Joulukalenteri | 4. luukku

Tiistaina vietetään Suomen 99. itsenäisyyspäivää. Sen kunniaksi olen ottanut muutamia aiheeseen sopivia kuvia. Suomalaisuutta kuviin sain itsetehdyllä lippunauhalla, jonka helpon ohjeen jaan teillekin.

Kuten jo sanottu, lippunauha on todella helppo tehdä eikä siihen tarvita mitään mitä ei esimerkiksi Halpa-Hallista tai Citymarketista löytyisi. Lippunauhan voi varmasti tehdä monella tapaa, itse tarvitsin sen tekoon kuitenkin:

• valkoista paperia
• sinisen tussin
• lyijykynän (pyyhekumi)
• viivoittimen
• sakset
• liimaa
• narua/lankaa

Aloitin lippujen teon taittamalla valkoisen A4 paperi pystysuunnassa kaksinkerroin. Älä katkaise paperia taittokohdasta! Yhdestä paperista saa neljä lippua ja lipun korkeus on 7,4 cm (tai leveys jos katsot lippua pystysuunnassa). Joten mittaa viivoittimella välit, että saat paperista varmasti ne neljä lippua. Lippuja voi tehdä miten paljon vain haluaa, itse tein niitä 15.

Seuraavaksi on piirrettävä Suomen lippu. Sen voi tehdä työläimmän kautta tai siten miten minä tein. Piirsin sinisen kehikon ja käytin sitä muottina. Lopuksi risti väritetään, itse käytin tähän vaiheeseen sinistä tussia. Lipun voi värittää molemmilta puolilta, mutta minä säästin aikaa ja kärsivällisyyttä värittämällä vain toisen puolen.
Laitoin liput n. 15 cm:n välein naruun limalla kiinni. Ostin Info-kirjakaupasta hamppunarua(?), joka mielestäni sopii tuohon lippunauhaan. Suosittelen laittamaan liput enemmän toisiinsa kiinni, että ne tulisivat ennemmän kuvissakin esiin.

Liiman kuivuttua liput hieman käpristyvät, joten suosittelen laittamaan ne painon alle yöksi. Olisin itse laittanut jo ennen liiman kuivumista, mutta en tajunnut. Ne olivat yön painon alla ja suoristuivatkin sitten hieman, ei se niin tarkkaa ole!

Ja tässä on valmis lippunauha. Siitä saattoi tulla turhan pitkä, mutta ehkä sitä voi sitten käyttää johonkin muuhunkin. Olen kyllä tyytyväinen aikaansaannokseeni, aikaa tähän käytin kuitenkin kaksi päivää.

Ylihuomenna vietämme itsenäisyyspäivää ja saatte sen päivän luukussa nähdä millaisia kuvia sain Helyn ja lippunauhan kanssa aikaan!

Joulukalenteri | 3. luukku

Raju on hieman vetäytynyt syrjään tässä blogissa, mutta toivottavasti ette ole tätä tyyppiä unohtaneet. Saattaa kuitenkin olla, ettette tiedä Rajusta aivan kaikkea, joten tässä kuusi faktaa:
1. Raju on tullut isäni tutulta eli aivan meidän läheltä. Rajun kehitystä olen siis seurannut aivan pienestä asti. Ensimmäisen kerran kävimme katsomassa Rajua, kun se oli viikon ikäinen.

2. Rajulle oli kaksi nimivaihtoehtoa; Raju ja Raisu. Isänä halusi jostain syystä tälläisen rajun nimen koiralle, mutta ei se tätä leppoisaa syliin tunkevaa koiraa kuvaa ollenkaan!

3. Rajulla on sen syntymästä asti ollut niskassa valkoinen mersun merkki. Merkki on aivan "puhtaan" muotoinen eikä ole muuttanut muotoaan juuri yhtään.

4. Raju tuli talvella ja sai tietenkin heti koppinsa luukulle muoviläpän, estämään kylmän ilman joutumista sisälle. Raju ei innostunut tästä näköesteestä ja söi sen kymmenen sentin mittaiseksi. Myös seuraavasta läpästä se söi puolet, mutta tämä nykyinen on pysynyt ihan kohtuullisen kokoisena. Nurkkia se on hieman nakertanut, jotta kuonolle olisi hyvä reikä. Luukun syömistä yritettiin ehkäistä etikalla ja aikansa se toimikin.

5. Raju on erittäin ystävällinen. Se haukkuu aina uusille ihmisille ja eläimille, ja sen vuoksi jotkut pelkäävät koiraa. Oikeasti se on erittäin ystävällinen ja hellyydenkipeä. Se tulee aina kopista rapsuteltavaksi ja tunkee nenänsä häkin reiästä suukotettavaksi.

6. Iltaruuan aikaan koirille toimii merkkinä ruokalaatikon kolaus. Silloin alkaa tapahtua. Hely haukkuu, Hilla pysyy suht' hiljaa ja rauhassa ja Raju riekkuu. Rajulla on tapana ensin juosta häkin reunaa pitkin ja hypätä vuoron perään häkin oveen ja sitten kopin seinään. Kun ruokkija on Hillan häkin kohdalla, se painuu koppiin. Se katsoo malttamattomana kopin suulta, häntä seinään vispaten. Se pysyy kopissa siihen asti, kunnes saa luvan tulla syömään. Isä on myös yrittänyt saada Rajua istumaan viereensä ja odottamaan ennen kuin saa ottaa ruokaa. Minulla tämä ei toimi, mutta isäni on saanut sen (kai) toimimaankin!

Joulukalenteri | 2. luukku

Toinen päivä starttaa ja tänään kerron teille vaihtoehtoja kävelylenkeille. Itse ainakin kyllästyn, jos joudun kiertää kävellen samoja lenkkejä päivästä toiseen. Kaikenlaisia liikutusmuotoja on tullut kokeiltua, jotta Hely saisi purettua energiaa ja itselle tulisi hyvä omatunto siitä, että koira on saanut lenkkinsä. Tässä muutama ensin mieleen tullut.

• Pyöräily

Lyhyessa ajassa pystyy kiertämään jo monen kilometrin lenkin. Itse pyöräilen lähinnä keväisin ja vain, jos en jaksa lähteä kävelemään. Välillä innostun pyöräilystä enemmän ja silloin saatan tehdä todella pitkiä lenkkejä sellaisissa paikoissa joissa en normaalisti lenkkeile. Helyn kanssa on siinä mielessä helppo pyöräillä, että se jaksaa. Vauhtia sillä piisaa ja se jaksaa mennä pitkiä matkoja. Helyn jatkuva pysähtely haistelun takia on vain vähän raivostuttavaa.

Jotkut käyttävät koirillaan vetovaljaita ja käyttävät pyöräilyä ns. treeninä koirille, mutta Hely ei paljon pyöräillessä vedä vaan menee hihna sopivasti löysällä. Jaksaapahan koira enemmän.

• Hiihto

Tämä on oma lempparini! Hankalaa tosin, jos Hely on hihnassa, sillä se pelkää sauvoja. Keskelle korpea vie talvisin eräs latu, johon uskallan Helyn päästää irti. Harvoin tulee ketään vastaan ja, jos tulee useimmiten joku tuttu henkilö. Sitten tosin olen pulassa, jos vastaan tulee koira!

Hiihto on mukava harrastus koiran kanssa, ja pidän siitä ihan ilman koiraakin. Pitää vain muistaa, että jokainen latu ei ole koirille tarkoitettu ja muutkin suksittelijat on otettava huomioon. He tuskin haluavat koirakaveria peräänsä juoksemaan.

• Potkukelkkailu

Toinen ehdoton suosikkini. Onneksi tämä on talvisin mahdollista ilman metrin hankeakin. Syrjäiset metsätiet ovat liukkaita, eikä niille ajeta hiekkaa hankaloittamaan potkukelkkailua. Eipä niitä tosin auratakaan heti aamusta.

Hely pitää siitä, kun saa laittaa vähän tassuihinsa vauhtia, joten potkukelkkailu on senkin mielestä mukavaa. Tosin kelkkaa se hieman varoo, mutta tämäkin varovaisuus haihtuu, kun laitan sen flexiin tai joku hyppää kyytiin ja ottaa koiran hihnan käteensä.

• Vaeltaminen

Kävelyähän tämäkin on, mutta halusin sen ottaa kuitenkin mukaan. Olemme kiertäneet tänä vuonna Helyn ja äidin kanssa laavuja ja vaellelleet siinä samalla paikasta toiseen. Koen vaeltamisen kävelystä huolimatta aivan eri asiaksi kuin kävelylenkin. Metsät ja pitkospuut tuovat ainakin vaihtelua lenkkeilyyn!

• Takapiha-agility

Jos sitä voi millään tavalla agilityksi kutsua. Puhun mielummin hyppimisestä, sillä sitähän se on. Viimeisimmistä hyppelyistä on jo aikaa, mutta joskus tein tätä useinkin. Ei se varmasti Helyn lempipuuhaa ollut, mutta teki kuitenkin, kun vähän herkkuja antoi haisteltavaksi.

Mitään vakavaa ei hyppiminen ole minulle (tai Helylle) ollut, omaksi iloksemme olemme joskus muutaman esteen poppineet.

Fasaanijahdissa

Yritin ottaa viikonloppuna itsenäisyyspäiväkuvia, mutta lauantaina Hely pisti stopin heti alkuunsa. Naapurimme häkkifasaanit saivat olla rauhassa koko kesän, monen kuukauden ajan. Kunnes Hely viimein tajusi niiden olinpaikan.

Helyn kiinni saaminen olikin oma haasteensä. Yksin en olisi sitä saanut kiinni, mutta äidin avustuksella sain koirasta viimein otteeni. Erittäin vastahakoisesti Hely seurasi ärtynyttä kuvaajaansa naapurista oman tontin puolelle. Meni kuvaukset mönkään :D.

Ihan mukava juttu, että Hely haukkuu edes jollekin muulle kuin oraville, mutta valitsi sitten kohteekseen juuri naapurin fasaanit. Yritä nyt sitten miettiä pitääkö olla vihainen vain kehua, kun lintukoira osoitti kiinnostuksensa (naapurin) fasaaneihin. No, kotiin palasin ärtyneenä, jälkeen päin juttu vain naurattaa. Onneksi naapurimme ei ole (toivottavasti) vihainen Helyn tervehdyskäynnistä!

Yritin kuvata sunnuntaina joitakin kuvia itsenäisyyspäiväksi, mutta homma taisi siirtyä seuraavalla viikonlopulle. Kuvasin myös videota päivästämme, joka tosin jäi vähän kesken.

Joulukalenteri | 1. luukku

Tervetuloa joulukuu! Toivottavasti saadaan tämä kuukausi etenemään nopeasti, sitä jouluahan kaikki odottavat. Ensimmäisessä luukussa käyn läpi muutaman vinkin, joista voi olla apua joulukuvia ottaessa.

Kuinka onnistut saamaan koirastasi jouluaiheisia kuvia:

Yhtä hankalaa joka vuosi. Asiaa tietenkin helpottaa, jos koiralle on opetettu peruskäskyjä kuten istu tai paikka. Entäs, jos koira on itsepäinen metsästyskoira, jota ei kiinnosta istua tonttulakki päässä kameran edessä. Välillä menee hermot ja tekee mieli repiä hiukset päästä, mutta... Siihen tottuu. Jaan muutaman Helyn kohdalla toimineen vinkin, joista saattaa olla apua muillekin. Toisaalta, maalaisjärkeä hyväksi käyttäen nämä ovat varmasti jo monelle tuttuja.

• Vaihda tonttulakki johonkin helpompaan

Kaikki mikä joutuu Helyn päähän, tulee nopeasti alas. Kuvien otto helpottui suuresti, kun vaihdoin tonttulakin tilalle havukranssin.

• Juttelu ja rauhaton ympäristö

Juttelu saattaa kiinnittää koiran huomion sinuun, jolloin se katsoo kameraan päin mielenkiintoinen ilme kasvoilleen (ja pystykorvaisilla korvat pystyssä), Rauhattomalla ympäristöllä tarkoitan kauempaa kantautuvia ääniä kuten koiran haukunta, lasten äänet tai traktori. Hely kiinnittää huomionsa paremmin kauempaa kuuluviin ääniin kuin esim. minuun.

• Jouluinen tausta

Ei koiran päälle tarvitse välttämättä laittaa mitään. Itse olen luopunut koko tonttulakista ja vaihtanut sen tilalle lyhdyt, kranssit ja värit. Tosin koko pystykorva on niin jouluisen värinen, että blogissani on ympäri vuoden joulu!

• Ota kaveri avuksi

Kuvien otto saattaa helpottua, jos keskityt itse kuvaamiseen ja annat kaverisi viihdyttää koiraa ja huolehtia, että kaikki pysyvät paikallaan.

• Tilannekuva/muokkaaminen
Eihän jouluisen kuvan tarvitse olla mikään poseerauskuva. Voit ottaa juoksevasta, leikkivästä tai vaikka syövästä koirasta kuvan ja halutessasi muokata siitä itse jouluisemman.

Meillä kasvaa fiksu koira!

Edelleenkin Hilla on se porukan hölmö, joka tunkee syliin ja nojautuu jalkoja vasten kerjäämään huomiota. Mutta on se kasvanutkin, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Hilla on fiksu, se on myönnettävä. Jossain vaiheessa tuskailin hihnakäyttäytymistä, ei se vieläkään täydellistä ole, mutta etenee kuitenkin. Vetäminen on vähentynyt ja se alkaa pikku hiljaa ymmärtää hihnassa kulkemisen saloja. Muutaman tunnin takaisella metsäreissulla saattoi toki olla osansa asiaan, isomman koiran perässä kun on niin hankala pysyä, pitää laittaa kaikki peliin!

Lauantai-iltana totesin myös erään erittäin positiivisen asian, Hilla on mukava ruokkia. Siinä missä Raju antaa innon purkautua riehumiseen, Hilla kylmän rauhallisesti kävelee koppiinsa odottamaan. Se kurkkii kopin luukulta sen aikaa, kun laitan ruuan sen kuppiin. Sitten se rauhassa astelee ulos, jää hetkeksi jalkoihin siliteltäväksi ja vasta sen jälkeen menee syömään. Isäni on ottanut tuohon mukaan istu-käskynkin, mutta minä jätin sen väliin. Tuli kyllä hyvä mieli lauantaina koirien ruokinnan aikaan!

Saanko pyytää kysymyksiä?

Instagramin puolelta ei montaa innokasta kysyjää löytynyt, kiitos kuitenkin heille joilta kysymyksiä tuli. Kokeillaan nyt vielä kolmannen kerran, tällä kertaa blogin puolella.

Joulukalenteriin tulee yksi varma luukku liittyen Hillaan, kysymyspostaus. Eli ei kysymyksiä Helystä, Rajusta tai minusta, vaan nuorimmasta häslääjästä Hillasta. Kysymykset saavat liittyä Hillan tulopäivästä tähän päivään saakka, tai miksei tulevaisuutenkin. Koti, metsästys, leikit, häkki/koppi, ruoka... Mitä vain! Nyt kysymyksiä kommenttikenttään, niin saan yhden luukun taas valmiiksi!

Plussakohtana olisi vielä toivekuvapostauksen toiveet. Jos joitakin asioita siihen liittyen tulee mieleen, niin kommenttia tulemaan! Siinä aiheet saavat mennä niin pitkälle kuin mielikuvitus riittää, kunhan ei aivan henkilökohtaisuuksiin mennä. Esimerkkinä heitän paras kaveri, suru ja muisto.

