Hillan käytöskoulu osa 1

Hillan energian määrä ylittää helposti omien hermojeni kestävyyden. Se ei ole hetkeäkään paikallaan, innostuu pienimmästäkin liikkeestä tai äänestä, kiskoo hihnassa ja rynnii syliin ymmärtämättä kuinka iso siitä on tullut. Siinä tiivistetty lista asioista, joissa Hillalla olisi parantamisen varaa. On kuitenkin hyvä muistaa yksi asia, Hilla on nuori koira jas se rauhoittuu iän myötä huomattavasti. Siitä huolimatta on nyt aika opettaa Hillalle muutama juttu, jotka helpottaa kaikkien arkea paljon. Aloitetaan hihnassa kulkemisesta.

Lähtötilanne. Hilla ei osaa kulkea hihnassa vetämättä. Jos koira ei vedä eteenpäin, se vetää sivulle tai taakse. Pysähtyessä se jää joko ihmettelemään tai alkaa rimpuilemaan joka suuntaan päästäkseen eteenpäin. Hillalla alkaa olla voimaa jo sen verran, että minun välillä vaikea pysyä paikoillani horjahtamatta.

Tavoite. Yksinkertaisuudessaan saada Hilla kulkemaan hihnassa kiskomatta jatkuvasti.

Miten lähden kohti tavoitetta? Pientä edistystä olen saanut aikaan tekniikalla, jota olen nyt hetken aikaa käyttänyt. Aina, kun hihna kiristyy, pysähdyn ja odotan kunnes Hilla tulee luokseni, palkitsen, kehun ja rapsutan. Matka jatkuu ja sama toistuu aina, kun Hilla vetää. Pienissä pätkissä alkaa kulkeminen jo onnistua, mutta paljon on vielä töitä edessä.

Jos on jotain vinkkejä, voi niitä heittää kommentteihin!

Puoli tuntia sunnuntaista

Sunnuntaina teimme nopean reissun nuotiolle, jossa isäni ja pikkuveljeni olivat keittäneet nokipannukahvit. Söimme nuotion äärellä runebergin tortut kyseisen runoilijan päivän kunniaksi ja muu porukka joi kahvit. Hely pääsi hetkeksi irti ja vapautensa se käytti nuotion äärellä haukkumiseen ja huomion kerjäämiseen. No, tulipahan enemmän onnistuineita kuvia!

Rajukin oli tavallaan matkassa mukana. Se makasi auton lämmössä, keli ajokoiran tassuille oli mitä surkein. Lumen päälle satanut vesi ja pakkanen päälle, tassut hetkessä rikki. Lisäksi on todella liukasta, olisi jopa pellolla pitänyt olla nastalenkkerit. Helyä lumi jonkin verran kantoi eikä sillä tassut mene rikki, mutta ei senkään kulku aivan helpolta välillä näyttänyt. Varovasti koira välillä juoksi ja siitäkin huolimatta liukasteli.

Luonnon päivä 4.2

Lauantaina 4.2. vietettiin Suomen luonnon päivää. Luonnon päiviä on vuoden aikana neljä, jokaisena vuodenaikana. Ne on osa Suomi 100 -hanketta ja tavoitteena on saada mahdollisimman moni kyseisinä päivinä luontoon.

Me äitini ja Helyn kanssa osallistuimme tähän retkeilyn merkeissä. Pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme kävellen laavulle paistamaan makkaraa. Juuri sopivasti saatiin luntakin maahan, joten tunnelma siirtyi takaisin syksyisestä talviseen. Hely lähti tietenkin matkaan mukaan ettei sen tarvinnut yksin kotiin jäädä.

Kävellen matkaa retkellemme tuli reilu viisi kilometriä. Mennessä 2,6 km ja tulessa sama määrä. Opastus alussa oli vähän huono ja kävelimmekin kerran ohi paikasta, josta olisi pitänyt kääntyä. Alun jälkeen opastus parani eikä tullut enää epäselviä tilanteita.

Itse laavulla tosin tuli pieni ongelma vastaan. Hely ei voi sietää muita koiria ja tietenkin meillä kävi huono tuuri. Laavulle saapui toinen koira eikä se ollut ollenkaan Helyn mieleen. Onneksi olimme juuri saaneet syötyä niin pääsimme lähes heti lähtemään.

Itse laavu ja nuotiopaikka olivat siistit ja puita löytyi laavun takaosasta. Meillä tosin oli omat puut mukana, kaikilla laavuilla ei puita välttämättä ole.

