Potkukelkkailua

Heips!

Tämän talven ensimmäinen lenkki potkukelkalla on viimein tehty! Pitkän aikaa sai oikeanlaisia kelejä odottaa, ja kun ne viimein koittivat, käytin tilanteen hyväksi. Tie oli sopivan jäinen ja vähän autojen tamppaamaa lunta pinnassa.

Potkuttelu on mukavaa vaihtelua lenkkeilyymme. Itse kyllästyn hyvin äkkiä samojen lenkkien kiertämiseen kävellen ja yritänkin siksi saada vaihtelua lenkkeilyymme. Helyn taas on päästävä eteenpäin, nopeasti. Se inhoaa pysähtelyä ja paikalla oloa ja myös tekee sen minulle hyvin selväksi. Siispä annan koiran määrätä vauhdin ja itse hoidan suunnan vaihdon.

Potkuttelu meni vähän vaihtelevin fiiliksin. Välillä se oli sitä vauhdikasta laukkaamista, hetken kuluttua se vaihtui rauhallisempaan raviin ja yhtäkkiä oltiinkin ojassa. Loppumatkasta, kun lähestyimme kotia, Hely mateli metrin takanani ja pysähteli haistelemaan. Kotimme kohdassa ylitettiin tie ja alkoi kauhea kiskominen. Potkukelkka meinasi jäädä toiseksi siinä rynnimisessä. Arvasihan sen jo siinä vaiheessa, että häkistä löytyi iltaruoka ja täytetty vesikuppi. Jätin nälkäisen koiran syömään ruokaansa ja kipitin sisälle lämmittelemään poskiani.

Kylmä ja vauhdikas potkuttelumme päättyi siihen, ehkä taas pian uudestaan. Ensi viikko näyttää aika työn täyteiseltä TET:in vuoksi, mutta katsellaan mitä tämän viikonlopun aikana ehtii tapahtua.