Keskikesän juhla

Meidän juhannukseen ei mitään erityistä kuulu. Omat juhannussuunnitelmani peruuntuivat, joten kotona menee tämä juhannus. Ei se loppujen lopuksi paljoa harmita, koko perhe on kotona ja koirat Rajua lukuunottamatta ovat saaneet juoksennelle paljon vapaana. Hely ja Hilla olivat jopa keskenään vapaana pihassa ja kaikki meni ihan ok. Hely ei tietenkään tykännyt perässä roikkuvasta nassikasta vaan juoksi Hillan edellä. Lopulta nappasimme Hillan kiinni ja päästimme Helyn häkkiinsä. Siinä mielessä kohtaaminen meni hyvin, että Hely ei edes yrittänyt näykätä Hillaa. Sillä hetkellä olin kyllä aika ylpeä kovapäisestä pystykorvasta. Saa nähdä miten pian tiheä verkko neitien häkkien väliltä lähtee, toistaiseksi se kuitenkin pysyy siinä, varmuuden vuoksi.

Rajusta ja Hillasta vielä sen verran, että ne kaksi tulevat edelleen toimeen hyvin keskenään, mutta ei Raju riemusta kiljunut, kun ne kohtasivat häkin ulkopuolelle. Johtuu tosin varmasti siitä, että Raju ei päässyt karkuun kiipeilevää, teräviä hampaitaan kokeilevaa ajokoiranpentua. Ymmärrän Rajua paremmin kuin hyvin, Hillalla on jäätävän terävät hampaat ja se todellakin osaa käyttää niitä. Yritä siinä sitten kouluttaa neitiä hihnaan kun se haluaakin itse taluttaa itseään. Normaali juttu pennuilla tuo hihnan "järsiminen", mutta aina yhtä tuskastuttavaa.

Ainiin, naapuriin muutti kolmekymmentä fasaania ja olen tässä pari päivää katsellut vuoron perään fasaaneja ja Helyä. Saa nähdä milloin Hely hoksaa linnut, sillä silloin sen löytää ainoastaan sieltä! Näiden lyhyiden kuulumisien myötä toivotan hauskaa, mutta rauhallista juhannusta blogini lukijoille! Pitäkää kiva juhannus, harvoin sattuu näin hyvät kelit tähän aikaan vuodesta.