Pihalla sataa ihan kaatamalla, kun kirjoitan tätä. Juoksimme juuri äidin kanssa hakemassa pyykkejä kaatosateessa. Sitten jyrähti ukkonen. Sanonpa vaan, että onneksi tuli tehtyä aamupäivästä lenkki!
Koirat makoilevat kopeissansa tyytyväisinä. Paitsi Raju. En tiedä onko Raju nyt metsässä ajamassa kettua vai autossa sateensuojassa, mutta todellakin toivon ettei sen tarvitsisi juosta tuolla sateessa.
Asiasta toiseen, lähdimme eilen kuuden aikoihin pyöräilemään Helyn ja pikkuveljeni kanssa. Satuimme sitten törmäämään paappaan, joka istui isän ladolla. Pysähdyimme siihen hetkeksi. Hetkeksi, joka venyi vajaaseen tuntiin... Päästin Helyn irtikin, mutta koira pyöri vain nuotion ympärillä rapsuteltavana. Kyllä se hetken juoksikin, kun kävelimme erään metsäsaarekkeen läpi.
Pari kertaa tuli haettua itsepäinen koira ladosta. Siellä se levitteli olkia samalla kun kaivoi niiden seasta hiiriä. Aikani jaksoin sitä huikki, mutta lopulta hain Helyn pois.
Kiersimme vielä lopuksi sen lenkinkin, mille alunperin lähdimme. Pyörämittariin kertyi kilometrejä 17! En kyllä osaa sanoa miten väsyksissä Hely oli, mutta tänään sitä ei huvittanut juosta pyörän vierellä yhtään. Saattoi kyllä johtua meidän erimielisyyksistä lenkkivalintaani kohtaan. Hely ei ole tyhmä, se tajuaa kyllä jos kierrämme samaa lenkkiä monta kertaa saman kuukauden ajan. Eikä auta vaikka sen menisi toisinpäin!
Viime viikolla tuli törmättyä neljään koiraan samalla lenkillä, onneksi se on harvinaista... Kaksi niistä oli metsästyskoiria ja mahtavalla kiljunnallani onnistuin säikäyttämään koirien omistajan :'D. Toinen koirista oli pentu ja tietenkin keskittyminen herpaantui, koirat pääsivät liian lähelle toisiaan ja Hely päätti näyttää hampaansa. Puoli sekuntia ja Hely oli pennun kuonossa kiinni. Onneksi, voi onneksi pentu vain säikähti hieman. Ei verta, ei jälkiä, huh! Aika vihaisin fiiliksin jatkoin lenkin loppuun.
Onneksi muuten meillä on mennyt ihan hyvin lenkkien suhteen ja nyt, kun Helyn juoksu on ohi, niin koiratkin pysyvät omissa pihoissaan ja Humu on vihdoin hiljaa. Johan sille aamuisin huudettiinkin siitä hirveästä metelistä.
Asiasta toiseen, lähdimme eilen kuuden aikoihin pyöräilemään Helyn ja pikkuveljeni kanssa. Satuimme sitten törmäämään paappaan, joka istui isän ladolla. Pysähdyimme siihen hetkeksi. Hetkeksi, joka venyi vajaaseen tuntiin... Päästin Helyn irtikin, mutta koira pyöri vain nuotion ympärillä rapsuteltavana. Kyllä se hetken juoksikin, kun kävelimme erään metsäsaarekkeen läpi.
Pari kertaa tuli haettua itsepäinen koira ladosta. Siellä se levitteli olkia samalla kun kaivoi niiden seasta hiiriä. Aikani jaksoin sitä huikki, mutta lopulta hain Helyn pois.
Kiersimme vielä lopuksi sen lenkinkin, mille alunperin lähdimme. Pyörämittariin kertyi kilometrejä 17! En kyllä osaa sanoa miten väsyksissä Hely oli, mutta tänään sitä ei huvittanut juosta pyörän vierellä yhtään. Saattoi kyllä johtua meidän erimielisyyksistä lenkkivalintaani kohtaan. Hely ei ole tyhmä, se tajuaa kyllä jos kierrämme samaa lenkkiä monta kertaa saman kuukauden ajan. Eikä auta vaikka sen menisi toisinpäin!
Viime viikolla tuli törmättyä neljään koiraan samalla lenkillä, onneksi se on harvinaista... Kaksi niistä oli metsästyskoiria ja mahtavalla kiljunnallani onnistuin säikäyttämään koirien omistajan :'D. Toinen koirista oli pentu ja tietenkin keskittyminen herpaantui, koirat pääsivät liian lähelle toisiaan ja Hely päätti näyttää hampaansa. Puoli sekuntia ja Hely oli pennun kuonossa kiinni. Onneksi, voi onneksi pentu vain säikähti hieman. Ei verta, ei jälkiä, huh! Aika vihaisin fiiliksin jatkoin lenkin loppuun.
Onneksi muuten meillä on mennyt ihan hyvin lenkkien suhteen ja nyt, kun Helyn juoksu on ohi, niin koiratkin pysyvät omissa pihoissaan ja Humu on vihdoin hiljaa. Johan sille aamuisin huudettiinkin siitä hirveästä metelistä.
Sade muuten loppui ja Raju tuli kotiin. Ei se kuulemma kastunut, kun istui kuusen juurella :'D. Ei piitannut ukkosestakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti