitten kotiin ja huoli purkautui. Sen jälkeen ei Rajua ole irti päästetty ilman tutkapantaa, mikä nyt tietenkään tällä hetkellä ei olisi edes mahdollista. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Mielessäni pyörii eräs toinenkin tarina, liittyen Rajuun ja karkaamiseen. Kiinnostaisiko teitä kuulla sekin? Kiitokset myös Hannalle, jolta tämän idean nappasin :)

Kukkaistyttö

Homma etenee

Tämä kesä on aloitettu kunnon koirankoppi remontilla. Kopit maalataan ja Helyn koppi saa sisältäkin päin uutta ilmettä. Siitä kuitenkin enemmän, kun koko homma on ohi. Tämä osittain siksi, että kuvaan rempasta videota. Myös häkkien esittely kesäkuun puolessa välissä.

Kesällä muutenkin tapahtuu jotain oikein kivaa ja odotan lomaa innolla. Enää viikko peruskoulussa ja sitten "kohti uusia haasteita". Ja kyllä, todellakin pelottaa lähteä. Mutta pian alkavan kesäloman kunniaksi laitan kesäisiä kuvia, jotka eivät ilmeisesti ole päivänvaloa nähneet, täällä ainakaan.

Sunnuntaiajelulla

Eilen aamulla päätettiin äitini kanssa lähteä hänen kymmenennelle laavulleen, minulle se oli yhdeksäs. Yksitoista kilometriä autolla oli heti eieiei, pyörät alle ja menoksi!

Menomatka meni ihan Helyn rauhalliseen tahtiin, tulomatka sitten vielä hitaampaa, kun aurinko alkoi porottamaan ihan kunnolla. Lämpimät ilmat ovat ihan kivoja, mutta koiralle se ei tuottanut muuta kuin väsymystä.

Ihan laavulle asti ei päässyt pyörällä, vaan joitakin satoja metrejä kävelimme polkua pitkin. Siellä oli iloksemme saavillinen sadevettä, josta sai koiralle kylmää vettä juotavaksi. Hely pääsi varjoon lepäilemään veden kera.

Nuotion teko on aina suuri riski tähän aikaan vuodesta, mutta tuolla laavulla oli erittäin hyvä kolo tehty nuotiota varten. Jos tiedättä mikä on betoninen kaivonrengas, niin tiedätte millainen nuotiopaikka oli. Jos ette, niin googlettamalla löytää hyvin.

Sytytimme pienen nuotion, paistoimme makkarat ja söimme kera salaatin. Makkara ei ollut parasta syömääni, mutta koiralle kelpasi. Paitsi että, mikä tuolla nyt ei kelpaisi?

Istuskelimme, sähläsimme ja kuvasimme paahtavassa auringonpaisteessa hetken aikaa, kunnes pakkasimme tavaramme ja lähdimme hitaalle kotimatkalle. Kotona koira laittoikin maate väsyttävän ja lämpimän retken päätteeksi.

Vanha koira oppii uusia temppuja

Hely nostaa tassua aina istuessaan, joten käytin sitä vähän hyväksi ja aloin nappaamaan tassun istumisen rinnalle. Hely alkoikin nopeasti tarjoamaan tassua tai laittamaan sen oman käteni päälle. Kuvasin videolle kaikki Helyn osaamat temput, eli istu, tassu ja maahan. Eihän tuo mitään täydellistä katsottavaa ole, mutta eikö sen voi laittaa koiran itsepäisyyden ja omistajan kärsimättömyyden piikkiin? ;)

"Istu, hyvä tyttö"

Ainoa käsky, jonka Hely hallitsee, "istu". Sekin taitaa tosin mennä tottumuksesta. Se tietää, että ennen herkkua sitä kehotetaan istumaan. Tuskin Hely sitä sanaa ymmärtää, kunhan vain istuu. Itselläni kärsivällisyys ei meinaa riittää sanan hokemiseen, kun koira hyppii, pomppii ja haukkuu. Äitini taas vaatii aina Helyltä sen istumisen, ennen kuin antaa herkun. Hän jaksaa odottaa, että koira laskee takapuolensa alas ja laittaa suunsa kiinni. 

Helyllä on tapana nostaa toinen tassu ilmaan hetken istumisen jälkeen. 

Mielenkiinto ruisleipää kohtaan on ainakin kohdillaan! Herkkujen jälkeen rapsutus ja kiitos. Tässä vaiheessa Hely tajuaa, että herkut ovat loppu.

8

... on luku, joka kertoo kaikilla, että lapsi on vielä nuori ja huoleton. Koiralle se on merkitsee ikääntymistä ja sitä, että se päivä kun sitä ei enää ole, on aina vain lähempänä. Yksi asia pientä lasta ja koiraa kuitenkin yhdistää, ne nauttivat elämästä ihan täysillä.

"Koira on kuin ikuinen Peter Pan, lapsi joka ei koskaan kasva aikuiseksi ja on siksi aina valmis rakastamaan ja olemaan rakastettu."

-Aaron Katcher-

"Ne ovat parempia kuin ihmiset, koska ne tietävät sen mutta eivät kerro."

-Emily Dickson-

Hely on ehkä raivostuttavin koira, jonka tunnen. Silti se on yksi parhaista ystävistäni ja minulle kultaakin kalliimpaa. Pidän tuosta koirasta kiinni kynsin ja hampain niin kauan, kun se on mahdollista ♥

Ai mitäkö kuuluu?

Se on ihan hyvä kysymys, vielä kun siihen osaisi vastata. Olen ollut aika hiljaa täällä blogin puolella, samoin instagramissa. Olen vähän jopa stressannut sitä, että pitäisi kirjoittaa ja pitäisi käydä kuvaamassa koiria. Lopulta unohdin koko stressaamisen ja ajattelin, että tämä on minun blogini enkä kirjoita tätä teitä lukijoita varten, vaan itseni takia.

Toinen syy hiljaisuuteeni on ollut se, että minulla ei ole mitään asiaa. Olen nauttinut näistä aurinkoisista päivistä ja näpsinyt satunnaisia kuvia. Olen käynyt paljon pyörälenkeille koiran kanssa ja eilenkin kiersimme parin tunnin aikana lähes kahdenkymmenen kilometrin lenkin. Alkuvaikeuksina oli Helyn jatkuva pysähtely, mutta siitä päästiin yli ja pyöräily alkoi rullaamaan. Koiran vauhdilla mentiin jokainen metri ja välillä annoin koiran hörpätä ojasta vettä. Lähtiessämme lämmintä oli noin kymmenisen astetta, mutta harmittavasti aurinko lämmitti ilman kahteenkymmeneen asteeseen saakka. Vähän liian lämmin joo, mutta hyvin Hely jaksoi ja energiaa riitti vielä kotonakin.

Muuten koirat ovat nautiskelleet lämpimistä säistä auringossa makoillen. Lämmittävän auringon vastapainoksi ne tykkäävät maata viileille laatoilla. Toinen kylki tiukasti maassa ja silmät ummessa, mutta nopeaa tahtia liikehtivät korvat kertovat niiden tarkkailevan jatkuvasti mahdollisia ihmisiä.

Tätä meille kuuluu, mites teille? Mukavaa kesän odottelua!

Vapun härpäkkeet

Hauskaa Vappua!

Tiedän, vähän myöhässä. Joudutte tyytymään vähän huonompiin kuviin Helyn epäinnokkuuden vuoksi. Loppujen lopuksi Hely ei edes suostunut siihen, että olisin laittanut sen kaulaan serpentiiniä. Kiva.