Tasan kolme vuotta sitten syntyi suomenajokoirapentue. Pentuja oli neljä ja yksi niistä on meidän Raju. Alle viikko ja kävimme katsomassa koiranpentuja, silloin emme vielä tienneet mikä niistä oli Raju. Kaikki olivat aivan samanlaisia, kuuroja ja sokeita. Isä sanoi, että hänelle ei ole mitään väliä mikä pentu tulee meille, kunhan se on uros. Ei meillä olisi ollut edes mahdollisuutta tyttökoiraan, niitä oli vain yksi ja sen kasvattaja piti itse. Meille siis vain valittiin jokin kolmesta urospennusta ja kasvattaja teki mahtavan valinnan!
Kului monta viikkoa, mutta viimein koitti päivä, kun istuin isäni ja veljeni väliin autoon. Oli aika lähteä hakemaan poika kotiin. Sitä olikin jo odotettu kauan. Nimi oli päätetty jo aiemmin ja kerrottu kasvattajalle. Kasvattaja oli jo jonkin aikaa kutsunut meidän pentuamme nimellä Raju.
Isä laittoi kaulapannan Rajun kaulaan ja koira nostettiin minun syliini. Siinä se makasi koko lyhyen matkan kotiin. Kotona odotti Hely, joka ei ollut niin innoissaan uudesta tulokkaasta, mitä kaikki muut olivat.
Rajulle opetettiin koppiin meno, joka sujui vähän huterasti. Aika viritelmät isä sai aikaiseksi, jotta pieni kömpelö koira olisi päässyt päässyt koppiin. Epävarmoina Rajun koppiin menosta, koira tuli sisälle. Se sai viettää yönsä pesuhuoneessa. Kaipuu emän ja sisarusten luo oli kova. Ja vinkuminen sen mukaista. Lopulta isä vei koiran aamuyöstä häkkiin. Yö ei kuulemma ollut kovin hyvin nukuttu.
Siitä alkoi Rajun taival, siitä päivästä kun se syntyi. 30. marraskuuta. Vuosi oli 2012.
Matkalle on mahtunut kutisevia ikeniä, teräviä hampaita housunpultussa, pakoon juoksemista, naapurissa (luvatonta) kyläilyä, pään juuttumisia häkkiin, katoamisia, pelkoa menettämisestä, kettuja, kauriita, kissoja, leikkejä, koirakavereita, eläinlääkäri, saalista, onnea, iloa ja paljon naurua ja rakkautta. Kaikki tämä kolmen vuoden aikana.
Raju on niin erilainen kuin moni muu ajokoira. Isän sanoja lainaten "ei tollasta ajokoiraa tuu toista vastaan!" Se tekee kaiken täysillä ja välittää jokaisesta ihmisestä. Se on tuonut iloa ja rakkautta tälle tontille ja näihin metsiin. Se on muita ajokoiria hellyydenkipeämpi, rakastavampi, rauhattomampi ja leikkisämpi. Ja juuri siksi se on täydellinen juuri sellaisena kuin se on.
Jaan ensimmäistä kertaa Rajun pentukuvia. Niihen huonolaatuisuus on ennemmin harmittanut niin paljon, etten ole niitä julkaissut, mutta nyt! Olkaapa hyvä, Rajun kuvia
Parikymmentä minuuttia tuli mietittyä että onko se vasta kolme. Kirjoitin jopa paperille Rajun syntymäpäivän ja vuodet sen perään. Kolme oli vastaus. Mutta kun se ei voi olla vasta kolme. Siitähän on ikuisuus kun se tuli, ainakin neljä vuotta. Isältäkin kävin kysymässä ja katsoin papereista, kolme se on!
Ihanasti kirjoitettu <3 Ja voi miten ihana Raju on noissa kuvissa!!<3
VastaaPoista