En ole aivan varma oliko se viime viikon keskiviikko vai torstai, kun päästimme pikkuveljeni kanssa Hillan irti. Siellä se juoksi pitkin poikin. Välillä lähti pois näkyvistä, välillä tuli jalkoihin kerjäämään huomiota. Ihan mukava reissu, hihnakäyttäytyminen tosin ei ole edennyt suuntaan eikä toiseen.
Kuvia on lähinnä vain alkumatkasta pellolta, kun olimme vasta menossa metsään. Akku näytti kahta tolppaa jo kotona ja lähestyi uhkaavasti loppua jatkuvasti. Lisäksi metsässä oli vastassa sellainen synkkyys, että sulloin kameran lähes välittömästi laukkuun.
Täytyy kyllä myöntää, että Helyn kanssa on paljon mukavampi kiertää metsässä. Koira on koko ajan hallinnassa ja näkyvissä sekä tulee kutsusta luo. Ei tarvitse edes laittaa sille ylimääräisiä pantoja kaulaan, jos ei välttämättä halua.
Sunnuntaina lähdin pitkästä aikaa isäni mukaan metsään. Raju teki mitä nyt ikinä tekikään, kulki pitkin poikin ja vietti aikaansa autossa. Hilla sai olla enemmän irti ja kulkea metsässä. Hajujakin eksyi nenään, mutta ei sieltä lopulta mitään löytynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti