Kuukausikatsaus | huhtikuu

H U H T I K U U N  T A P A H T U M A T

Huhtikuu blogissa oli todella kuvapainotteinen, joka tosin on ristiriidassa oman kuvausaktiivisuuteni kanssa. Hely seisoskeli kameran edessä ja haukkui oraville. Hillan kanssa teimme muutaman pyöräilylenkin. Pyöräilyn kanssa meillä riittää vielä harjoiteltavaa. Niin minä ja pyörä kuin Hillakin olemme olleet välillä kumossa.

H U H T I K U U N  S U O S I K K I

Ennen vappua otetut kuvat Helyn oravajahdista ovat omaan silmään todella kivoja. Blogiin ne päätyivät muokkaamattominen, mutta ehkä säädän niiden kanssa sitten myöhemmin.

H U H T I K U U N  V I E R A I L I J A T

Hieman enemmän sivun katseluita kuin maaliskuussa eli 5507. Noin 100-300 päivittäin.

H U H T I K U U N  P O S T A U S  &  O M A  S U O S I K K I

Viisi postausta huhtikuulta, ja kuten jo kerran sanottu, hyvin kuvapainotteista. Postauksista moni on nopeaan hutaistuja eikä asiaa ollut paljon jaettavaksi. Viisi postausta kuukaudessa on kuitenkin mielestäni ihan hyvä määrä.

H U H T I K U U  I N S T A G R A M I S S A

Viisitoista julkaisua, joista yksi oli video. Hillan ja Rajun kuva sain eniten tykkäyksiä (116) ja kommentoiduin tietenkin Hillan synttärikuva. Omaan suosikkikuvaa en osaa edes valita, niin paljon kivoja kuvia tuli viime kuulta.

No, onhan sen nimi sentäs Raju. Pitää kai sitä sitte edes yrittää olla raju. Junnuaki pelottaa 😄 | blogissa postaus #suomenajokoira

Henkilön JÄLJILLÄ (@jaljillablogi) jakama julkaisu 8. 04ta 2017 klo 12.55 PDT

Eräsuvun Hilla tänään yhden vuoden!! 🎉 / blogiin tulossa postausta myöhemmin 😊 #eräsuvun #suomenajokoira

Henkilön JÄLJILLÄ (@jaljillablogi) jakama julkaisu 18. 04ta 2017 klo 22.57 PDT

Helyn oravajahti

Jahti ja jahti, miten sen nyt ottaa. Hely on kuulemani mukaan haukkunut koko viikon oravalle, joka sen häkin vieressä pomppii puusta toiseen. Eilen päästin totaalisesti hermostuneen koiran irti. Hetken ihmettelyn jälkeen orava löytyi jälleen, vaikka me muut aloimme epäillä koko otuksen olemassaoloa. Hely sinnikkäästi tuijotti puun latvaan ja haukkui, siellähän se sitten olikin. Lopulta orava sai jatkaa matkaansa, kun Hely käskytettiin häkkiin iltaruokaa syömään.

Eräsuvun Hilla | 1v

Päivälleen vuosi sitten syntyi pitkään odotettu pentue, josta meille saapui Hilla. Itsepäinen ja rohkea sylivauva, josta on kasvamassa kova kettukoira. Metsällä pitää keskittyä, mutta kotona saa sitten leikkiä ja riehua mielensä mukaan. Kotona se yrittääkin parhaansa mukaan haastaa häkkinaapureitaan leikkeihin mukaan. Hely ei innostu junnun touhuista, mutta Raju leikkii välillä mielellään.

Hilla on tuonut mukanaan paljon viihdettä, naurua, turhautumista ja kiukkua. Välillä ärsyttää suunnattomasti jatkuvasti liikkeellä oleva, joka ei tunnu kuulevan mitään eikä ketään. Toisaalta Hilla aiheuttaa viihdettä tempauksillaan. Onhan sen tekemisissä välillä ihmeteltävää, mutta juuri se Hillassa on parasta. Se saa tietämättään kaikki hyvälle tuulelle. Toivottavasti yhteisiä vuosia tulee vielä reilusti lisää, tämä ensimmäinen on nimittäin ollut oikein kiva kaikin puolin!

Pääsiäisen toivotukset

Aiemminkin olisi voinut tulla toivottamaan blogin lukijoille hyvää pääsiäistä, mutta onhan tässä vielä aikaa. Kävin hakemassa kimpun pajunkissoja ja otin kuvat perinteisesti Helyn kanssa. Ajokoirien kanssa en edes uskalla kokeilla, vaikka Hely ei oleyhtään sen kiinnostuneempi kuvattavana olemisesta.

Eka pyöräilykerta ja kaivurikoira

Nämä lumet sulivat jo, onneksi.

Pääsiäinen lähestyy ja sen myötä myös loma, joka omalla kohdallani kestää poikkeuksellisesti yli viikon. Siinä missä muut pitävät muutaman ylimääräisen lomapäivän viikonlopun lisäksi, minun lomani alkoi eilen ja päättyy pääsiäisen jälkeisenä tiistaina. Lomalla ehtii hyvin treenaamaan ja pyöräilemään Hillan kanssa sekä lenkkeilemään ahkerasti pitkiä lenkkejä Helyn kanssa. Pitkästä aikaa voisi myös kuvata jotain muutakin kuin koiria. Ja ehkä vähän niitä koiriakin.

Kolmen viikon sairastelu alkaa vihdoin helpottaa. Heti perjantaina nappasin hihnan päähän sekä Helyn että Hillan. Ensin Helyn kanssa kävellen lenkki ja huomasi heti koiran jääneen vähemmälle liikunnalle. Millään ei malta pysyä paikoillaan vaan koko ajan pitää liikkua ja mahdollisimman nopeaa. Hillan kanssa siinä mielessä helpompaa ettei tarvinnut kauheasti jarrutella. Ensimmäinen pyöräilykerta Hillalle ja sanotaanko, että meni paremmin kuin osasin kuvitella. Valmistauduin kaatumaan monet kerrat, mutta sen sijaan olin pyörän kanssa kumossa vain kerran. Vauhdin kanssa ei ongelmia tullut, sen sijaan tiellä pysyminen meinasi olla vähän hankalaa. Hillalla on niin paljon voimaa, että sai ihan tosissaan kiskoa toiseen suuntaan. Kotiin päästiin kuitenkin ehjin nahoin!

Helyä selkeästi kismittää naapurin fasaanit, jotka viettävät aikaansa koirahäkin läheisyydessä ja pitävät (Helyn) huomiota herättävää ääntä, sen verran isoja kuoppia koira on innostunut viime aikoina kaivamaan. Jonain päivänä jostakusta fasaanista on jäljellä vain muutama höyhen. Sitä päivää en mielelläni odottele, sen verran hankalaa on saada Hely pois fasaanien luota. (Kokemusta on!)

Tää koirakamu on innostunu taas kaivuuhommista. Joku päivä se viel pääsee tekeen lähempää tuttavuutta naapurin fasaanien kans 😅 #suomenpystykorva

Henkilön JÄLJILLÄ (@jaljillablogi) jakama julkaisu 8. 04ta 2017 klo 10.15 PDT

Kuukausikatsaus | maaliskuu

M A A L I S K U U N  T A P A H T U M A T

Maaliskuu oli varsin Hilla painotteinen. Potkukelkkailtiin uusien vetovaljaiden kanssa ja harjoiteltiin hihnassa kulkua. Helyn kanssa tehtiin myös lenkkejä potkukelkkaillen ja lumien sulaessa kävellen. Viime kuussa kävimme myös kaksissa eri näyttelyissä, joista blogissa on postauksetkin. Nyt viimeiset kaksi viikkoa olen ollut flussassa, joten lenkkeily on joutunut hetkeksi tauolle.

M A A L I S K U U N  S U O S I K K I

Näyttelyt. Eikä ainoastaan itse näyttelyt vaan myös Hillan kouluttaminen niihin. SAJ:n päänäyttelyn jälkeen innostuin entistä enemmän ja olemme Hillan kanssa opetelleet miten käyttäydään, jos jossain välissä kehään lähdetään.

M A A L I S K U U N  V I E R A I L I J A T

Joitain poikkeuksia lukuunottamassa blogissa oli päivittäin 100-200 sivunkatselua ja yhteensä niitä kertyi 4992.

