Ainoa käsky, jonka Hely hallitsee, "istu". Sekin taitaa tosin mennä tottumuksesta. Se tietää, että ennen herkkua sitä kehotetaan istumaan. Tuskin Hely sitä sanaa ymmärtää, kunhan vain istuu. Itselläni kärsivällisyys ei meinaa riittää sanan hokemiseen, kun koira hyppii, pomppii ja haukkuu. Äitini taas vaatii aina Helyltä sen istumisen, ennen kuin antaa herkun. Hän jaksaa odottaa, että koira laskee takapuolensa alas ja laittaa suunsa kiinni.
Helyllä on tapana nostaa toinen tassu ilmaan hetken istumisen jälkeen. 
Mielenkiinto ruisleipää kohtaan on ainakin kohdillaan!
Herkkujen jälkeen rapsutus ja kiitos. Tässä vaiheessa Hely tajuaa, että herkut ovat loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti