Silmät pyöreinä, kylmästä hytisten katsoin lämpömittaria. Lukemat näyttivät vähintäänkin -25 astetta, ylikin. Silti lähdimme isän, pikkuveljeni ja Helyn kanssa metsään kävelemään. Kasvot jäätyivät tunnottomiksi ja hiukset olivat aivan kuurassa. Kuitenkin, kun kunnolla puki vaatetta päälle, ei ollut kylmä ja pystyi vähän iloitsemaankin kunnon talvesta.
Hely kitisi malttamattomana koko automatkan pikkuveljeni sylissä. Se kerjäsi rapsutuksia ja yritti kiinnittää huomiomme siihen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kitinä loppui, kun auto pysähtyi ja päästin Helyn ulos.
Sää oli kylmyyden lisäksi aurinkoinen ja nätti. Kameran molemmista akuista loppui akku pakkasen takia, joten kuvamateriaali jäi aika vähäiseksi. Helyä tosin ei paljoa näkynyt. Se juoksi metsässä edellämme ja kävi välillä tarkistamassa olemmeko tulossa. Vaikka kaikki joet ja ojat olivat jäässä, Hely ei uskaltanut ylittää yhtäkään. Pitkän aikaa menimme koiran kanssa eripuolilla isoa ojaa, kun Hely ei maanitteluista huolimatta uskaltanut ylittää ojaa. Yhden ojan yli isä nosti Hely oikealle puolelle, koska muuten Hely olisi jäänyt toiselle puolelle huutamaan. Sitten matka jatkuikin normaalisti. Helyllä vauhtia ja äkillisiä suunnan muutoksia riitti. Kurssia jouduimme vaihtamaan kerran, kun huomasimme edessä toisen koiran jäljet. Kerran piti tarkistaa mihin koira hävisi, mutta aika pian Hely tuli metsästä.
Autolle tullessa sormet, naama ja varpaat olivat jäässä, mutta onneksi Helyn pehmeä turkki lämmitti sylissäni. Kotimatkalla ohitimme toisen koiran ja yksi haukahduskin kuului. Onneksi ei sen enempää, sillä kimeä haukunta korvan juuressa ei ole kauhean mukavan kuuloista.
Sää on Helylle aivan täydellinen. Se tulee mieluusti ulos kopistaan pitkäksikin aikaa eikä välitä kylmästä ollenkaan. Rajukin tulee pihalle tsekkaamaan kuka tuli ja mikä oli asia. Sitten se katoaa koppinsa uumeniin. Isä vaihtoi Rajulle kopinluukunkin, ettei sen kautta tule kylmää ilmaa. Lattialämmityksen vuoksi kopissa on kuitenkin lämmin ja Raju viihtyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti