maanantai 21. marraskuuta 2016

Meillä kasvaa fiksu koira!

Edelleenkin Hilla on se porukan hölmö, joka tunkee syliin ja nojautuu jalkoja vasten kerjäämään huomiota. Mutta on se kasvanutkin, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Hilla on fiksu, se on myönnettävä. Jossain vaiheessa tuskailin hihnakäyttäytymistä, ei se vieläkään täydellistä ole, mutta etenee kuitenkin. Vetäminen on vähentynyt ja se alkaa pikku hiljaa ymmärtää hihnassa kulkemisen saloja. Muutaman tunnin takaisella metsäreissulla saattoi toki olla osansa asiaan, isomman koiran perässä kun on niin hankala pysyä, pitää laittaa kaikki peliin!

Lauantai-iltana totesin myös erään erittäin positiivisen asian, Hilla on mukava ruokkia. Siinä missä Raju antaa innon purkautua riehumiseen, Hilla kylmän rauhallisesti kävelee koppiinsa odottamaan. Se kurkkii kopin luukulta sen aikaa, kun laitan ruuan sen kuppiin. Sitten se rauhassa astelee ulos, jää hetkeksi jalkoihin siliteltäväksi ja vasta sen jälkeen menee syömään. Isäni on ottanut tuohon mukaan istu-käskynkin, mutta minä jätin sen väliin. Tuli kyllä hyvä mieli lauantaina koirien ruokinnan aikaan!
065_Fotor 070_Fotor

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti