Kolmeen vuoteen mahtuu vaikka ja mitä

Tasan kolme vuotta sitten syntyi suomenajokoirapentue. Pentuja oli neljä ja yksi niistä on meidän Raju. Alle viikko ja kävimme katsomassa koiranpentuja, silloin emme vielä tienneet mikä niistä oli Raju. Kaikki olivat aivan samanlaisia, kuuroja ja sokeita. Isä sanoi, että hänelle ei ole mitään väliä mikä pentu tulee meille, kunhan se on uros. Ei meillä olisi ollut edes mahdollisuutta tyttökoiraan, niitä oli vain yksi ja sen kasvattaja piti itse. Meille siis vain valittiin jokin kolmesta urospennusta ja kasvattaja teki mahtavan valinnan!

Kului monta viikkoa, mutta viimein koitti päivä, kun istuin isäni ja veljeni väliin autoon. Oli aika lähteä hakemaan poika kotiin. Sitä olikin jo odotettu kauan. Nimi oli päätetty jo aiemmin ja kerrottu kasvattajalle. Kasvattaja oli jo jonkin aikaa kutsunut meidän pentuamme nimellä Raju.

Isä laittoi kaulapannan Rajun kaulaan ja koira nostettiin minun syliini. Siinä se makasi koko lyhyen matkan kotiin. Kotona odotti Hely, joka ei ollut niin innoissaan uudesta tulokkaasta, mitä kaikki muut olivat.

Rajulle opetettiin koppiin meno, joka sujui vähän huterasti. Aika viritelmät isä sai aikaiseksi, jotta pieni kömpelö koira olisi päässyt päässyt koppiin. Epävarmoina Rajun koppiin menosta, koira tuli sisälle. Se sai viettää yönsä pesuhuoneessa. Kaipuu emän ja sisarusten luo oli kova. Ja vinkuminen sen mukaista. Lopulta isä vei koiran aamuyöstä häkkiin. Yö ei kuulemma ollut kovin hyvin nukuttu.

Siitä alkoi Rajun taival, siitä päivästä kun se syntyi. 30. marraskuuta. Vuosi oli 2012.

Matkalle on mahtunut kutisevia ikeniä, teräviä hampaita housunpultussa, pakoon juoksemista, naapurissa (luvatonta) kyläilyä, pään juuttumisia häkkiin, katoamisia, pelkoa menettämisestä, kettuja, kauriita, kissoja, leikkejä, koirakavereita, eläinlääkäri, saalista, onnea, iloa ja paljon naurua ja rakkautta. Kaikki tämä kolmen vuoden aikana.

Raju on niin erilainen kuin moni muu ajokoira. Isän sanoja lainaten "ei tollasta ajokoiraa tuu toista vastaan!" Se tekee kaiken täysillä ja välittää jokaisesta ihmisestä. Se on tuonut iloa ja rakkautta tälle tontille ja näihin metsiin. Se on muita ajokoiria hellyydenkipeämpi,  rakastavampi, rauhattomampi ja leikkisämpi. Ja juuri siksi se on täydellinen juuri sellaisena kuin se on.

Jaan ensimmäistä kertaa Rajun pentukuvia. Niihen huonolaatuisuus on ennemmin harmittanut niin paljon, etten ole niitä julkaissut, mutta nyt! Olkaapa hyvä, Rajun kuvia

Parikymmentä minuuttia tuli mietittyä että onko se vasta kolme. Kirjoitin jopa paperille Rajun syntymäpäivän ja vuodet sen perään. Kolme oli vastaus. Mutta kun se ei voi olla vasta kolme. Siitähän on ikuisuus kun se tuli, ainakin neljä vuotta. Isältäkin kävin kysymässä ja katsoin papereista, kolme se on!

Vastauksia kysymyksiin

Heips!

Kyselin instagramissa olisiko teillä esittää jotain kysymyksiä ja tulihan niitä. Kiitos siis kysymyksistä ja niiden paljoudesta. Onneksi ei muuten tullut kysymystä "mitä meinaat ysin jälkeen?", alkaa jo vähän ärsyttää koko kysymys. Jopa hammaslääkärissä tähän tuli vastattua. Perusvastaus: "En tiiä". "Pitäis pian alkaa tietää". "No niin pitäis joo... Mut en vaan tiedä" No mutta se siitä, mennään kysymyksiin!

1. Mistä tuli tuo ajatus ottaa juuri tämä koira?

Nyt varmaankin tarkoitetaan ihan Helyä, yksilönä. Isä olisi ottanut uroskoiran, jos se olisi ollut mahdollista, mutta jäljellä ei ollut enää kuin narttukoiria. Hely siis lähti matkaan! Tietääkseni se on näin.

2. Miksi juuri suomenpystykorva?

En oikeastaan tiedä. Olin kahdeksan, kun Hely tuli meille isän metsästyskoiraksi, mutta asiat etenivät niin, että Helystä tulikin enemmän minun koirani. Jos Helyä ei olisi tullut meille, en ehkä välittäisi pystykorvista näin paljon. Mutta nyt jos saisin vapauden valita uuden koiran, sanoisin suomenpystykorva. Ja siksi, koska olen täysin hullaantunut tähän rotuun.

3. Minkä rotuisen koirat aiot ostaa isona? Miksi?

Vaikea kysymys. Riippuu jo paljon siitä missä asun. Suomenpystykorvaa en ehkä kuitenkaan ihan ensimmäisenä. Snautserit ovat kivoja, samoin esimerkiksi beaglet ja mäyrikset. Ja pystykorvaa en siksi, koska uskon elämäntilanteeni olevan koiran hankkiessa sellainen, etten voi ottaa ensimmäisenä pystäriä.

4. Onko koirasi allerginen millekään?

Ei ole. (Isän vastauksena oli kissat :'D)

5. Koirasi lempilelut ja -herkut?

Hely ei välitä leikkimisestä eikä sillä sen takia ole leluja. Pentuna se leikki, mutta vanhemmiten ei enää. Jos Helylle antaa lelun, se syö sen. Herkuista lyhykäisyydessään liha. Se saa koirat ihan hulluiksi.

6. Tarina koirasi nimen takaa?

Nimen takana ei ole tarinaa. Isä on jostain syystä antanut jokaselle pystykorvallemme nimen, joka alkaa kirjaimilla HE. Ehkä Hely on kuulostanut kivalta nimeltä.

7. TOP-5 koirarotua?

En keksi niin montaa. Kovin helposti en anna koirille TOP-titteliä, jos en tunne rotua. Suomenpystykorva tietenkin ykkösenä, mutta neljää muuta en osaakaan sanoa. Suomenajokoirankin voisin pitkin hampain hyväksyä tuohon listaan Rajun ansiosta.

8. Mitä koirannappulamerkkiä suosit?

Suosin varmaankin kaikista koiranruuista eniten valion puristeruokaa, jota meidän koiramme ovat syöneet kesän alusta asti. Ruoka sulaa mahassa nopeammin kuin normaali. Meillä taitaa olla jokin energy-ruoka ja se antaa koirille paljon energiaan, mitä ne tarvitsevat metsässä.

9. Mikä on tulevan koirasi rotu?

Vaikea sanoa, toivoisin voivani sanoa suomenpystykorvan, mutta luultavasti se ei ole se.

10. Agility, toko, haku, jälki vai mondioring, mitä harrastaisit niistä mieluiten?

Näistä ehdottomasti jälki, olen aina halunnut kokeilla sitä, mutta Helyn kanssa siihen ei ole mahdollisuutta.

11. Kuka on sinun elämäsi koira?

Eikö tämä ole aika selvää, Hely tietenkin :)

12. Mistä ostatte koiratarvikkeenne?

Vähän sieltä sun täältä. Halpa-Hallista, Tokmannilta, Mustista ja Mirristä... Harvoin mitään kuitenkaan ostamme.

13. Mitä koiratavaramerkkiä suosit?

Meillä taitaa olla ainoa koiratavaramerkki Hurtta, Helyn valjaat ovat Hurtan.

14. Mikä sai suomenpystykorvat sulattamaan sydämesi?

Silmät, uskollisuus ja itsepäisyys. Pystykorvan omistajat tietää sen katseen!

15. Lempiruoka?

Öö, mararonilaatikko tai spagetti ja lihapullakastike.

16. Huonointa koirissa?

Jokainen koira on yksilö ja aivan erilaisia, siksi vaikea vastata yleisesti koirista. Ehkä se miten vaikea koiria on kuvata.

17. Sun ja Helyn paras muisto?

En edes muista kaikkia :D. Muistan harvinaisen hyvin huonot muistot, mutta hyvät ovat vähän haastavampia. Varmaan niinkin yksinkertainen, kuin hiihtoreissu keskelle korpea isän mökille tai metsäreissu.

18. Sun lempiserkku?

Sinä tietenkin Emppu- serkkuseni!

19. Lempikoirarotu?

Suomenpystykorva. Tullut varmaan tätä lukiessa viimeistään selville.

20. "Haavekamera"?

Nikon D7200, hinta vähän kirpaisee! Ehkä sitten joskus parin vuoden päästä.

21. Parasta bloggaamisessa?

Kaikki ihanat kommentit ja ystävällinen palaute. Ja tieto siitä että joku lukee blogiani ja vieläpä tykkää lukemastaan. Kiitos siis lukijoille :).

22. Harrastatko jotain koiriesi kanssa? Mitä? Jos et niin haluaisitko aloittaa?

En harrasta, mutta todellakin haluaisin. Rajun kanssa harrastetaan metsästystä, mutta minä itse en sitä harrasta.

23. Onko sinulla pidemmälle aikavälille tavoitteita koirasi kanssa?

Ei ole, kumpa olisikin. Mennään vähän fiiliksen (Helyn fiiliksen) mukaan päivä kerrallaan. Tietenkin haaveena olisi totuttaa Hely vieraisiin koiraan. Mutta tällä hetkellä pieni mahdottomuus eikä varmaan ikinä saada aikaiseksi.

24. Montako koiraa voisit omistaa yhtäaikaa? Miksi?

Riippuen elämäntilanteesta. Tällä hetkellä kaksi olisi maksimi. Yhdeksännellä luokalla pitää ottaa kaikki irti koulusta, jos aikoo saada hyvän päättötodistuksen. Sitten aikuisiällä ehkä kolme tai maksimissaan neljä.

25. Lempiblogisi?

Selasin blogilistaani ja mietin pääni puhki. Monessa kivassa blogissa tulee todella harvoin postauksia ja eräs lempparini lopetti jo aikoja sitten. Enkä tämä tai tämä. Mutta tietysti on muitakin aivan mahtavia blogeja!

26. Mikä Helyssä on parasta?

Se on niin hellyydenkipeä ja uskollinen myös minulle (vaikka isää se tottelee kuin sokeaa). Ja tietenkin myös se, ettei se ole täydellinen. Niin oudolta kuin se kuulostaakin.

27. Aiotteko ottaa vielä hirvikoiraa?

Ei aiota. Humukin tuli hetken mielijohteesta, kun sen omistaja menehtyi. Isä haluaa jotenkin hallita koiran metsässä ja hirvikoiraa on vaikeampi hallita metsässä kuin esim. suomenpystykorvaa.

28. Mitä temppuja Hely osaa? 

Hely ei osaa mitään. Ainakaan ilman herkkuja. Se kyllä iskee persustansa heti maahan, jos jollakin on herkku kädessään. Ja herkun perässä se tekee mitä vain kunhan ensin tajuaa mitä siltä vaaditaan. Mutta lyhykäisyydessään: ei mitään.

Hely ei pelkää pintanaarmui!

Tämä on ehdottomasti aktiivisin sunnuntai pitkään aikaan. Ensin kymmenen jälkeen minulla oli pari tuntia aikaa käydä Helyn kanssa lenkille. Kävin samassa paikassa kuin eilenkin ja päästin Helyn irti, että se saisi hetken aikaa juosta. Vajaan tunnin jaksoin rämpiä ja kuvata hakkiolla. Huono pohja aiheutti harmaita hiuksia ja pari kirosanaa. Pienen lenkin kiersin hakkiolla ja räpsin samalla kuvia. Niitäkin kertyi lähes kaksisataa. Onneksi suurin osa joutui roskakoriin epätarkkuuden takia.

Helyllä oli kuitenkin kivaa. Välillä mietin, että mihin ihmeeseen koira häipyi, mutta hetken kuluttua se pyyhälsi ohi kovaa vauhtia. Sain katsella kateellisena miten helposti Hely hyppi vesien ja oksien yli (tai ali).

Aktiivinen sunnuntai jatkui kotona läksyjen ja kokeiden parissa. Pitkästä aikaa jaksoin kunnolla kerrata kokeisiin ja koota muistiinpanoja. Läksyt nyt meni miten meni, mutta ylpeänä voin todeta, että vietin enemmän aikaa koulukirjojen kuin puhelimen seurassa.

Tänään muistin huonon puolen yhdistelmästä koira+lumi. Nimittäin karvoihin paakkuuntunut lumi. Vielä ei kuitenkaan paakkuuntunut koiran jalanpohjiin, ainostaan mahan alle ja jalkoihin. Ne eivät koiraa kiinnostaneet pätkääkään, Hely ei turhia valita.

Tänään kuvaaminen on paljon helpompaa, kun ei satanut lunta. Sen näkee kuvien laadustakin. Kuvia tuli kuitenkin sen verran, etten laita kaikkia kerralla tähän, vaan johonkin muuhun postaukseen. Siltikin niitä näyttää tulevan ihan reippaasti. Toivottavasti tykkäätte katsella innostunutta pystykorvaa!

Koirien vesi on tänään ensimmäistä kertaa jäässä. Onneksi vesikupit saa irti kehikosta. Tyhjäsin, kannoin sisälle ja puhdistin. Lopuksi vein sangolla vedet koirille. Hely tosin joi jo sisällä ja Raju oli metsässä. Rajusta puheenollen, ei ajanut kettua, mutta sen sijaan jänistä.

Metsikön prinsessat #2

Heips!

Eilenillalla jo satoi lunta, kun lähdin ruokkimaan koiria. Aika yllättyneenä kiljuin kuin hullu, vihdoin satoi lunta. Myöhemmin illalla noin yhdentoista aikaan katsoin ikkunasta ulos ja innoissani tuijotin maahan kertynyttä lumikerrosta. Lumisade jatkui koko yön ja tämän päivän. Lunta ei ole mitään paria senttiä vaan oikeasti aika paljon. Lumi on kertynyt puihinkin paksuksi kerrokseksi ja putoilee alas katolta.

Voitte ehkä jo arvatakin, että käytin tätä keliä hyväkseni ja pidin kunnon kuvaushetken. Kun päivä valkeni, otin kameran käteeni ja lähdin pihalle kuvaamaan. Yritin kaikkeni, jotta saisin Helystä hyviä kuvia. Ehkä parikymmentä niistä onnistui, en kuitenkaan julkaise niitä kuvia nyt.

Myöhemmin lähdimme lenkille ja päästin Helyn irti pellolle. Se ilon määrä, joka Helystä loisti, oli hieno nähdä. Hely ei ole päässyt pitkään aikaan irti ja se on aika spesiaalia koiralle. Koira raivasi itselleen lumessa tietä niin, että lumi lensi ja mikä parasta, koira totteli kuin unelma!

Ja vitsi meillä olikin kivaa. Kun kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan, ei voi olla kuin onnellinen.

Kuvien laatu ei ole parhain mahdollinen lumisateen vuoksi, mutta eikö tärkein ole kuvista loistava tunnelma ja onnellisuus? Huomaako kuvista sen, miten kivaa Helyllä oli?