keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Laavuillaan taas!

040_Fotor 046_Fotor
Perjantaina suunnittelimme äitini kanssa vaellusta laavulle. Innostuin ajatuksesta ja lauantaina suuntasimme auton kohti paikkaa x. Siirryimme Etelä-Pohjanmaalta Pohjanmaan puolelle, ruotsin kieliselle alueelle, ja koska päähäni ei jää yhtäkään ruotsin kielistä sanaa, ei paikan nimikään jäänyt mieleen. Autosta ulos tultuamme laitoin Sports Trackerin päälle ja Helylle valjaat niskaan.

Todella yksitoikkoinen vaellusreitti, pitkälti hiekkatietä ja suoraa, mutta mahtui joukkoon pari kivaakin pätkää. Itse odotan vaellusreiteiltä aina eniten pitkospuita, sillä niitä on mukava kävellä ja niiden varrelta löytyy useimmiten parhaimmat näkymät. Tällä kertaa pitkospuut tarjosivat nevaa ja kyllä sitä mielellään katseli niiden mäntyjen ja kivikkoisten teiden sijaan. Kävelimme laavulle n. 8-9 kilometriä ja samaa reittiä sitten takaisin. Yhteensä matkaa kertyi 17,5 km, aikaa meni neljä ja puoli tuntia.
047_Fotor 056_Fotor
Hely tuntui viihtyvän hyvin. Tietenkin sillä olisi ollut mukavempaa juosta vapaana, mutta Helyn luonne nyt on mitä on. Flexissä ei kuitenkaan näyttänyt olevan mitään vikaa, vaan koira kulki ihan nätisti. Ei vetänyt, kulki polkua pitkin, ei tehnyt turhia pysähdyksiä. Mielenkiintoisen näköiset sillatkin (kaksi lautaa vierekkäin) Hely ylitti reippaasti ja jatkoi matkaa ihan kuin koko lautahöskää ei olisikaan. Laavulla piti vähän haukkua, mutta ymmärtäähän sen, makkara on Helyn suuri heikkous.

Autolla Hely hyppäsi auton takaosaan, jossa vaihdoin sille kaulapannan. Heti, kun ovi sulkeutui, se kävi makuulle. Taisi se reilu 17 kilometriä olla hieman väsyttävä reissu. Itsellä ainakin huonojen kenkien takia jalanpohjat tajuttoman kipeät, varsinkin kun alla oli aamun lenkki Hillan kanssa. Seuraavana aamuna sanoin heipat puutuneille jaloille ja lähdin aamulenkille Helyn kanssa.

Aktiivinen viikonloppu koirien kanssa, kun jokainen pääsi metsään tai lenkille. Hilla oli onnekas, kun sen kohdalla toteutuivat molemmat! Hilla on muuten kasvanut tajuttoman paljon, mihin aika ja pennun tuoksu karkaavat? Haluan sen kevyen sylivauvan takaisin.
064_Fotor 076_Fotor

2 kommenttia:

  1. Pennut tuoksuvat ihanalle! Se tuoksuvaihe vain kestää niin kovin vähän aikaa. Harmi. Onneksi koirasta on iloa monella muullakin tavalla. Ihanan aktiivisia olette. Olen hieman kateellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pentuvaihe voisi kestää hitusen kauemmin, se tuoksu on niin hurmaava! Toisaalta on kyllä mukava nähdä koiran kehitys pennusta aikuiseksi.

      Ei meillä aina niin aktiivisia olla. On päiviä, kun ei vaan jaksa lähteä koiran kanssa mihinkään. Uudet maisemat tuovat kyllä uutta intoa liikkumiseen! :)

      Poista