perjantai 29. huhtikuuta 2016

Metsästys on vaarallinen harrastus - ota huomioon vaaratekijät

023
Metsästys on vaarallinen harrastus niin koirille kuin metsästäjillekin. Aseet on yksi vaarallinen tekijä, joka varmasti monelle tulee mieleen. Isältäni olen joitakin juttuja kuullut siitä, miten pystykorvaa on luultu ketuksi ja ammuttu. Uutisista taas pomppaa silloin tällöin esiin juttu siitä kuinka toista metsästäjää on luultu eläimeksi ja taas on kuulunut pum. Tai sitten metsästäjä on ampunut vahingossa itseään, tällaisenkin jutun muistan. Aseella saa valtavasti tuhoa aikaan, mutta silti 15-vuotias nuori voi metsästää ilman täysi-ikäisen valvovaa silmää. Onneksi nämä metsästäjien "ylimääräiset ampumakohtauset", ovat melko harvinaisia. Harva ihminen alkaa ampumaan, jos ei ole sata prosenttisen varma siitä mitä ampuu. On oikeasti mahtavaa esimerkiksi hirvimetsälläkin kuulla metsästäjiltä, että jättivät ampumatta, kun oli liikaa risuja edessä tai muuten huono paikka ampua.
046050
Aseet eivät suinkaan ole ainoa vaaratekijä metsällä. Koiria kohtaa metsässä useita vaaroja, mutta metsästysvietti vie vain eteenpäin, eikä koiraa silloin kiinnosta mikään muu kuin se riista jonka jäljillä se on.

Sudet ja hirvet voivat halutessaan olla suuria riskitekijöitä koirille. Erityisesti sudet, ne tappavat helposti koiran metsään. Raatelevat ja syövät. Metsästäjien on mielestäni huomioitava tämä vaara ja mietittävä kaksi kertaa uskaltaako päästää koiran irti. Susien lisäksi myös hirvestä on tappamaan koira. Yksi potkaisu oikeaan paikkaan, niin se on siinä. Eräälle nuorelle hirvikoiralle kävi juuri näin, kun se haukkui hirvelle. Myös edesmennyttä pystykorvaamme Hemmoa potkaisi hirvi ja sille jäi moneksi vuodeksi kammo koko touhuun. Se ei enää lähtenyt etsimään hirveä eikä haukkunut sille. Vielä vanhuuspäivillään se tosin avasi ääntään taas.

Hankala maastokin voi olla koiralle vaaraksi. Raju sai viime vuoden puolella rinnan ja etujalan väliseen taitokseen kaksitoista tikkiä. Se oli pimeällä metsässä ja ilmeisesti törmäsi puunoksaan. Iho oli repeytynyt pahan näköisesti ja roikkui jalassa, kunnes seuraavana aamuna päästiin eläinlääkärille.

On metsästäjän/koiran omistajan tehtävä miettiä riskit ja osattava varautua niihin. Ei mistään voi olla täysin varma, mutta kun pitää huolen siitä, että on tehnyt kaiken minkä voi tehdä välttääkseen vaaran, voi lopettaa turhanpäiväisen murehtimisen. Vahinko tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Ei sitä voi etukäteen tietää, eikä kannata alkaa murehtimaan turhia.
051

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kevät etenee, ja blogi myös

022
Blogi oli koko viikonlopun mielessäni ja pari kertaa meinasinkin kirjoittaa. Mitään ei kuitenkaan tyhjälle kirjoituskentälle syntynyt. Edes valmista postausta en voinut julkaista, sillä kuvat olivat aika vähissä. Niitä innostuin lopulta sunnuntaina räpsimään, kun hyvän paikan metsästä löysin.

En oikeastaan edes tiedä mitä teille kertoisin. Kevät etenee tasaiseen tahtiin. Peruskoulun penkillä istumista enää reilu kuukausi ja sitten onkin hetken aikaa jännittämistä mihin suuntaan sitä lähdetään. Viimeinen valtakunnallinen huomenna ja muitakaan kokeita ei enää paljoa ole (oikeasti.. Ei hajuakaan!). Viimeiset rutistukset ja sitten voi hellittää.

Koirat voivat ihan hyvin. Helyn kanssa lenkkeily jäänyt väkisinkin aika vähäiseksi. Kipu vasemmassa reidessä pakottaa hölläämään ja ottamaan rennosti. Tämä nyt ei mikään hyvä juttu koiran kannalta ole, mutta minkäs teet. Raju oma energinen ja höntti itsensä. Se jaksaa kyllä huonoinakin päivinä ilahduttaa, toivottavasti se ei koskaan aikuistu!
006 019

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Rotumääritelmä suomenpystykorvasta

Suomenpystykorvan säkäkorkeus on siinä 40-50cm välillä, vahva itsetunto tekee siitä kuitenkin kymmenisen senttiä suuremman, eikä viisitoistakaan mahdoton ole. Pystykorvalle mikään ei ole mahdotonta, se voisi helposti napata käärmeen tai käydä kiinni kylän vihaisen dobermannin päälle, ainakin se luulee niin. Pystykorva on itsevarma ja silloin tällöin totteleva kansalliskoira, joka tietää paikkansa tässä maassa.

Suomenpystykorva on aina siellä missä on ihmisiä. Missä on rapsuttavat kädet ja ruokaa, sieltä löytää kansalliskoiramme varsin helposti. Joka kaikkein kärsivällisimmin jaksaa koiraa rapsutella ja kanniskella pohjattomaan vatsaan ruokaa, on suomenpystykorvan mielestä maailman paras kamu! Jossain vaiheessa ihmisiinkin kuitenkin kyllästyy ja työintoisen tehtävät alkavat, kun pystykorva niin päättää ja silloin suuntana on lähin metsä. Tätä omapäisyyttä kuitenkin vain hyvin harvoin arvostetaan.
294
Korvat ja silmät ovat suomenpystykorvalla erityisen tarkkaavaiset. Korvat kuulevat hyvin nopeasti lähestyvän omistajan autonäänen tai koulusta tulevan lenkittäjän. Silloin ilmoille kajahtaa pihan poikki halkova varoitushaukku, joka vaihtuu iloiseen tervehdykseen ihmisen tunnistuksen jälkeen. Muut eläimet, kuten naapurin koirat ja kissat, ovat aina varoitushakun arvoisia. Erityisesti kissat saavat sekä haukun, että päivän lenkin ja kynsien toimivuustestin puun pintaa kiivetessään.

Suu on erityisen tärkeä. Se suodattaa erilaisia asioita joko hampaita tai kieltä käyttämällä. Kieli lipoo mukavien ihmisten naaman litimäräksi. Hampaita taas käytetään vihollisten kaukana pitoon ja herkullisen ruuan murentamiseen. Joskus ruoka tosin saattaa mennä ihan kokonaisinakin paloina, sillä vierustoveri saattaa iskeä milloin vain! Ja mistä sitä tietää, jos omistajakin päättää ilkeillä, aina on oltava valmiina. Ruoka menee siis alas nopeasti ja kaikki käy. Kotiruuat ovat spesiaalitapauksia samoin kuin liha ja luut. Luita kalutaankin seuraavat kymmenen vuotta, jos sellainen mahdollisuus tarjoituu. Joskus luu lipsahtaa häkkinaapurille tai häkin ulkopuolella ja silloin asiasta tietää koko kylä. Huuto jatkuu, kunnes luu on taas alkuperäisellä omistajallaan.
039
Jalat toimivat aina niitä tarvittaessa. Takaa-ajotilanteissa kintut pinkovat niin kovaa vauhtia, että hyvä jos edellä oleva pysyy edes edellä. Hieman rauhallisempi harrastus on hiirien ja päästäisten metsästys. Etutassut kaivavat maata niin syvälle kuin on tarpeen ja välillä kuoppia tulee useampia. Kuitenkin tassutkin tarvitsevat lepoa ja silloin on hyvä laittaa maate lämmittävän kevätauringon paisteeseen. Kesällä sitten siirrytään suojaan porottavalta auringolta. Pystykorva kuulee kuitenkin jatkuvasti ympäristön melut ja on valmiina singahtamaan pystyyn, jos naapuri kävelee kotitien ohi. Siispä söpöjen makuukuvien saaminen blogiin on työn ja tuskan takana, kehotan siis valitsemaan jonkin hieman rauhallisemman rodun, jos makuukuvia haluat blogiisi julkaista.
068
Turkki on aina paksu, kesäisin ja talvisin. Talvisin erityisesti selkämys on tumma, kesäisin sitten mahan alusta, ravasta. Iän kertyessä mittariin, alkavat posket ilmoitella vanhuuden merkkejä. Jos ihmisillä posket helottavat punaisina, suomenpystykorvalla ne ovat valkoiset. Muuten koko koira on tulisen luonteensa mukaan punainen. Turkin laatu on irtonaista, erityisesti keväisin. Tarttuu helposti erilaisiin kankaisiin, mutta myös muut kodin pinnat voivat saada irtonaisen pehmusteen.

Virheitä? Onko niitä? Ei tietenkään. Metsällä ei aina huvita haukkua, lenkillä jotain mielenkiintoista löytyy aina ojasta ja näyttelyissä kopeloivat ihmiset alkavat käydä hermoille. Kieltosanat menevät useimmiten kuuroille korville, lievätkö ne edes tarpeellisia.

• • •

Toivottavasti teiltä löytyi vähän huumorintajua ja muistitte lukea pilke silmäkulmassa ;)

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Mettäpöllööt täällä taas!

Puolustuksekseni voin sanoa, ettei kukaan voi näyttää edustavalta kotona. Ja hei, minä asun maalla! Jos ihmiset tulee traktorilla kouluun, voin näyttää räjähtäneeltä kotona :'D
255 257 260 264 305 309 318 340

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Vastauksia Rajusta

Saitte jättää kahteen Rajun kuvaan kysymyksiä siitä, ja erityisesti jälkimmäiseen kuvaan sain niitä ihan hyvän määrän. Kiitos kaikille kysymyksiä kysyneille, hyviä kysymyksiä kysyitte! Teen tämän postauksen vähän eri tyylillä kuin edelliset vastaus-postaukset. Tämä sen takia, että haluan kysymyksen esittäneen henkilön (instagram-)nimen näkyvän.

Jos ihmettelette mikseivät kaikki kysymyksenne näy, olen poistanut niitä sillä joitakin kysymyksiä tuli tuli monta kertaa.
001
sulon_elämää kysyi:
a) Minkä ikäinen tämä suomenajokoira on? b) Entä käydäänkö sen kanssa metsällä?

a) Raju on syntynyt vuoden 2012 lopussa ja on siis nyt tarkalleen 3 vuotta ja reilut 4kk.
b) Kyllä käydään. Se tuli metsästyskäyttöön ja siihen se on päässytkin.

rucalapphund kysyi:
a) Mikä on Rajun virallinen nimi?

a) Vaikka mielelläni tämän sanoisinkin, en voi. Raju on isäni kaverilta ja samasta kunnasta kuin missä me asumme. Asuinpaikkamme suojaamiseksi pidän tämän salaisuutena.
182
_raipeliini_ kysyi:
a) Totteleeko Raju hyvin tai pysyykö se vapaana? b) Onko jouduttu käymään paljon eläinlääkärissä? c) Onko kiva lenkittää? d) Onko käyty näyttelyissä? e) Ajaako koskaan jänistä tai sorkkaeläintä? f) Millainen luonne koiralla on? g) Onko leikkisä? h) Oletteko ajatelleet, että käytettäisiin jalostukseen?

a) On yllättävän kuuliainen ja tottelevainen koira, mutta vapaana ei tietänkään kotipihassa pysy. Riistavietti vie mennessään ja silloin ei ole aikaa kuunnella.
b) Kerran jouduttiin vähän kauemmas lähteä tikattavaksi, kun törmäsi puunoksaan metsässä.
c) Rajua ei kauheasti lenkitetä, joskus kesäisin pyöräillään. Kuitenkin sen verran voimaa löytyy, että minä en ole koiraa lenkittänyt. Metsälle/metsältä lähtiessä saatan viedä Rajun autoon.
d) Ei olla käyty.
e) Valitettavasti. Viime vuonna kauris lähti vähän liiankin usein matkaan ketun sijasta, samoin jänis. Eikä ole mikään sallittava asia, kun kettukoiraa tuosta on koulittu.
f) Raju on kiltti ja ystävällinen, mutta todella energinen ja leikkisä. Vähän höpsö kotona vapaa-ajalla, mutta metsässä todella keskittynyt ja rauhallinen. Tekee kaiken täysillä.
g) On leikkisä. Raju saa kyllä leikin aikaiseksi niin luun, ruokakipon kuin trukkilavankin kanssa.
h) Ei olla itseasiassa koskaan puhuttu asiasta, mutta luulen ettei isällä ole ajatuksia käyttää jalostukseen.

198
laura__horse kysyi:
a) Onko Rajua vaikea kouluttaa? b) Onko välillä ongelmaa, että ei tottele?

a) Rajua ei ole koulutettu mitenkään. Tai metsästykseen tietenkin tavallaan, mutta sekin om vähän hankalaa, kun riistavietin mukaan se koira menee. Mitään käskyjä Raju ei osaa, mutta luokse se tulee isän huikatessa.
b) Ei sitä nyt ongelmaksi voi meillä kutsua, mutta onhan se välillä raivostuttavaa, kun koira ei suostu tulemaan metsästä pois edes iltamyöhällä.

ennaiida kysyi:
a) Miten suhtautuu muihin koiriin? b) Miten toimii metsässä?

a) Surkeaakin surkeampi roolimalli (=Hely) opetti sen haukkumaan... Kauhea huuto siis, mutta ei se ärhäkkä ole. Utelias ennemminkin.
b) Vaihtelevasti. Osaa oikeaa riistaa ajaessaan toimia aivan loistavasti, ainoastaan haukkuminen välillä unohtuu. Ja tietenkin jänikset ja kauriit ajautuvat Rajun ajoon, ei hyvä.

tiiu_mariaa kysyi:
a) Lempi puuhia? b) Miten temppuja Raju osaa c) Ja onko sille mieleen pitkät vai lyhyet ajot?

a) Varmaan kaikki koirat pitävät liikkumisesta ja ruuasta. Meidän koirille kelpaa ainakin metsästys ja iltaruoka.
b) Ei mitään. Ei olla nähty tarpeelliseksi opettaa. Tunnistaa nimensä ja tulee luokse tarvittaessa, siinä tärkeimmät.
c) Vaikea sanoa, menee niin vaihtelevasti. Kyllä niistä taitaa tulla aika pitkiä, mutta usein pitää ottaa kesken ajon kiinni.

sumppa77 kysyi:
a) Onko kova haukkumaan? b) Paras luonteenpiirre? c) Osaako ajaa muutakin kuin jänistä? d) Onko käytetty ajokokeissa ja jos on, niin miten kävi?

a) Ei ole. Haukkuu kotona todella vähän ja metsässä liian vähän.
b) Mielestäni kaikki Rajun luonteenpiirteen ovat mahtavia, koska se on niin erilainen kotona kuin metsällä. Kotona parasta on sen leikkisyys ja hassu puoli. Metsässä taas keskittyminen ja rauhallisuus.
c) Itseasiassa Raju osaa ajaa parhaiten kettua, koska niiden jäljille se on pienestä pitäen laitettu. Jänistä Raju ei osaa ajaa. Siis lähtee joskus jäniksen jäljille, mutta ei siitä mitään meinaa tulla.
d) Ei ole. Niin vaihtelevaa tuo ajo, ettei ole kokeeseenkaan viety.

russeliotus kysyi:
a) Ärsyttävin/huonoin luonteenpiirre? b) Hassuinta koirassa? c) Mitä syö?

a) Kärsimättömyys. Kaiken on tapahduttava nyt heti, eikä ole aikaa odottaa.
b) Se, että se keksii aina jotain pöhköä tekemistä. Viimeisin sen päähänpistos oli irrottaa lauta trukkilavasta. Sillä Raju sitten leikki sellaiset viisi minuuttia ja asettui makuulle kopin luukulle.
c) Meidän koirat syö jotain valion puristeruokaa. En ole juuri nyt ihan varma mitä niistä.

haaveenaomakoira kysyi:
a) Hauskoja tapoja? b) Milloin tuli teille? c) Kenen nimissä?

a) Selitin jo sen, miten Raju keksii aina jotain tekemistä. Toinen huvittava tapa toistuu joka kerta, kun koirille vie ruokaa. Heti, kun astuu Rajun häkkiin, se säntää koppiinsa. Tämän se on oppinut isältäni, joka komensi koiran aina kauemmas likaisine tassuineen. Raju ei osaa odottaa nätisti vaan sen pitää hyppiä ja riehua jatkuvasti. Raju kuitenkin alkoi säntäillä kopin ja ruokakipon väliä tämän johdosta ja se jäi lopulta koiran tavaksi.
b) Raju tuli 9-10 viikkoisena. Helmikuussa 2013.
c) Isäni.

v1ll3_04 kysyi:
a) Käykö se metsällä? b) Ja jos käy, niin loukkaantuuko se jos sitä ei oteta mukaan metsälle?

a) Kyllä käy.
b) Tavallaan joo tai ainakin pettyy. Helystä pettymyksen näkee kuitenkin selvemmin kuin Rajusta.

022
sixteen__paws kysyi:
a) Mikä on kennelnimi?

a) Tätä kysyttiin jo, mutta vastaan tähän vielä uudelleen. En kerro tänne tarkemmin Rajun kennelnimeä tai kasvattajaa, sillä löydätte muutan myös omistajan ja asuinpaikan. Perheeni ei halua näkyä blogissa eivätkä he halua myöskään, että heidän nimensä tulee julki.

kennel_pikikuonon kysyi:
a) Miten koira on muuttanut elämääsi?

a) Raju ei siis ole ensimmäinen koiramme, ei edes ensimmäinen ajokoira. Raju ei niinkään ole muuttanut elämääni mitenkään, mutta paljon iloa ja naurua se on mukanaan tuonut.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Videopostaus - arkea videolla

Kuvasin torstaina videopostauksen, kun höpöttelin koirien kanssa ja kävin lenkillä. Ihan perus arkea, mutta näistä te olette tähänkin asti pitäneet. Joten mikäs siinä, näitä on mukava kuvata ja itsekin katsella jälkikäteen. Pahoittelen videolla kuuluvaa tuulta, yritin sitä mahdollisimman paljon poistaa, mutta tietenkään ei onnistu kunnolla. Halusin kuitenkin säilyttää puhettanikin joihinkin pätkiin. Toivottavasti ei hirveästi haittaa.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Puhelias nuotiokamu

008 009
Kaikki postaukset vähintään päivän myöhässä, heh... Ehkä kuitenkin parempi hieman myöhässä kuin ei koskaan. Kuvat tapahtumineen eiliseltä laavupäivältä. Ja laavuhaasteen kuudes laavu! Tähän asti käydyistä laavupaikoista tämä oli hienoin. Kävimme äitini kotiseudulla joen rannalla. Virtaava koski kuului aivan läheltä, mutta ei valitettavasti näkynyt. Aurinkoakaan ei saatu seuraksi ennen kuin vasta kotona.
016
Hely on malttamaton ja haukkui jatkuvasti. Lopulta luovutin ja kävin vähän kävelyttämässä sitä ja annoin sen haistella uusia paikkoja. Sen jälkeen Hely hiljenikin joksikin aikaa. Kunnes tulikin aika paistaa makkaroita. Jos kaipaat puheliasta kaveria makkaranuotiolla, täällä on yksi. Kunhan muistaa makkarat, saa tästä koirasta nopeasti ystävän.

Laavupaikka oli aika roskainen, mitä en kyllä yhtään ihmettele. Ilmeisesti aika suosittu paikka nuorille ja erilaisille ryhmille tai kerhoille, vaikea sanoa. Paikka kuitenkin niin hieno, ettei satunnaiset roskatkaan haitanneet. Ja siinähän ne roskat paloivat nuotiossa puiden mukana.
027 051 060 068

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Aurinko häikääsöö!

027 Koirat osaavat myös nauttia aurinkoisesta kevätsäästä. Ne makasivat eilen pitkän aikaa ulkona nauttimasta lämmittävästä auringosta. Oli vaikeaa mennä ottamaan kuvia, kun kumpikin nousi heti, jos menin lähemmäs. Lopulta istuin häkin edessä noin kymmenen minuuttia odottamassa, että koirat menevät makuulle ja saan kuvia.

Valitettavasti häkin verkko häiritsee paljon kuvia. Pari viimeistä kuvaa on otettu Helyn häkistä, joten niissä ei verkko niin paljoa häiritse.

Aamulla nautimme myös pitkästä aamulenkistä. Tiet olivat pakkasen jäljiltä ihan kivikovia, joten käveleminen oli helppoa. Aurinko ei päässyt niitä niin paljoa sulattamaan lenkin aikana, että ne olisivat yhtä kuravelliä olleet. Saa nähdä koska saan polkupyöräni kuntoon ja pääsisimme pyöräilemään.
049 054 058 063 067 070

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Väittämät metsästyskoirista

Aloin eräänä sunnuntai-iltana lukea erästä keskustelua, jonka aiheena oli metsästyskoirien pitäminen seurakoirina. En ala nyt kertomaan mielipidettäni siitä, että ihmiset ottavat seurakoirakseen metsästyskoiran. Vaan kirjoitan väittämistä, joihin olen törmännyt netissä. Väittämät ovat metsästykseen liittyviä, esimerkkinä "metsästyskoiraa ei tarvitse käyttää metsällä". Ensimmäinen löytämäni väittämä on vähän päinvastainen mitä muut:

049

Metsästyskoira kärsii jos ei pääse metsälle
Ei se koira siitä niinkään kärsi. Sen sijaan koiran elämästä puuttuu olennainen asia. Asia, jonka se osaa ja mistä se tulee vielä monesti nauttimaan

Kaupungissa (ja kerrostalossa) asuva ihminen ei voi hankkia metsästyskoiraa
Miksei voisi? Jos tämä kaupungissa asuva ihminen metsästää, niin en oikeastaan näe mitään estettä. 
080

On eläinrääkkäystä hommata koira vain metsästykseen
Anteeksi mitä? Jokainen koira mikä tähän taloon on astellut, on tullut metsästyskäyttöön. En näe siinä mitään väärää. Sama asia, jos joku tulisi väittämään, että on eläinrääkkäystä hankkia koira vain agilityyn. 

Miksi pitäisi harrastaa metsästystä, jos koira ei sitä tarvitse
Ikävä tuottaa pettymys tämän viestin kirjoittaneelle: metsästyskoirasi tarvitsee sitä. Jos hankit metsästyskoiran, pidät myös huolen siitä, että se pääsee metsälle.

Koirien annetaan hytistä ulkona paukkupakkasilla
Ei anneta. Lyhytkarvaisten koirien kopissa on lämmitys ja kunnon pehmusteet makuupaikalla. Mutta vaikka esim. Helyllä ei ole lämmitettyä koppia, se ei kärsi siitä. Pystykorvalla on paksu turkki, jonka kanssa se pärjää helposti pihalla. 
075

Kaikki metsästyskoirat ovat nykyään suurimman osan ajastaan (n. 98%) seurakoirina
Totta, puolet vuodesta on koiran kiinnipitoaikaa. Ja tuskimpa kukaan jaksaa metsästyskaudellakaan rampata jatkuvasti metsässä. Edes koira ei pysty siihen. Kuitenkin sen 2% ajasta (kuten joku väitti), metsästyskoira nauttii täysillä. En kuitenkaan oikein tahdo uskoa, että prosenttimäärä noin pieni olisi.

Metsästyskoira on ulkokoira
Kieltämättä kaikki metsästyskoirat jotka tunnen, ovat ulkokoiria. Välillä netissäkin törmää kuitenkin näihin sisäkoiriin, joiden kanssa harrastetaan mtsästystä. Eli ei metsästyskoira ole pelkästään ulkokoira. 
077

Oletteko jostain kohdasta eri mieltä tai oletteko kuullet joitakin muita väittämiä? Laittakaan alas, olisi hauska kuulla :)