tiistai 12. tammikuuta 2016

Kuvahaaste

Rauha, tunnelma, ilo, jouluisuus, talvisuus. Ne olivat sanat, joihin piti liittää jokin kuva. Vaihdoin kuitenkin jouluisuuden tilalle ystävyyden, sillä joulu oli ja meni. Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Tai jotain sinne päin ;).

RAUHA
Kuvassa oli oikeasti rauhaisa tunnelma. Raju oli 10 tunnin metsäreissun jälkeen ihan puhki. Se tuotiin sisälle juomaan ja tarkistamaan tassujen tilanne. Raju pisti makuulle ja silmät kiinni. On se hurmaava koira!


TUNNELMA
Ensin oikein yrittämällä yritin ottaa tälläistä kuvaa, mutta sitten tilanne tulikin ihan yllättäen. Kuva sopii tähän kohtaan kuin nenä päähän!


ILO
Kuvittelin ilon koiran kannalta. Olisin voinut valita tähän kuvan, jossa Hely juoksee. Tiedän kuitenkin, että tässä tilanteessa Hely oli ikionnellinen. Hiirenmetsästys on koiran lempipuuhia.


YSTÄVYYS
Kuvasta välittyy ystävyys ja toisesta välittäminen. Katsomme samaan suuntaan ja rapsutan samalla Helyä. Vaatii myös paljon tuolta koiralta pysyä paikoillaan.


TALVISUUS
Tästä kuvasta talvisen tekee lumi ja potkukelkkailu. Lunta oli tuona marraskuun viikonloppuna niin paljon, että kuusen oksatkin taipuivat lumen painosta.


sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Aurinkoinen aamupäivä




Kymmenen aikaan otin itseäni niskasta kiinni ja rohkeasti astuin -20 asteen pakkaseen. Onneksi pakkaset ovat vain pukeutumiskysymyksiä. Villasukat jalkaan ja fleecetakki niskaan, menoksi vaan! Hely lähti innoissaan mukaan, kuten aina. Siitä vasta koiran riemu repesi, kun irrotin flexin lukon kaulapannasta.

Unohdin koiran herkut kotiin, mutta totesin ettei niitä tarvitsekaan. Hely meni omia polkujaan, mutta tuntui silti ottavan koko ajan kontaktia minuun. Se lähti perääni, jos menin montakymmentä metriä sen edellä ja tuli silloin tällöin käskystä luokse/samaan suuntaan. KUNNES... Ystävämme riistavietti ja hiiret saapuivat kuvioihin. Se siitä tottelevaisesta koirasta sitten. Lopulta jouduin lähteä hakemaan Helyä pellolta, onneksi se lähti vastaan. Toista kertaa tämä ei enää toiminutkaan, vaan jouduin "syöksyä" Helyn kiinni. Loppumatkan se pysyikin hihnan päässä.

Tänään oli kaunis, aurinkoinen päivä ja hyvän pukeutumisen vuoksi mukava pakkanen. Oli kiva pitkästä aikaa kierrellä tuttuja peltojakin. Loppujen lopuksi Helykin käyttäytyi ihan hyvin (jos miinustetaan tottelevaisuusongelmat)








Blogger pilasi kuvien laadun, pahoitteluni siitä

perjantai 8. tammikuuta 2016

Mitä mieltä minä olen?

Kovasti tekisi mieli puuttua moneen keskusteluun kertomaan oma mielipiteeni. En kuitenkaan halua omilla mielipiteilläni saada aikaan kauheaa raivoa ja pysyn siksi hiljaa. En halua olla ihminen, josta kukaan ei pidä. Olen monesti saanut todeta, että sillä tietyllä hetkellä olisin voinut olla ihan hipihiljaa. Kun minua ärsyttää tai olen vahvasti eri mieltä jostain asiasta, suustani ei välttämättä tule kovin ystävällistä palautetta. Olen suuren suuni ansioista aiheuttanut monen monta riitaa, jotka olen onnekseni saanut sovittua myöhemmin. Joskus pitäisi vain tajuta pitää suu kiinni, koska ihan jokainen tulee myöhemmällä iällä katumaan rumia sanojaan. Minäkin kadun monia asioita, vaikka teen samoja virheitä monesti vielä parinkin vuoden päästä. Ehkä vielä joskus opin pitämään suuni kiinni.

Heititte minulle joskus aikoja sitten asioita, joista voisin kertoa mielipiteeni. Otin pari juttua pois, koska en saanut siihen kohtaan kirjoitettua yhtään mitään. Minulla ei vain ollut mielipidettä kyseiseen asiaan.


Metsästyskoirat - Mahtavaa, että tämä ja metsästys tulivat tähän! Oma mielipiteeni metsästyskoirista ei voi olla kuin myönteinen. Isä ja hänen kaveripiirinsä muodostuvat hyvin vahvasti metsästäjistä ja sitä kautta metsästyksestä ja metsästyskoirista. Meillä ei ole muita koiria ollutkaan kuin metsästyskoiria ja ne ovat omalla tavallaan upeita koiria. Hyvin erilaisia kuin seurakoirat, koska harrastukset näiden kahden välillä on aivan erilaiset. Monet kerrat on hermot mennyt, kun koira bongaa oravan tai fasaanin, mutta minkäs sille mahtaa, kun riistavietti on niin suuri. Työtäänhän ne vain tekevät. Lyhyesti sanottuna metsästyskoirat ovat rohkeita ja määrätietoisia, mutta kuitenkin pohjimmiltaan ystävällisiä ja sydämmellisiä. Rajukin uljaana metsästyskoirana yrittää aina hypätä syliin... :D. Lisäksi useat metsästyskoirarodut ovat terveitä ja alkukantaisia.

Metsästys - Monet kerrat olen rämpinyt metsässä ja kastunut vesi/räntäsateessa, istunut nuotiolla ja seurannut puhelimen tai tabletin näytöltä koiran menoa. Ja kyllä, se on kivaa. Yksikään kaverini ei tätä ymmärrä, mutta se ei minua haittaa.

Metsästys on hieno harrastus ja vaikka monet miten väittäisivät metsästyksen olevan vain ampumista, niin väärässä ovat. Miettikääpä miten kävisi, jos metsästys lopetettaisiin. Haluaisitko joutua yhä useammin ja useammin hirvikolariin? Metsästys on mm. riistanhoitoa! Eivät ne metsästäjät vain jysäyttele eläimiä kumoon vaan esimerkiksi ruokkivat eläimiä. Isälläkin on riistapelto ja riistakamera sianraatojen vieressä. Eiköhän se mielipiteeni tullut aika hyvin selville.

Sairaat rodut - Mitkä te luettelette sairaiksi roduiksi? Minulle ne ovat nämä lyttykuonot, jotka suoraan sanottuna näyttävätkin heti sairailta. Kuten moni muukin varmasti, itse suosin terveitä rotuja. Onneksi kansalliskoiramme näyttää tässä asissa esimerkkiä ;)

Chihuahua - Oikeasti, miten vaikea on kirjoittaa chihuahua! Jouduin käyttämään apunani googlea tämän rodun oikeinkirjoittamiseen, anteeksi! En tunne ketään tutuistani, jolla olisi chihuahua ja ennen ajattelinkin tätä vain kaupunkilaisten käsilaukkukoirana... En kuitenkaan enää voi olla samaa mieltä, kiitos siitä Hiuhau -blogin kirjoittajalle. Kun luin joskus aikoja sitten tuota blogia, aloin oikeasti miettiä onko tämä rotu muka tuollainen. Ei se ole, chihuahuat ovat oikein suloisia ja energisia pikku pakkauksia! Ennakkoluulot rodun edustajia kohtaan ovat hävinneet! Anteeksi oikeasti kaikille rodun omistajille, en ole enää sitä mieltä, että chihuahuat ovat vain kaupunkilaisten sylikoiria! :D

Koiratanssi - Olen itsekin joskus halunnut kokeillä tätä, koska koiratanssi näyttää hienolta. Koiralla ja ihmisellä on varmasti hauskaa yhdessä ja heidän välinen luottamus ja side varmasti vahvistuu. Ainakin uskoisin näin.



Agility - Vaarallinen, mutta ihailtava laji. Minusta ei olisi siihen ja oikeasti ihailen niitä jotka agilityä harrastavat.

Eläinrääkkäys - Voiko joku oikeasti sanoa, että eläinrääkkäys on oikein? Olisin järkyttynyt, jos joku tulisi kertomaan minulle rääkkäävänsä eläimiä. Eläinrääkkääjät voisivat miettiä itsensä siihen eläimen tilalle, miltä se tuntuisi? Veikkaan ettet ainakaan riemusta kiljuisi.

Kulkukoirat - Surullista, että tässä maailmassa, joka on kehittyy ihan hurjasti jatkuvasti, on koiria ilman kotia, suojaa ja ruokaa. Voin vain kuvitella niiden hädän ja pelon, onneksi on ihmisiä jotka tekevät näiden koirien hyväksi jotain ja antavat niille uuden mahdollisuuden. Paremman mahdollisuuden.

Kulkukoirien ansaitsema uusi elämä - Ehdottomasti kaikki kulkukoirat ansaitsevat uuden elämän, jossa ne hyväksytään juuri sellaisenaan.

Ansaitsevatko kulkukoirat uuden kodin - Totta kai ansaitsevat! Mielestäni kaikkien koirien on saatava rakastava koti, joka on juuri sille koiralle täydellinen.

torstai 7. tammikuuta 2016

Loppiainen 6.1


Silmät pyöreinä, kylmästä hytisten katsoin lämpömittaria. Lukemat näyttivät vähintäänkin -25 astetta, ylikin. Silti lähdimme isän, pikkuveljeni ja Helyn kanssa metsään kävelemään. Kasvot jäätyivät tunnottomiksi ja hiukset olivat aivan kuurassa. Kuitenkin, kun kunnolla puki vaatetta päälle, ei ollut kylmä ja pystyi vähän iloitsemaankin kunnon talvesta.

Hely kitisi malttamattomana koko automatkan pikkuveljeni sylissä. Se kerjäsi rapsutuksia ja yritti kiinnittää huomiomme siihen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kitinä loppui, kun auto pysähtyi ja päästin Helyn ulos.



Sää oli kylmyyden lisäksi aurinkoinen ja nätti. Kameran molemmista akuista loppui akku pakkasen takia, joten kuvamateriaali jäi aika vähäiseksi. Helyä tosin ei paljoa näkynyt. Se juoksi metsässä edellämme ja kävi välillä tarkistamassa olemmeko tulossa. Vaikka kaikki joet ja ojat olivat jäässä, Hely ei uskaltanut ylittää yhtäkään. Pitkän aikaa menimme koiran kanssa eripuolilla isoa ojaa, kun Hely ei maanitteluista huolimatta uskaltanut ylittää ojaa. Yhden ojan yli isä nosti Hely oikealle puolelle, koska muuten Hely olisi jäänyt toiselle puolelle huutamaan. Sitten matka jatkuikin normaalisti. Helyllä vauhtia ja äkillisiä suunnan muutoksia riitti. Kurssia jouduimme vaihtamaan kerran, kun huomasimme edessä toisen koiran jäljet. Kerran piti tarkistaa mihin koira hävisi, mutta aika pian Hely tuli metsästä.

Autolle tullessa sormet, naama ja varpaat olivat jäässä, mutta onneksi Helyn pehmeä turkki lämmitti sylissäni. Kotimatkalla ohitimme toisen koiran ja yksi haukahduskin kuului. Onneksi ei sen enempää, sillä kimeä haukunta korvan juuressa ei ole kauhean mukavan kuuloista.



Sää on Helylle aivan täydellinen. Se tulee mieluusti ulos kopistaan pitkäksikin aikaa eikä välitä kylmästä ollenkaan. Rajukin tulee pihalle tsekkaamaan kuka tuli ja mikä oli asia. Sitten se katoaa koppinsa uumeniin. Isä vaihtoi Rajulle kopinluukunkin, ettei sen kautta tule kylmää ilmaa. Lattialämmityksen vuoksi kopissa on kuitenkin lämmin ja Raju viihtyy.




keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Haaste || osa 2


Olin jo täysin unohtanut tämän, mutta eilen onneksi muistui mieleen! Näitä haasteita ei jatkuvasti viitsisi toteuttaa, ettei blogi täyttyisi näillä, tässä kuitenkin tämä haaste. Tällä kertaa en vastaa vain "Helyn puolesta", vaan myös Raju pääsee mukaan.

Kaikki tietävät säännöt, kiitos siis Temppukoira & Metsäkoira -blogin kirjoittajalle. En haasta ketään, enkä keksi uusia kysymyksiä.

Huonoin piirre koirassasi?
Hely: Liika itsepäisyys. Välillä hieman ärsyttävää, kun koiralla on jokaiseen asiaan mielipide. Vieläpä sellainen mielipide, joka eroaa suuresti omastani. Toisaalta taas itsepäisyys on yksi Helyn hienoimpia puolia.
Raju: Se tekee tarpeensa häkin oven eteen! Ihanaa käydä ruokkimassa koirat, kun Raju hyppii pitkin häkkiä. 

Vetääkö koirasi hihnassa?
Hely: Ei vedä niin, että kulkisin jatkuvasti takakenossa ja joutuisin jarruttelemaan. Välillä vähän nykii, mutta ei oikeastaan vedä.
Raju: Toisinaan vetää. Isona ja vahvana koirana se saisi minut helposti kumoon, mutta aina kun minä olen sitä taluttanut, kaikki on mennyt oikein hyvin. En ole ollut kertaakaan kumossa!

Parasta koirassasi?
Hely: Uskollisuus. Vaikka Hely on henkeen ja vereen isän koira, se tottelee minuakin todella hyvin.
Raju: Luonne. Se on niin hyväntahtoinen, utelias, sydämellinen ja hassu. 

Mikä on lempi koirarotusi?
Suomenpystykorvahan se taitaapi olla.

Koirasi lempiherkku?
En tiedä lasketaanko tämä ihan ruuaksi, mutta meillä se on harvinainen herkku., molemmilla. Hirvenliha nimittäin. (Kaikki lihaa kyllä menee! Itseasiassa kaikki mikä vähänkin näyttää syötävältä.)

Onko koirallasi joulukalenteri?
Ei ole eikä tule, aika turhalta kuulostaa. Itse olen aika säästäväinen rahan suhteen, enkä mihinkään turhaan kuluta rahojani. Pieni ostoshan tuo olisi, mutta en näe tarpeelliseksi.

Kuinka vanha koirasi on?
Hely on seitsemän vuotias, syntynyt 2008.
Raju täytti marraskuussa kolme, syntynyt 2012.

Tykkäätkö enemmän videoida vai valokuvata?
Riippuu ihan kuvattavasta. Valokuvaus ehkä just ja just vie voiton.

Kuinka usein koirasi käy näyttelyissä?
Hely: Ei koskaan. Kerran pentuna kävi, mutta siihen jäi.
Raju: On harkittu ja varmasti vielä tullaan joskus käymäänkin. 

Kuinka usein käytte koirasi kanssa lenkillä viikossa?
Hely: Vaihtelee suuresti. Viikonlopuille menee useimmiten meidän lenkkeilymme, koulu verottaa!
Raju: Erittäin harvoin. Jos Raju pääsee lenkille,  mennään silloin pyörällä.

Koirasi paras teko?
Hely: Vaikea sanoa, ehkäpä sitten se, kun Hely tähän maailmaan tupsahti ja tuli piristämään meidän elämäämme persoonallaan :).
Raju: Kun se alkoi ajamaan kettua! 


maanantai 4. tammikuuta 2016

Näin syntyi joulutarina

Heips! Kuvankaappausten avulla selitän teille miten sain tekstiä aikaseksi. Postaus tehty 23. joulukuuta, mutta vasta nyt julkaisen.


1. Työpisteeni kaikille blogijutuille. Oma, tuttu ja turvallinen kannettavani. Jossain vaiheessa joulukuuta laitoin myös itselleni muistutuslapun kalenterin luukuista.


2. Sitten kaikki alkoi tietenkin tältä näytöltä, tietokoneen avattuani. Alhaalta voi nähdä kaikki avaamani ohjelmat mitä tähän postaukseen tarvitsin. Yksi sieltä puuttuu, sen avaamme myöhemmin.


3. Spotify on minulla aina auki vaikken musiikkia kuuntelisikaan. Tarinaa kirjoittaessani taustalla soivat joululaulut. Välillä laitoin kaiken musiikin pois, jos piti keskittyä kunnolla. Pari kertaa laitoin myös youtubesta musiikkia.


4. Vasemmasta alakulmasta aukaisin tuon "käynnistä"-sivun ja sieltä valitsin OpenOfficen, johon kirjoitin koko tarinan. Sinne on helppo kirjoittaa ja tekstiä saa muokattua juuri sellaiseksi millasen siitä haluaa.


5. Tähän tarina alkoi tulvia, välillä aktiivisemmin, joskus vähemmän aktiivisemmin. Pari viimeistä luukkua tarinasta teki tiukkaa, kun mitään ei meinannut keksiä eikä oikein huvittanutkaan. Kuitenkin jokainen luukku tuli ajallaan, iso peukku minulle!


6. Kun tarvitsin esim. päivän 23 pätkän, kopioin sen OpenOfficesta...


7. ... ja liitin blogitekstiin. Blogissa vielä tasasin tekstin, laitoin kuvan, tunnisteet ja mahdollisesti vähän tekstiä kuvan alle. Tarinanpätkän ylle kirjoitin vielä päivämäärän. Tällä yritin viestittää sitä, että päähenkilö tavallaan kirjoitti tekstiä päiväkirjaan. Lopuksi vielä julkaisin tekstin ja te luitte sen! Kiitos kaikille tarinaa lukeneille, oli mukava lukea kommenttejanne :).

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Se ajaa kettua!



Kuinka onnellinen voi olla meidän ajokoiran puolesta! Niinhän se menee, että uusi vuosi, uudet kujeet. Rajun kohdalla se pitää todellakin paikkansa. Heti ensimmäisenä päivänä tätä vuotta, kotiin tuli onnellinen koira ja onnellinen omistaja. Pitkästä aikaa oli lähtenyt kettu matkaan haukun kanssa. Lauantai oli välipäivä ja eräänlainen vapaapäivä, kun isä oli lintukokeessa tuomarina.

Tänään kuitenkin taas. Niin se vaan alkoi haukkumaan, vieläpä ketulla. Ei voisi tyytyväisempi olla. Viime vuoden puolella kirottiin kauriit alimpaan... No just sinne. Ja sitten Raju aloittaakin vuoden ikään kuin puhtaalta pöydältä, on se hieno koira! Kotona se tuli kodinhoitohuoneeseen juomaan ja lepäämään hetkeksi. Pieni pakkoloma tuli haljenneen tassun takia. Onneksi se ei ollut pahasti mennyt rikki, vähän rasvaa ja sitten lepoa. Pian taas hypitään ketun perässä!

Raju on siis monet kerrat ennenkin kettua ajanut ja sille on ammuttukin, mutta pari viimeisintä kuukautta ketturintamalla mennyt vähän huonosti, eikä niin vähääkään.







Hely ei ole millekään haukkunut eikä se irti ole ollut, mutta lumen sataessa maahan lähdimme pitkälle lenkille. Oli ihana lenkkeillä lumisella tiellä, pienessä pakkasessa. Yhden huononkin asian ehdin kuitenkin bongata, nimittäin koiran tassuihin paakkuuntuvan lumen. Tällä kertaa siitä päästiin kuitenkin varsin nopeasti eroon. Hely itse ne pääasiassa irrotteli tassuistaan, minä vähän helpin loppua kohden.



perjantai 1. tammikuuta 2016

Uusi vuosi, uudet kujeet, mutta sama itsepäinen pystykorva

Unohtamatta tietenkään meidän hassua lurppakorvaa, Rajua!


Niin vain vuosi vaihtui, 2015 jäi vain muistoihin. Vuosi vaihtui rakettien paukkeessa hyvissä fiiliksissä, toiveet ja haaveet tässä vuodessa. Toivon tältä vuodelta paljon iloa, onnea ja positiivista mieltä.

Koirien vuoden vaihde meni ihan hyvin. Vaikka kahdeksan tuntia oli aikaa ammuskella raketteja, meillä niitä tuli ensimmäiset viisi tuntia ihan harvakseen. Yhdestätoista kahteentoista taas oli niin kauhea pauke, että otin Helynkin sisälle. Katselimme sitten kahdestaan tv:tä olohuoneessa ja odottelimme, että vuosi vaihtuisi.

Kuten sanoin, uusi vuosi, uudet kujeet! Mitään en ikinä suunnittele, vaan annan kaiken mennä omalla painollaan. Aika näyttää mitä tänä vuonna tapahtuu. Blogi menee toivottavasti vain hyvään suuntaan ja pääsen kehittymään kuvaamisessa. Päivitellään tänäkin vuonna blogia ja instagramia iloisin mielin ja usein! Tänä vuonna Rajukin pääsee blogissa suurempaan rooliin :).



Yhdeksi toiveeksi (varmasti koko perheen toiveeksi) on muodostunut asia, joka koskee Rajua. Nimittäin ketulle haukkuminen. Kyllä Raju osaa, sen se on jo monesti todistanut. Usein koiran eteen pömähtää kuitenkin jostain kauris. Riistavietti herää ja illalla kirotaan, kun Raju ajoi koko päivän kaurista.

Tänään Raju ilahdutti meitä kaikkia ajamalla kettua, haukun kanssa. Oikea kultapoika meillä! Kotiin päästyään se sai lihanpalan ja kaikilta kunnon rapsutukset. On se mahtava koira! Tällä uutisella oli hyvä aloittaa vuosi 2016! Toivottavasti kaikilla on mahtava vuosi edessään!


Jäänpala nakerrettavana

Kiitos muuten viime vuonna tulleista seuraajista! Blogin lukijoihin teitä kertyi seitsemän ja instagramiin sata!