torstai 6. lokakuuta 2016

Taas sattui ja tapahtui

017_Fotor 019_Fotor
Viime viikonloppuun mahtui paljon koiria.. Paljon lenkkeilyä, eläinlääkäri ja metsästystä.

Lauantaina vietin Hillan ja Helyn kanssa yli neljä tuntia ulkona. Ensin Hillan kanssa kiersimme lähes kymmenen kilometrin kävelulenkin. Se olikin mielenkiintoinen lenkki. Hilla sai ajokoiran nenäänsä paljon uusi hajuja, kun kuljimme sille aivan uutta reittiä. Millään pentu ei olisi malttanut pysyä tienreunassa, vetämättömyydestä puhumattakaan!

Lenkin lopussa käteni sanoivat itsensä irti ja ojensin flexin pyöräilevän pikkuveljeni käteen. Hölkkäsin vierellä valmiina ottamaan Hillan itselleni, jos tulee auto tai se päättää hypätä pyörän eteen. Hilla kuitenkin juoksi eteenpäin kovaa vauhtia eikä kiinnittänyt mitään huomiota takana tulevaan pyörään. Tärkeintä näytti olevan eteenpäin meneminen!
028_Fotor 030_Fotor 036_Fotor
Sunnuntaina en nähnyt Hillaa kertaakaan edes vilaukselta. Isäni osti jokin aika sitten toisen samanlaisen tutkapannan, joka meiltä ennestäänkin löytyi, jotta hän voisi päästää molemmat ajokoirat irti yhtäaikaa. Isäni, pikkuveljeni ja molemmat ajokoirat olivat lähteneet metsään, koiria tosin ei pääsetty samaan paikkaan irti.

Raju toisti viime vuotisen eläinlääkärireissun, valitettavasti. Ennen puolta päivää metsältä tultiin itsensä teloneen koiran kanssa. Raju oli ilmeisesti juossut keppiin tai puunoksaan, sillä sen rinnassa roikkui repeytynyttä ihoa. Siitä taas tikattavaksi eläinlääkäriin.

Olin lähtenyt jo lenkille, kun isä palasi eläinlääkäristä, mutta kävin moikkaamassa nuutunutta ajokoiraa myöhemmin. Hilla ei ollut kotona vaan sen kanssa oltiin lähdetty uudelle metsäreissulle, aamun mennessä pieleen.
050_Fotor 037_Fotor

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti