Kuvat otettu tämän viikon aikana, ikinä eivät vain meinaa pääse blogiin asti.
Hilla on kovapäisin pentu aikoihin. Se kotiutui ensimmäisellä viikolla erittäin hyvin ja nyt tuntuu kuin pentu olisi ollut täällä aina. Vastoinkäymisiltä ei ole kuitenkaan vältytty. Sen lisäksi, että Hilla on omapäinen ja tekee juuri päinvastoin kuin käsketään, tuli pieni pelko koiran selviämisestä hengissä.
Meille tuli vanhempieni tuttuja kylään ja hain Hillan esittäytymään. Se tuli normaalisti häkistä, ehkä normaalia rauhallisemmin kuin ennen, mutta silloin en huomannut mitään. Vauhti takapihalle oli kova, joten koirasta ei näkynyt kuin vilaus, kun se pyyhälsi terassille. Sitten vasta aloimme katsoa Hillaa tarkemmin, se oli hieman nuutunut ja täynnä ihmeellisiä paukuroita. Jalat olivat aivan täynnä paukuroita, lisäksi selässä ja naamassakin oli niitä. Siinä vaiheessa kaikki olivat aivan ihmeissään, että mikä tuota koiraa vaivaa. Tietysti hätä oli hiukan suurempi, kun kyseessä oli koiranpentu eikä aikuinen koira, mutta ei siinä kukaan paniikkiin mennyt. Hetken ihmettelyn ja tutkimisen jälkeen Hilla sai viilentävän suihkun ja kylmää vettä eteensä. Laitoimme sen makuulle rauhoittumaan, sillä energia oli suihkun jälkeen aivan samaa luokkaa kuin ennenkin. Vähitellen paukurat ja turvotus naamasta katosi, helpotus! Pitkin iltaa tilannetta ollaan tarkkailtu, mutta näyttää siltä että tilanne on nyt ohitse. Emme siis tiedä mikä Hillalle tuli, mutta vahva epäilys on allergiakohtaus.
Ja näin loppuun vielä tiedoksi, Hilla ei käynyt eläinlääkärissä. Pienellä paikkakunnallamme ei ole enää eläinlääkäriä ja tietysti sunnuntai päivä vaikeuttaa asiaa. Viimeksi, kun eläinlääkäriin ollaan jouduttu lähtemään, matkaa taitettiin tunti suuntaansa. Tässä tapauksessa ei nähty tarpeelliseksi mennä eläinlääkäriin. Jos tilanne pahenee, suuntana on eläinlääkäri. Nyt kaikki ok :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti