Oli se pienestä kiinni!

Heips!

Huppista, tämä postaus olisi periaattessa pitänyt julkaista jo lauantaina, mutta koska julkaisin silloin jo yhden postauksen, siirsin tämän postauksen julkaisua sunnuntaille. Se kuitenkin unohtui ihan täysin. Siispä sitten tänään!

Isä lähti Humun kanssa metsään lauantaina ja äidin kehotuksesta hyppäsin itsekin autoon. Isällä oli hirvet tiedossa, joten suuntasimme vain oikeaan paikkaan ja päästimme Humun irti. Hirvet olivat ihan ääressä, mutta eei, Humu lähti ihan eri suuntaan. Lopulta kävimme hakemassa koiran, joka jolkotteli tietä pitkin. Isä talutti Humun hihnassa hirven jäljille asti ja vähän ennen irti päästämistä Humu haistoi hirvet ja alkoi vinkumaan ja hyppimään takajaloilleen hihnaa vasten. Kun hihna sitten irtosi, niin koira pinkaisi hirvien perään ja ei kauaa tarvinnut odottaa, kun alkoi haukku kuulua. Vanhuudesta johtuen hieman käheästi ja pienellä haukkutiheydellä, mutta haukkui kuitenkin. Hirvet olivat niinkin lähellä kuin 160 metrin päässä meistä.

Koska minua oli yllytetty ottamaan kamera mukaan, isä kysyi yritetäänkö saada kuvaa hirvistä. Totta kai innokkaana kuvaajana olin heti mukana. Kuvaamisessa haasteena oli kuitenkin, että olisi päästävä lähemmäs. Liikuimmekin hipihiljaa viisi metriä, mutta hirvet kuulivat ja menivät ainakin 600 metriä poispäin meistä. Kuva jäi ottamatta, joka tietysti vähän harmitti. Olimme kuitenkin sen verran lähellä. Ihan kiitollisena kuitenkin lähdin sieltä metsästä pois, hirvikärpäset nimittäin eivät ole kovin mukavia.

Inhottavia ja ärsyttäviä. Tapoin hirvikärpäsiä ainakin sata ensin metsässä ja vielä kotona ongin hiuksistakin. Ihanaa pitkistä hiuksista niitä etsiä ja aina kun luuli että nyt ne on kaikki tapettu niin sitten löytyi taas yksi! Vähän kyllä sunnuntaina yllätyin, etten löytänyt enää yhtäkään. Mutta hyvä niin.

Humun isä haki metsästä aamuneljän aikohin (vai oliko se puoli neljä...?). Tai ei ihan metsästä asti, väsynyt koira tuli yli puoli välissä kotoa vastaan. Isä sitten noukki sen kyytiin ja ajoi kotiin. Koko sunnuntain se makasikin visusti kopissaan. Olihan sillä rankka työpäivä/yö takana!