Hillan kotiutuminen

Helyn tilanteesta kerroinkin jo tarkemmin edellisessä postauksessa, mutta mitenkäs Rajulla sujuu? Ja mitä Hillalle kuuluu?

Raju on edelleen aivan oma itsensä, tuttu ja turvallinen Raju. Kerroin siis jo ensimmäisessä Hillaa koskevassa postauksessa, että Raju suhtautui rauhallisen järkevästi pikkuneitiin ja otti tämän ystävällisesti vastaan. Rajun suhtautuminen Hillaan on vähän rauhallisempaa kuin Helyyn, mikä ei ole minkäänlainen yllätys, Hilla ja Hely ovat niin erilaiset koirat. Hilla ei niinkään leiki muiden koirien kanssa, vaan tykkää itse puuhastella lelujensa kanssa. Rajun tekisi kuitenkin mieli välillä vähän leikkiä Hillan kanssa ja se yrittää haastaa pentua mukaan leikkeihinsä. Harmi, kun Raju on niin suuri ja voimakas Hillaan verrattuna. Raju ei myöskään ihan tajua voimiensa suuruutta, kun se tassullaan kurottaa pientä pentua kohti. Aika napakan ein joutuu siihen vaiheeseen sanomaan, vaikka Hilla osaakin jo vähän varoa. Plussaa on annettava Rajulle siitä, että se osaa suhtautua järkevästi pieneen päähän, joka tunkeutuu häkin väärälle puolelle. Ei Raju sille mitään tee, kunhan katsoo vain.

Rajusta olemme kyllä olleet erittäin ylpeitä, on se vaan niin kultainen koira. Sydän ihan puhdasta kultaa!

Hilla taas on kotiutunut paremmin kuin hyvin. Se alkaa jo tunnistamaan nimeään ja totteleekin sitä oikealle päälle sattuessaan. Tästä voimmekin päätellä Hillan itsepäisyyden. Se on jo vajaan viikon aikana osoittautunut tomeraksi ja rohkeaksi pennuksi, josta metsässä tulee tulevaisuudessa olemaan hyötyä. Tällä hetkellä se aiheuttaa kuitenkin meille paljon työtä ja harmaita hiuksia. Hilla on jo ehtinyt pihaltamme löytämään ne kielletyt paikat, johon se ei saisi mennä. Esimerkkinä grilli, kaivon ympärillä oleva kivikko vesineen ja pelto, johon on lähes metrin pudotus korkeimmalta kohtaa. Myöskään metsään emme ole sitä uskaltaneet käärmeiden vuoksi päästää. Energiaa on oikeasti paljon! Sanoinkin tuossa joku päivä isälleni, että luulin narttukoirien olevan rauhallisempia kuin urokset, mutta nyt voin vain todeta, että Raju oli paljon rauhallisempi pentuna. Hilla on jatkuvasti menossa johonkin ja sen on saatava aina tehdä jotain.

Lemppari leluikseen se on valinnut vanhan lippiksen, nahkaisen piikkarin ja itse tekemäni vetolelun, jota ei tosin vielä ole vedetty. Koivun palat ja kävytkin se nappaa mielellään suuhun. Ne on myös helppo napata maasta koiran suuhun, sen housunpultun tilalle. Kasvattajan luona koko konkkaronkka tykkäsi järsiä tiskiharjaa, mutta se ei ole enää meillä Hillaa innostanut. Rajun sen sijaan on jo kaksi kertaa sen saanut napattua itselleen ja huolestuttavan nopeaa vauhtia harjan varsi katoaa. Kasvattajan luona pentueella oli lelujen joukossa myös ketunhäntä. Siitä Hillakin piti todella paljon ja ensimmäinen koskaan näkemämme kuva pennusta oli ketunhännän kanssa. Harmi, kun Raju on silpunnut kaikki ketunhännät, niin niitäkään ei meiltä enää löydy. Alla kuva kahdesta Hillan lelusta, jotka väkersin kasaan tuossa yksi päivä. Yhtäkään lelua ei ole kaupasta ostettu, vaikka olemme aikoneetkin, aina ne vaan unohtuvat. Näyttää nämäkin silti kelpaavan.

Yksinolemiseen Hillaa on opetettu siitä asti, kun se meille saapui. Vaikka se kovasti viihtyykin ihmisten kanssa, ei kukaan voi jatkuvasti sen kanssa olla, eikä siihen hermotkaan riittäisi. Siksi on tärkeää opettaa Hillalle yksin oleminen. Muut koirat ovat auttaneet siinä huomattavasti, sillä ne tuovat paljon turvaa pennulle. Hyvin Hilla osaa yksin olla, mutta aina se on yhtä innoissaan ottamaan ihmisiä vastaan. Vielä ei ole ulkopuolisia ihmisiä käynyt Hillaa katsomassa, mutta huomenna testataan sekin.