Kuukausikatsaus | tammikuu

Aika tehdä blogin ensimmäinen kuukausikatsaus. Ja jos hyvin käy, vuoden lopussa kuukausikatsauksia on kasassa kaksitoista. Postauksessa olisi tarkoitus muistella mitä edellisessä kuussa on tapahtunut, blogin kävijämääriä, kommentteja ja montako postausta tuli kirjoitettua. Instagramistakin puhutaan sen verran, että saadaan selville kuukauden tykätyin ja kommentoiduin kuva sekä montako kuvaa lisäsin.

T A M M I K U U N  T A P A H T U M A T

Niin vain meni uuden vuoden ensimmäinen kuukausi. Paljon tuli Helyn kanssa touhattua, vaikka aika yksipuoliseksi metsässä käymiseksi se jäikin. Tammikuusta jäi kuitenkin niin sanotusti hyvä maku suuhun. Olin koko tammikuun kotona työssäoppimisen vuoksi ja käytin sen todellakin hyväkseni. Pääsimme Helyn kanssa lenkkeilemään aktiivisesti päivittäin eikä ole montaa lenkitöntä päivää tullut. Vaikka usein olemme vasta pimeällä ehtineet lähteä lenkille, on niskaan heitetty heijastinliivit ja mukaan muutama valo. Autoilijat näkevät ja tulee itselle turvallisempi olo.

Hely pääsi ahkerasti juoksemaan vapaana ja niitä ovat tammikuun postaukset pääasissa käsitelleet. Useammin pitäisi lähteä metsään tai pellolle, mutta ei saa vain aikaiseksi lähteä. Ja yhtäkään hirveä en enää kaipaa, niistä sain jo tarpeekseni!

T A M M I K U U N  S U O S I K K I

Lunta ei juurikaan ole nähty (varsinkaan loppu kuusta), mutta liukasta on! Tammikuun suosikiksi yltää tällä kertaa nastalenkkarit. Meni monta viikkoa ennenkuin ne alkoivat tuntua mukavilta jaloissa eikä kävely tuntunut aluksi yhtään mukavalta, päättäväisesti hammasta purren kuitenkin kävelin niillä ja nyt kengät ovat oikein mukavat ja sopivat jaloissa. Pystyssäkin ne ovat minut pitäneet, siinä on heijastinliivin ohella toinen hengenpelastaja.

T A M M I K U U N  V I E R A I L I J A T

Tammikuussa kävi (joulukuun tavoin) lähes 8000 kävijää. Oma tavoitteeni, johon tosin hyvin vähän pystyn vaikuttaa on n. 4000 kävijää kuukausittain. Pitämällä blogin mielenkiintoisena ja mainostamalla blogin instagramissa, pystyn osaltani vaikuttamaan tähän. Päivittäin blogissa vierailee noin 200-300 ja postauksilla on katsojamääriä todella vaihtelevasti alle sadasta yli kahteensataan.

T A M M I K U U N  P O S T A U S & O M A  S U O S I K K I

Kuukauden luetuin postaus on Vuoden ensimmäinen peltoreissu (218) ja hyvänä kakkosena henkilökohtainen suosikkini Suomenajokoira kettukoirana (212). Postaus yltää helposti jopa parhaimmaksi kirjottamakseni tekstiksi. Etsin sitä varten paljon tietoa, suunnittelin sen ja kirjoitin huolellisesti pyrkien käyttämään sujuvaa tekstiä. Pakko antaa kehuja itselle, hyvin kirjoitettu Tuuli!

T A M M I K U U  I N S T A G R A M I S S A

Tammikuun aikana lisäsin 16 kuvaa ja yhden videon. Tykätyimmäksi paljastui alla oleva kuva, joka on otettu muutama viikko sitten nevalta. Vastaavasti kommentoiduin oli kuva, joka käsitteli Suomenajokoira kettukoirana -postausta. Toinen IG-kuva on myös yksi suosikeistani.

Huomaako kuvasta, että koiralla saattoi olla kivaa? 😄 tämä kuva nousi kaikista eilen otetuista suosikiksi 😊 #suomenpystykorva

Kuva, jonka JÄLJILLÄ 🇫🇮 (@tuuliblogi) julkaisi 21. 01ta 2017 klo 22.34 PST

Blogissa on nyt postaus ja lisää kuvia tästä päivästä 😊 #suomenpystykorva

Kuva, jonka JÄLJILLÄ 🇫🇮 (@tuuliblogi) julkaisi 6. 01ta 2017 klo 6.44 PST