Viikonlopun kuvausmaratoni

Lumen tuoma valo innostaa minut kuvaamaan aivan uudella innolla. Erityisesti lauantai oli valokuvauksen kannalta aivan upea päivä aamusta alkaen. Harmillisesti juuri sinä päivänä valokuvaus jäi vähemmälle lähinnä sen vuoksi, että Helyä ei kiinnostanut. Se olisi mieluummin juossut metsässä tai edes liikkunut eteenpäin. Paikallaan olo ei tullut kysymykseenkään.

Lauantaina otin ensimmäiset "koekuvat" Helystä itsenäisyyspäivää varten. Kaikki muu on hoidettu ja suunniteltu, enää itse kuvat puuttuvat. Toivon mukaan marraskuun lopussa maa on valkoinen, muuten suunnitelmiini tulee suuria muutoksia. Itsenäisyyspäivästä päästään kätevästi aiheeseen joulukuu ja siitä joulukalenteriin. Joulukalenteri etenee, viimein. Tietenkään kaikkia luukkuja ei ole edes suunniteltu, mutta viisi ensimmäistä on julkaisua vaille valmiita. Kerrankin olen tämän kanssa ajoissa.

Sunnuntai oli hieman synkempi päivä, mutta lumi toi onneksi valoisuutta kuviin. Pikkuveljeni avustuksella otin muutaman kuvan ajokoiristakin, joiden poseeraustaito on hieman nollan alapuolella! Hillan kanssa poseerattiin lopulta yhdessä kameralle, sillä kaikkein helpoiten se rauhoittuu, kun saa hypätä puoliksi syliin ja katsella siitä maailmaa.

Hely on alkanut vaihtamaan turkkiansa uuteen, tulkaa nyt joku kertomaan tuolle koiralle ettei sitä karvaa aleta keskellä talvea vaihtamaan! Olisi tehnyt sen edes syksyllä. Vielä, kun löytäisi jostain koirien harjat, ne tuntuvat aina olevan hukassa.

Yritän kursia tätä blogiakin vähän kasaan ennen joulukuuta. Postauksia on tullut todella vähän siihen nähden mitä olen ennen kirjoittanut, koirien kuulumiset ovat jääneet kertomatta ja ulkoasukin kaipaa jotain talvisempaa. Onneksi nyt löytyy muutama talvinen kuva kansioista, niin pääsen fiksaamaan uutta banneria.

Joululoman jälkeen minulla alkaa kuuden viikon työssäoppiminen, jonka toivon mukaan voin tehdä omalla paikkakunnalla, joka tarkoittaa, että voin koirienkin kanssa olla enemmän. Siitä kuitenkin myöhemmin lisää, eletään nyt joulu ensin.

Pitkän päivän jälkeen väsyttää

Pitkästä aikaa sain Rajustakin kuvia, kun se tuotiin sisälle lämpimään metsäreissun jälkeen. Kovasti koiraa väsytti, silmät meinasivat väkisinkin sulkeutua. Ei vain malttanut laskea päätä nukkuakseen. Lopulta se rauhoittui ihan kunnolla ja laittoi kyljelleen nurkkaan. Raju on kyllä muutenkin todella rauhallinen sisällä. Se saattaa vähän kierrellä, mutta rauhoittuu aina lopulta johonkin makuulle.

Haava rinnassakin on parantunut hyvin. Vielä pitäisi saada siihen kunnon karva, mutta muuten siinä ei ole enää mitään.

Pakkaspäivät

Kuraiset tiet ovat jäässä, puut ja maa kuurassa ja pakkanen iskee päin kasvoja lenkillä. Ne ovat mukavia päiviä, erityisesti jos taivaalla paistaa aurinko tuomassa valoa. Kylmä on tietysti ja joskus miettii, että voi kun saisi samanlaisen turkin päälleen, mikä Helyltä löytyy. Mutta vaatetta päälle ihmiset, talvi tuli! Lunta täältä ei paljoa löydy, tuntuu että koko muu Suomi on lumen peitossa. Tännekin toivotaan lunta...!