Ehkä Hillasta vielä koira saadaan

Isäni lähti sunnuntaina Hillan kanssa metsään pyörimään ja kysyin voisinko lähteä mukaan. Kun myöntävä vastaus tuli, hain kamerani ja hyppäsin auton kyytiin. Autossa Hilla on rauhallinen, fiksu matkustaja. Hetken ihmettelyn jälkeen se asettui makuulle ja painoi silmänsäkin kiinni, silloin kun mielenkiinto eri asioita kohtaan katosi.

Minut yllätti se miten erilainen Hilla on metsässä kuin kotona. Onhan Rajukin toki metsässä aivan erilainen, mutta Hilla oli oudon erilainen. Se energia mitä pennulta kotona löytyy, ei metsässä ollut siitä tietoakaan. Hilla pysytteli koko ajan kannoillamme, parin metrin päässä takana seuraten. Isäni yritti saada Hillaan vähän energiaa ja kulkemaan sitä edellämme, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Se reissu metsässä ei siis ollut kovin onnistunut. Pitäisi kuitenkin muistaa, että Hillan on vielä pieni ja sen pitäisi vain kasvaa vähän.

Onneksi hyviäkin hetkiä mahtuu joukkoon, vaikkakin aina silloin kun minä en ole lähimaillakaan. Isäni laittoi minulle eilen pari  videopätkää  ja sanoi, että koira on aivan erilainen kuin viimeksi. Videon perusteella koira vaikuttikin iloisemmalta ja paljon vauhdikkaammalta. Sen tarkemmin en tiedä, mutta ainakin isäni vaikutti tyytyväiseltä, joten se riittäköön. Jos Raju on ajoittain kultapoika, niin ehkä Hillasta tulee sitten aikanaan kultatyttö ;).

Vähän iso tuo tutkapanta vielä, mutta eiköhän Hilla vielä kasva!