M A A L I S K U U N  PO S T A U S  &  O M A  S U O S I K K I

Näen turhana laittaa joka kuukausi luetuinta postausta. Kuun ensimmäinen postaus saa eniten näyttökertoja, uusin vähiten. Tässäkin kuussa se oli helmikuun kuukausikatsaus. Oma suosikki sen sijaan joko mitä mietää puolen vuoden metsästystauko -postaus tai Hillan 11 kuukautiskuvat. Ehkä molemmat. Postauksia julkaisin saman verran kuin tammikuussa eli seitsemän.

M A A L I S K U U  I N S T A G R A M I S S A

Yhteensä julkaisuja tuli 11, joista kaksi on videoita. Pystykorvakuvat keräävät omalla tilillä eniten tykkäyksiä, joten kuva Helystä ja potkukelkasta sai eniten tykkäyksiä. Yhden tykkäyksen erolla toinen oli SPJ:n näyttelystä otettu kuva, joka oli muuten maaliskuun kommentoiduin. Tosin Hillan seisontakuva olisi päässyt tasoihin, jos olisin vastannut kommentteihin. Omaksi suosikkikuvaksi yltää tällä kertaa ainakin Hillasta otettu seisontakuva.

Tänään on potkukelkkailtu ihan urakalla! Ensin Helyn kanssa vajaa kymmenen kilometriä ja heti perään Hillan kanssa reilu kymmenen kilometriä. Kyllä näiden neitien kans kelpaa lenkkeillä ❤😊

Henkilön JÄLJILLÄ (@jaljillablogi) jakama julkaisu 11. 03ta 2017 klo 5.47 PST

Niin paljon lempparikoiria! 😍 / blogissa postaus!

Henkilön JÄLJILLÄ (@jaljillablogi) jakama julkaisu 23. 03ta 2017 klo 12.20 PDT

Eräsuvun Hilla 11 kuukautta ja oppinu edes jotain, nimittäin seisomaan! Kattokaa ny miten hieno koira meillä on 😍😊 #suomenajokoira

Henkilön JÄLJILLÄ (@jaljillablogi) jakama julkaisu 25. 03ta 2017 klo 12.38 PDT

SAJ:n päänäyttely

Suomen Pystykorvajärjestön päänäyttelyn jälkeen tulin kipeäksi enkä ole vieläkään täysin terveenä. SAJ:n näyttelyyn oli kuitenkin päästävä, vaikka sitten vähän flunssaisena. Päänäyttely järjestettiin Kauhavalla Anssin Jussin Areenalla (Härmän kylpylä) ja pidettiin sisätiloissa. Kehiä oli kaksi ja suomenajokoiria oli molemmissa kehissä. Koska itse seurasin vain 2. kehää, minulta meni täysin ohi narttujen junioriluokka. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä se, sillä siinä oli Hillan ikäiset.

Pystykorvien näyttelyyn verrattuna tuolla oli rauhallista. Jokainen koira käyttäytyi hyvin eikä kuulunut kuin satunnaisia haukahduksia. Hyviä kuvia olisi saanut takuuvarmasti ellei areenalla olisi ollut niin huono valaistus. Onneksi kamerani sietää hyvin ISO-arvon nostamista ja muokkauksella saa vähän kuvia pelastettua.

Näyttelystä sai uutta intoa Hillankin koulutukseen. Tuo koira ei nimittäin lähde näyttelyihin kiskomaan tai haukkumaan. Kuten viime postauksesta näki, seisominen onnistuu jo hyvin ja sunnuntaina hihnassa kulkeminenkin meni hyvin. Oli mahtavaa käydä katsomassa miten näyttelyhomma toimii, kyllä me tästä Hillankin kanssa kehään päästään.

Tästä linkistä pääset katsomaan kaikki kuvat

Eräsuvun Hilla | 11 kk

Alle kuukausi ja Hilla täyttää vuoden. Vaikea uskoa, viimeinen vuosi on mennyt todella nopeaa. Ensi kuussa ihmetellään sitten enemmän sitä miten nopeaa Hilla on kasvanut ja voivotellaan kuinka ihanaa olisi, jos se olisi vielä pieni. Pieni se on edelleen, henkisesti.

Hihnassa kulkeminen menee miten menee, välillä paremman ja välillä sitten vähän huonommin. Sitä aletaan harjoittelemaan aktiivisemmin sitten kesälomalla, kun on kunnolla aikaa. Yksi asia koiralta kuitenkin luonnistuu niin hyvin, että oli pakko saada se tallennettua muistikortille. Nimittäin seisominen. Se kärsivällisesti jaksaa tapittaa napua kädessäni hievahtamatta. Ei hypi eikä hauku, mikä sinällään on hieman outoa. Ruualle perso koira kuitenkin näyttää tekevän kaikkensa saadakseen sen yhden herkun.

SPJ:n päänäyttely

Tänä vuonna Etelä-Pohjanmaalla järjestetään Suomen Harmaahirvikoirajärjestön (11.3 Kauhava), Suomen Pystykorvajärjestön (19.3 Ähtäri) sekä Suomen Ajokoirajärjestön (26.3 Kauhava) päänäyttelyt. Näistä kahteen jäljimmäiseen aion osallistua itse kuvaajan ja sivustaseuraajan roolissa.

Hillan kanssa pitäisi tämän vuoden aikana käydä näyttelyissä pyörähtämässä, joten SAJ:n päänäyttelyyn on kiva mennä katsomaan miltä se näyttelyhomma oikein näyttää. Sitä näyttelyä päästään kuitenkin seuraamaan vasta tulevana sunnuntaina. Viime sunnuntaina lähdimme katsomaan Ähtäriin Suomen Pystykorvajärjestön näyttelyä.

Näyttelyissä oli kolme kehää, yksi kullekin rodulle (suomenpystykorva, pohjanpystykorva, karjalankarhukoira). Me seurasimme lähes koko ajan suomenpystykorvien kehää. Pohjanpystykorviakin kävimme nopeasti katsomassa viereisessä kehässä. Meteli oli juuri sitä mitä oli odotettavissakin. Innolla odotan ajokoirien näyttelyä, siellä ei kuulemma samanlaista meteliä ole odotettavissa!

Kuvien ottaminen osoittautua todella hankalaksi. Sää oli aurinkoinen ja suht' lämmin, mutta auringonvalossa punaruskeaa koiraa on hankala kuvata. Lisäksi suuri osa koirista oli todella vaikeita kuvata, ne liikkuivat vaikka olisi pitänyt olla paikallaan ja haukkuivat viereiselle koiralle. Hyviä kuvia ei tuntunut tulevan millään, mutta muokatessa niitä alkoi nousta esiin.

Tästä linkistä pääset katsomaan kaikki kuvat

Potkukelkkailua ja hihnakoulutusta

Kuvasin sunnuntaina videolle muutamia asioita, joita koirien kanssa tein. Viikonlopun aikana sekä Hely että Hilla pääsivät molempina päivinä lenkille. Koska kevät tekee jo tuloaan, käytin viimeiset potkukelkkakelit hyväkseni. Kävellä voi vuoden ympäri, mutta lumet sulavat luultavasti hyvin pian.

Nyt saa vetää!

Koska metsästyskausi loppui, on Hillalle pakko keksiä seuraavan puolen vuoden ajaksi jotain tekemistä. Koira ei kestä olla sitä aikaa häkissä, ei vaikka se pääsisi kävelylenkille silloin tällöin. Hilla tarvitsee vauhdikasta tekemistä.

Kaikista niistä vetovaljaista valitsin Zero DC short -valjaat. Ne on sopivat hyvin vetoon, jossa vetopiste on vähän korkeammalla, kuten pyöräily tai juoksu. Tätä valjastyyppiä käytetään paljon myös kävelyvaljaana. Valjaat on ostettu netistä Murren Murkinasta, sillä meillä ei ollut mahdollisuutta lähteä kokeilemaan valjaita mihinkään.

Heti, kun perjantaina pääsin kotiin, sovitin valjaat Hillalle ja lähdin potkukelkkailemaan. Omaan silmään vetovaljaat näyttää istuvan koiralle hyvin eikä Hillaa haittaa pitää niitä yllään. Ainoastaan niiden laitto meinasi tuottaa vähän hankaluuksia, millään ei olisi malttanut pysyä paikoillaan! Perjantaina teimme lyhyen neljän kilometrin lenkin, mutta lauantaina matkaa tuli jo n. 10 kilometriä. Reissun jälkeen koira ei osoittanut minkäänlaisia uupumuksen merkkejä.